Sytomyssyjä

sain valmiiksi heinäkuun helteillä nämä 10 kappaletta. Lankana käytin Novitan Luxus Cottonia, Marinea ja Miamia, kaksi jälkimmäistä lankaa ovat osaksi akryyliä. Koukku oli kooltaan 3,5 varmaan kaikissa noissa myssyissä. Yhden kerän riittävyys oli siinä ja siinä yhteen myssyyn, joten varmuuden vuoksi tein raitaisia. Kaupoista ei tahdo löytyä puuvillalankoja ja nytkin odotan pariin kesken jääneeseen myssyyn lankaa. Puuvillan hinta on noussut, joten jännään,  mitä seuraavat kauppaan tulevat kerät maksavat.

    Rentouttavaa ja lämpöistä heinäkuun loppua Kaikille!

Pyykkipäivä

Olikin mukava hellepäivä, lähes tuuleton vaan ei painostava. Oikein sopiva klotata vesissä.
Siinä narulla on pyykit  siististi.

Olisiko noita sen kummemmin laskematta,  noin silmämääräisesti arvioiden 50 kappaletta.

Toiset ainakin samanverran on jo kuivaneina viikattuna siistiin pinoon. Paljon on vielä pyykättävää.....

Marjat kypsyvät puskissa vauhdilla ja siellä piipahdin aina välipalalla.

      Helteistä heinäkuun viimeistä viikkoa!

Että säikähdin...

Ukonilmat jyrinöineen ja salamoineen sekä hirvittävät kaatosateet ovat olleet jokapäiväisiä jossain päin maatamme.
Perjantaina iltapäivällä katseltiin pihalla pilvien suuntaa ja tuumattiin niiden kiertävän etelän kautta, mutta samassa tuli jo ensimmäiset piskot. Ehdin kuivat pyykit käsivarrella sisälle todetakseni ukkosen olevan lähes päällä sitten satoi kaatamalla ja ajattekin ukkosen menneen ohi. Yksi salaman väläys ja hirvittävästä  ryminästä selvittyäni katsahdin tietokoneen suunta. Ei voi olla totta, ainakin näytön merkkivalo on pimeänä.
Mistään ei tullut savua, oltiin hengissä... 
Katkaisimella varustettu jalkojohto, jossa on monta pistokepaikka ja johon kaikki tietokoneen pistokkeet oli liitetty oli hajonnut.

Kokosin kostean ja helteisen päivän muistoksi vaaleanpunaisia kukkia

  Tuoksuva ihana ruusu ei kestä sateita, saati  rankkasateita...

 Löysin tämän "puutarhan pirulaiseksi" kutsutun varsankellon vaaleapunaisena. Tämä yrittää kait miellyttää mua, sillä hävitä näitä sinivioletteja varsankelloja koko ajan, sillä sitä löytyy ihan joka puolelta tonttia.

   Yllätyksekseni löysin kaksi isoa kukkaa kärhöstä, jonka ostin keväällä käänkuin kokeeksi. Kukat olivat valtavan kokoiset itse kasviin verrattuna ja  piilossa muiden kasvien joukossa melkein maassa.

                 Helteistä sunnuntaita!

HHV 19

Sopivasti valmistui 19. päivänä HHV:n eli Hullun Huivi Vuoden tempauksen 19. huivi. Lankana on Rose Mohair ja kudoin Annis -ohjetta mukaellen 7 numeron pyöröpuikolla. Alkusilmukoita on paljon vähemmän ja nypyt jätin pois. Tein niiden tilalle jokusen reijän. Reunafyrryn jälkeen tein keskiosaan lyhennetyillä kerroksilla eräänlaista korinpohja -neulosta. Mitat keskellä leveimmässä kohdassa 40 cm ja pituutta 150 cm, lankaa kului 70 g.

Huivi on väriltään vaalea sininen, jota en onnistunut näköjään saamaan kuvaan.

Tuomen alta pimeästä nurkasta löysin vielä huumaavan tuoksuisen ruusun kukassa.

   
                Leppoisaa keskikesää Sinulle Vierailijani!

Lisää sinistä

jatkan kukkain kuvilla, koska kesään mielestäni kuuluu ehdottomasti kukkivat kukat luonnossa ja myös puutarhassa. Täällä mun pihallani taitaa lopulta olla enemmän luonnosta tulleita tai siirrettyjä kukkia.
Rentoakankaali on maanpintaa pitkin rönsyilevä tummanvihreä -lehtinen maanpeitekasvi, joka peittyy muiden kukkain alle, mutta kukinto on näyttävä.

Tämä kukkii "sinisten kukkain penkissä" talon pohjoispuolella.

 

Suunnitelmissani oli alunperin haave sinisten kukkain penkistä, mutta se haave ei taida koskaan toteutua, jos on uskomista penkistä alkukesästä otettuun kuvaan.
Monien karsastama lupiini olisi sinisenä oikein haluttu tähän penkkiin, mutta tosi huonosti se menestyy. Tykkään vaaleanpunaisesta kukissa ja näistä lupiinistakin ja ne saa olla. Ennen vanhaan uskottiin, että ne muuttuvat sinisiksi ajan kanssa. 

Seuraavaksi penkkiin ilmestyivät  kukkivat kurjenkellot.

 Näissäkin on useita täysin valkoisia yksilöitä.

 Alla olevassa kuvassa on oikealla näkyvissä osa rohtoraunioyrtin suurta lehteä. Kukka on melko vaatimaton muuten suureen kokoon nähden. Kuvaa kukasta en ollut ottanut.  Koko kasvi valtaa helposti tilaa itselleen ja karsin sitä jatkuvasti.

Akileijat kuuluvat pihaan oleellisesti ja tänä kesänä ovat kukkineet runsaasti . Sinisessä penkissä on paljon sinisiä (yhtään kuvaa ei löytynyt) ja myös puhtaan valkoisia.

Sinistä on myös vartahilla parasta aikaa, aivan muutamaa kerrosta vaille... jotakin....
                 Kukkarikasta kesää!

Kauan sitten

oli lämmin kesä ja sisarukset kököttävät siinä pienen luoman sillankaiteella, kuin kanat orrella.

Mulla on päällä hihaton pusero, jonka virkkasin hyvin ohuesta pellavalangasta.
Siihen aikaan kaikki vaatteet tehtiin itse.Kuvanottopaikka yritän muistella, mutta kovin kaukana kotoa ei varmaankaan olla. Systerillä on heinänkorsi kädessä, olisipa kukka niin selviäisi paikkakin  helpommin.
       Oi niitä aikoja..........

HHV 18

Eilisen juhlijalle lahjaksi tein huivin, joka on myös hullun huivi vuoden tempauksessa   valmistuneista numeroltaan 18. Lankana on loput edellisestä huivista jäänyttä  Merino Oroa kaksinkertaisena ja pyörö 3,5. Malli on Arroyo, jota jouduin vähän muokkaamaan langan loppumisen takia. Huivi on noin 130 cm pitkä ja korkeutta enimmillään on 40 cm.

 Kuvasin tätä myöhään illalla ja mun taidoilleni tämä oli haasteellinen kuvattava.

 Pöytäkoneeni elvytettiin taas hyvään kuntoon, mutta nettiyhteyttä hoitava "sykseli" on iän myötä ruvennut unohtelemaan tehtäviään (kuulostaa jotenkin tutulta) ja eilinen päivä kului sen kanssa "taistellessa".
Koneongelmista on seurannut jotain hyvääkin, sillä omasta mielestäni olen vahvistunut ja oppinut monia uusia asioita.

     Aurinkoista, lämmintä ja leppoisaa viikonloppua!

Kuka tänä päivänä Onnen saa...

          Rakkaat onnittelut  kaikille tänään synttäreitään juhliville !

  
    Erityisesti "Systerille" ja hänen lapsenlapselleen runsaasti kaikkea hyvää!
    Pioni on Sarah Bernhard ja on jo kukkinut vähän aikaa sitten.

Niin sinistä!

Kaikki kukkapenkeistä omalta  pihalta poimittuja kukkakuvia.
Tämä on kurkkuyrtti ja putkahti yllätyksenä.

 Kurjenkellot ovat peräisin luonnosta ja siementäneet sinne tänne ja jokunen kukkii oikein kukkapenkissä.

 Lähikuvassa on  sama kurjenkello, jonka hentoinen ja heinänkorren tapainen varsi  ei tahdo jaksaa kannatella isoja kellokukkia.

 Viimeisenä on sinipoika eli lehtosinilatva, jonka olen joskus hakenut luonnosta tien poskesta. Kirjallisuuden mukaan tämän arvellaan olevan vanhanaikainen perenna ja siis  puutarhakarkulainen.

Entisajoista muistui mieleen, miten heinäkuussa oltiin heinänteossa, haravoitiin ja  seivästettiin heinää....
Miten ilma oli sakeana pörrääviä paarmoja, perhosia ja muita ampiaisia.....
Ja voi sitä huumaavaa  kesäpäivän tuoksua........

Heinätiistaita!

Porraspäässä kukkii nyt peurankellot ja päivänkakkarat.  Seittitakiaisen  alin lehti vähän pilkottaa taustalla.

Kurjenkellot kukkivat sinisenään ja vain  muutama valkoinen on joukossa.

Saimme vähän sadetta ja aurinko paistaa jälleen.....
Vartahilla on jotain....arvattavaa.......pitää malttaa odottaa muutama päivä,
la sitten salaisuus aukeaa......

Pisaroita

klassiseen tapaan poimulehdillä lauantaisen ukkossateen jäljiltä, tosin tälläkertaa ukkonen kiersi meidät sopivasti jokapuolelta.

Mittariin vettä kertyi ihan vähän.

 Ja pihalla vierailivat jälleen ihanat pienet naapurimme. Kissan ruokalautaset vetävät puoleensa. Eri puolilta kilpaa juosseet siilit alkuun eivät olleet mahtua samalle lautaselle, mutta kun juoksin hakemaan kameraa ja saavuin paikalle, oli lautanen jo tyhjä.

Poistumassa oleva isompi siili vielä aristelee kameran kanssa kulkijaa.

Kiitos hiiri -neuvoista. Lainasin hajonneen koneen hiirtä ja olo on helpottunut.

      Mukavaa heinäkuista viikkoa Kaikille!

Heinäkuun helteistä sunnuntaita!

Istun sisällä, vaikka nyt voisin tosiaan ploggailla pihakeinussakin mukavasti. Olen aina sanonut piupaut niille, joiden mielestä vanhana ei voi enää oppia. Nyt voin kokemuksesta lisätä, että aikaa pitää kyllä varata.
Lauantaina odotin luvattuja ukkosmyrskyjä. Luvattiin vettä jopa 20 mm tunnissa. Kiersin siksi kukkapenkkejäni kameran kanssa ja otin alun toistasataa kuvaa varmuudeksi, sillä tuollaisen kuuron jäljiltä ei ole juuri mitään kuvattavaa. Painostavasta helteestä huolimatta saimme vain vähän kolinaa ja noin 4mm vettä.
Seittitakiainen, jota arvuuttelin tuolla aikaisemmin, on nyt osittain kukassa, nuppuja on paljon, laskin noin suurinpiirtein ja pääsin yli viiteen sataan.

 Kosketushiiri on aivan liian "pihaviriä". Suurin osa ongelmista johtuu siitä.  Picasan kanssa oli  myös vaikeuksia, kuvat vain vilistivät miten sattuu. Teksin saamisessa kuvaan sain työvoiton.

  

Kiitos kaikille tsemppajille! Yritän harjoitella ahkerasti, kun pöytäkoneen kohtalo ei vielä ole ratkennut. 

       Kaunista sunnuntaita!

Helteistä

ja luulen koneeni ottaneen nokkiinsa, kun ei suostu käynnistymään.  Onneksi on tämä läppäri, tosin tässä on kaikki outoa, eri käyttöjärjestelmä, outo palvelin, aivan ihmeellinen nettiyhteys eikä edes hiirtä. 

Hupsista ja taas katos kaikki. Tiedossa on siis vain pientä bloggausta, siis jos sattuu onnistumaan. Käyn kyllä lukemassa blogejanne, mutta en juuri uskalla kommentoida.

Nut siis vain kukkaa pihalta. Pionit ovat täydessä kukassa.

                         Meillä täällä tanssitaan tangoa päivin ja öin. Itse kierrän kaukaa keskustan, yritän nyt perehtyä tähän läppäriin ja toivon, että pöytäkoneeni saadaan vielä kuntoon ja aiakin kaikki kuvat talteen. Hiki tämän kanssa tulee, mutta silti toivotan Teille kaikille Kävijöille:

               Helteistä viikonloppua!

Surutyönä

kudoin huivin mustasta Merino Oro langasta.

Varmaan pari vuotta sitten suunnittelin kutovani mustan pitsihuivin ja olen ostanut monetkin langat siihen tarkoitukseen, mutta en löytänyt sellaista langan ja mallin yhteensopivuutta. Runsaan vuoden aikana olen jo kolmasti todennut, että huiville olisi ollut käyttöä. Tämän langan ostin Tampereen Käsityömessuilta marraskuussa ja olin valinnut jo huiviin ohjeeksi Lankakomeron Päivin  22 lehteä -huivin. Ohuesta langasta johtuen tein välikerrosta useampia niin, että sain yhteensä 30 lehteä huiviin.
Jokaisen silmukan kutoessani kertasin muistoja kodistamme, lapsuudestamme ja elämän varrelta, iloja ja suruja.  Huivikaan ei syntynyt helpolla, vaan välillä tuli virheitä ja lykkyjä putoili, oli pärvöötettävä monta kerrosta. Huivi valmistui kiireettä ja oli  harteillani  Veljeni siunaustilaisuudessa lohduttavana turvana.
    Huivi on HHV 17, kooltaan 60 x 170cm, painoa 46 g, bambupyöröllä nro 3,5.

Puutarhassa kukkii noin puolitoistametrisiksi venähtäneet ukonkellot, oikeammin  makaavat melkein maassa perjantaina illansuussa raivonneen ukkosmyräkän jäljiltä kärsineinä.  Myräkkä kesti noin 2 tuntia, jatkuvaa salamointia, jyrinää ja vettä, vettä tuli omaan sadevesimittariin sinä aikana 38 milliä. Parhaiten se näkyy nurmikolle unohtuneissa kottikärryissä, joissa vesi on mennyt laitojen yli ja kärryissä ollut tyhjä muovisankokin on melkein täynnä.

                  Kiitos kaikille osanotoista ja ajatuksista!

"Kesän kukkiessa kauneimmillaan...

Kokosin omista kukkakuvakansioistani kimpun

                                    veljeni muistoksi.

     
                         ......sait siirtyä rauhaan levolliseen:"

Tangoa

Cumbre Mundial del Tango tarkoittaa tangon maailmankonferenssia ja on  jo aloittanut kaksiviikkoiseksi venyvän tangojuhlan täällä Seinäjoella. Tapahtumaan liittyy myös paljon oheistapahtumia mm. tänään on ohjelmassa senioreille suunnattua ohjelmaa kuten  mummomuskaria ja taidepajoja.
Paviljongissa on ollut jo kahtena päivänä mahdollisuus  fantasiakorutyöpajassa kokeilla tehdä itselleen koruja
Kävin katsomassa ja tein kaulakorun purkin avaajan klipsusta.

Korupajaan pääset vielä mukaan lauantaina 14-18 välisenä aikana.

        Helteistä viikonloppua Kaikille!