Pöllö

Onnen amuletiksi, joka  sinvalkoisena muistuttaa kotimaasta, virkkasin pienen pöllön  yo M ystävälle synttärilahjaksi.  Pöllö on jo Pariisissa  (jos mahtui mukaan) ja viipyy siellä vuodenpäivät.

                            "Maailmaan mä avaraan
                             jos mennä voisin vaeltamaan
                             ja voisin nähdä kaiken sen
                             myös paikan niin lämpöisen."
                            (Lintu elokuvasta Belle ja Sebastian)

Perhosia

Aivan ihana, tyyni, aurinkoinen ja lämmin (mittarissa 22,7 astetta) sunnuntai-iltapäivä houkutteli käveleskelemään pihamaalle ja kas, huomaan, että  samettiruusuruukkujen ympärillä viuhtoo jotain erilaista.
Joku yökkönen, arvelen, pysähtyisi, että näkisi. Minusta se on  gammayökkönen. Niitä on ainakin kuusi. Toiset ovat arkoja ja  kaikkoavat heti, kun menen lähelle.
                Siivet viuhtovat niin tiheään, että ....

                     ja tässä  sivukuvassa
                                
         Kaunopunahatut ovat olleet pitkään kukassa. Täältä tapaan nyös gammayökkösiä ja  perhosen, joka on amiraalin näköinen, mutta erilainen silti.  
       Tunnistamisessa oli hyvänä apuna nimipäivälahjaksi saamani Lasse J. Laineen  Suomen Luonto tunnistusopas.

Ohdakeperhonen kierteli punahatuissa ja viipui pitkään paikallaan ja piti siivet supussa.

 Nautitaan näistä elokuun viimeisistä päivistä!

Sukkasatoon

Ilmoittauduin tämän syksyn Sukkasatoon ja sain kutsun Heinälatoon. Olen  mukana viidettä kertaa. Perunalaariin olen kerännyt satoa yhden kerran ja muulloin Hillokellariin.
Nenässä jo kutittaa, olisi kiva päästä aloittamaan, mutta vasta syyskuun eka päivä tämä alkaa.
Vielä ehdit ilmoittautua, ohjeet löydät Sukkasadon Kotiladosta  täältä .

  Nämä sukat ovat olleet valmiina jo jonkin aikaa, mutta kesäisen lämpimien säiden suosiessa täytyy puuhastella pihamaalla.
 Lanka on Delight ja musta Tico Tico, pyöröpuikko 2,5, kärjestä aloitetut ja molemmat sukat yhtäaikaa puikolla.

Viheliäisen orapihlaja-aidan viimeinen ja vaikein pätkä, vaahteran alkujen ja elämänlangan tukahduttama ja pystyyn kuivattama, odottaa vielä viimmeistelemään. Tämä osa on jäänyt vuosia huonolle hoidolle ja siksi halusin  leikata (oksasaksilla)  ja perata laillani. Jälki ei ole hääviä, mutta toivottavast ensi kesänä näyttää paremmalta.
Katujen varsien aidat hoitivat  ammattilaiset ja hyvin tekivätkin.

                   Aurinkoista viikonloppua!


       

Syksy saa tulla!

               Mulla on uudet kumisaappaat...

            Ja kas, sateet loppuivat ja helteet palasivat...

               

                          Mikä sen mukavampaa!

              Kesäisen kaunista loppuviikkoa!

Virkkaukseen innostuneena

jatkoin patalapputeemaa virkkaamalla  Tyynen patalapun, joita olen nähnyt ja ihaillut Tintin luomukset -blogissa.
Lankana käytin varastoistani Miamia ja koukkuna  3 numeroista.  Poikkesin ohjeesta aloitussilmukoiden osalta ja niin  ensimmäisestä tuli  pienehkö 16 x 19 cm, lankaa kului 36 g.
   taikaseinällä ensin oikeinpäin

       ja sitten vielä  taustapuoli

   Toisen Tyynen patalapun virkkasin 3,5 koukulla  samoista keristä, mutta  aloitin eri värillä ja lisäsin hiukan silmukoita. Kokoa tuli  21 x 22 cm ja lankaa kului 54  g.

    Miami -lanka tuntuu puuvillaiselta, vaikka siinä on puolet akryyliä, siksi nämä jäävät itselle kokeilukäyttöön.
   Tyynen patalappu on todella kaunis ja  mielenkiintoinen virkata.
Näitä virkkaan varmasti lisää ja voin suositella  kaikille.
            Kiitos Tintille hyvästä ohjeesta!

      Joko Sinä olet virkannut Tyynen patalapun?


     

Huhuu!

Siirryin pöllökauteen virkkaamalla itselleni pöllön ( kun kaikilla muillakin on). Innoituksen sai  Eevamunnon blogista ja siellä oli myös linkki ohjeeseen.  Kirjoitin pienelle paperilapulle ohjeesta muutamia kohtia.
   Harva meistä on pöllön tuijotusta luonnossa nähnyt, mutta muuten tuo suuren viisauden perikuva, pöllö,  lienee meille kaikille hyvin tuttu sieltä asti, kun Isä TV:n osti ja tupaan kantoi.
 Mainos TV:n pöllö on iskenyt silmää jo reilun puoli vuosisataa.
    Tässä Viisas Pöllöni  on  kaikessa arvokkuudessaan   taikaseinälle lätkäistynä.  Ouh, unohdin kääntää, mutta  vihreä se on....

 
Meillä sataa... kaunista kesäistä sadetta...
 Toisin kuin Uudellamaalla, jossa uutisten mukaan on tullut vettä runsaasti.

Maalasin

Maalasin latoa hellepäivinä kuuminpaan aikaan. Onneksi oman tontin pihlajat ja sembramänty sekä  naapurin männyt varjostivat suoralta paahteelta.
Alkuun oli määrä maalata vain niin ylös, kuin maasta yletän. Sitten seuraavaksi hain kaksiaskelmaisen porrasjakkaran. Lopulta hain 5 askelmaiset A- tikkaat, joilta kurkottellen harjalaudatkin tulivat suituksi.

         Maali : Pika-Teho 558X
          Fiilis : Ok... Jos tulee vastaan sopivampi väri, niin värjään sitten sellaiseksi.

Patalappu

Ikäisilleni tämä kuvio on tuttu lakrissakarkeista ja pelikorteista.  Sittemmin nimestä on pitänyt luopua.
 Saakohan tätä kutsua laku-patalapuksi?

Ohjeen, jonka  olin tulostanut muutama vuosi sitten, löysin nyt    täältä.

Lankana käytin ohjeesta poiketen mustaa Isoveli lankaa, muut langat olivat vyötteettömiä.

Koukku oli kooltaan 3,5 ja halkaisisja  on leveimmillään 21 cm. Taikaseinässääni lätkäistynä ilmeestä tuli tiukka, melkein" ängri".

     
 Vastapainoksi isokukkainen kärhö jaksaa säteillä paahteesta ja sateista välittämättä viikosta toiseen.
                                       

                                Hyvää sunnuntaita !

Farkuista

Varsinaisesta tehtävästään vapautetut farkut taipuvat  vielä moneen uuteen aivan erilaiseen muotoon.
Eilen saapunut  Suuri Käsityö -lehti  sisältää monia kivoja ideoita.

Oma farkkuvarastoni on kasvanut muutama vuosi sitten  useiden lahjoittajien ansiosta, sillä en ole itse farkkuihminen.
 Kiitos vielä kaikille lahjoittajiolle!
Yksi sateinen ja kolea päivä (ja toinenkin)  kului tämän peiton parissa.  Asettelin paloja mutu-tuntumalla toistensa viereen.
Kokoa tuli 120 x 150 cm, välissä on vanulevyä, taustakangas löytyi ikivanhoista varastoista.
Kuvassa peitto on hakaneuloilla kiinnitettynä. Uudelleen alkaneet helteet siirsivät  tikkauksen aloittamista tuonnemmaksi.
Singerini oli tässä paras mahdollinen apuri, myös tikkaukseen, jota jo kokeilin.

   Tänään taas sataa, joten katsotaan iskeekö inspis...

Suoraa saumaa

pihakeinun irtotyynyt saivat uudet vaihtopäälliset.
Kangas on ikivanhaa varastojeni puhjimmaisia ja riitti kolmeen tyynyyn.
Napinläpien takia piti kivuta vintille (yläkertaan) uudemmalle koneelle hetkeksi.

  Keinussa voisi ottaa vaikkapa päikkärit, hyttyset eivät ole kiusana.
  Muutamat kahvit on juotu katoksen varjossa.

 Tänään on ukkonen jyristellyt ja sen myötä on tullut  muutamia sadekuuroja.
Vielä ei ole viilenemisestä tietoa,  sillä mittarissa on juuri nyt +20 astetta,  kun kello on 21.03 illalla.

 Valtakunnalliset kotiseutupäiviä vietetään Seinäjoella  8. - 11.8. 2013
  otsikolla       Rytmi yhdistää

Ompelua aloittamassa

Pitkään siirrettyn  ompelun aloitus iski heinäkuun loppupuolella eräänä sateisena päivänä.
Kannoin alakertaan tämän ensimmäisen ompelukoneeni, jonka olen hankkinut 60-luvun puolivälin tuntumassa.  Yläkerrassa on uudempi kone ja saumuri pöydällä valmiina, mutten halunnut eristäytyä sinne.
 Singerini siirtyi aikanaan uudemman tieltä mökille yli 20 vuotta sitten. Viimeiset 10 vuotta se on ollut käyttämättömänä kylmässä varastossa omassa laukussaan (onneksi).

   Päällisin puolin putsattuani kokeilin, toimisiko tämä vielä...
   En muistanutkaan, miten hyvä tikki tässä on... Vielä, jos ehtisi vähän öljytä!

Unisukkaa

  sinisien unien toivossa kudoin itselleni sinisistä langoista sukat.  Lanka on arvioni mukaan Nallea, osa saattaa olla myös Woolia, pyöröpuikko 3,5 kokoa, varpaista varteen, ranskalainen kantapää ja molemmat sukat yhtäaikaa puikolla.

   Helteistä huolimatta, villasukat jalkaan ja nukkumaan...

       Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
       ja sinistä unien kirja se kantaa kainalossaan.
       Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
       Surrur, surrur ja sinne on sininen unien tie.

                            Kauniita unia!