kuluneesta vuodesta

 
           Kiitos Teille kaikille
       blogini vierailijoille ja lukijoille
      sekä ystäville ja kommentoijille
     Olette valtava voimavara. 
    Yritän sen vast´edes muistaa silloinkin, kun tekstiä ei vain ole tullakseen...

  Onnellista ja toivorikasta Uutta Vuotta 2016

Heijastuksia...

 Olin sunnuntai-iltana Törnävän kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja.  Erityisesti kosketti ja  mieleeni jäi soimaan  uusi laulu nimeltään Joulu tulee, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Pyry Survo.

                   Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
                   tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.
                   joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
                   tuo juhlamielen kanssa kiitoksen.
                   Syntynyt on Vapahtaja ihmeellinen!
                   Nimi korkein kaikuu halki taivaiden!
                    Seimen luota löytyy pienoinen.

Tunnelmallista Joulun aikaa  Sinulle!

Värityskirjat

Pakkohan noita oli hankkia, joskus kesällä, vai oliko se jo kevättä ja kasa erilaisia värikyniä.
Lomalaisen kanssa rentouduttiin elokuun alkupuolella värittämällä huoneentauluja.

Yksi hunajan erinomaisuudesta kertova tuli valmiiksi.  Sen piti olla lomalaisen äidin synttärikortti, mutta  unohtui jääkaappini oveen muutamaksi viikoksi.

 Tämänvuotinen  "jouluaattomme" on jo pidetty.  Joulupukkia ei nähty, mutta paketteja tämä oli jättänyt kuusen juurelle.
 Pukki oli täyttänyt toiveita, paljon kaikkea,  lämmintä ja tarpeellista, herkkujakin ja  tietysti värityskirjoja värikynineen. Innolla siellä jo aloitettiin neljää erilaista kirjaa, mutta  meidän "vanhusten" kotiin lähtiessä tilanne taisi olla sellainen, että lapsuuden aikainen lautapeli oli viemässä voiton.    

             Oikeaa aattoon on vielä 2 yötä ...

Pimeän aikaan

                 Hei heijastin heilumaan!
       Tällaisia tehtiin runsas vuosi sitten Kansalaisopiston kurssilla.
       Omani taisivat syntyä vasta kotona, mutta niillä opeilla kuitenkin.
  Leijastinlanka ei olekkaan mikään helppo virkattava,
eikä klipsut pysy yhtään siinä missä pitäsi,      
ja kolmanneksi, en taida olla tässä hommassa parhaimmillani.

     Siitä huolimatta, olivat koko viime talven takkien rintamuksissa, ei ehkä heijastimena, vaan paremminkin vain koristuksena.

  

Tämä punainen  ehti heti ensimmäisellä reissullaan pudota, mutta löysin, kuin ihmeen kaupalla.

Vauvalle

Lankavarastoa inventoidessani keräsin (melkein) kaikki puuvillalangat yhteen laatikkoon. Siinä järjestellessä löytyi kasa valmiiksi tehtyjä Isoäidin neliöitä. Muutaman neliön virkkasin alusta alkaen.

Valmiiden neliöiden ympärille virkkasin vielä kerroksen pinkillä, virkkasin palat yhteen valkoisella pieneksi peitoksi, koko 48 x 62 cm, ja vielä ympärille vaalean punaiset reunukset.
         Peitto odottelee lahjalaatikossa...

Ihan ittelle!

Keväällä, vai olisiko jo ollut alkukesää,  kaupoissa oli myytävänä paljon erilaisia pitkiä liiviä. Voi olla, että huomioni vain keskittyi niihin.  Olin tutkaillut lankavarastoni puuvillalankoja ja tehnyt suunnitelmia. Tämä roosan värinen puuvillalanka on peräisin Kangas-Aitan (nyk. Lankava Oy) messutarjouksesta monen vuoden takaa. Käsityölehdistäkin löytyi monenlaisia ohjeita.
Liivi on virkattu 3,5 koukulla, ohje oli ( en nyt enää millään muista missä lehdessä) viitteellinen, koska lanka ei ollut ohjeen mukainen ja minäkään en sovi miltään osin ohjemittoihin.
Tein siis helmasta alkaen yhtenä kappaleena.

   Ensin tuli liian suuri, seuraava oli kittana ja kolmatta virkkasin, pärvötin ja taas virkkasin yrityksen ja erehdyksen kautta, teemalla Periksi ei anneta!
              Tästä tuli kesän paras ja käytetyin  vaate!

Hämärän keskelle

    valopilkuiksi muistoja kesän kukkasista
                            kuten tämä yksinäinen laukka...

samaa sävyä löytyy takiaisesta, joka viihtyi porraspäässä

Joulun odotusta!

Näin Kasvoivat

            salkoruusut   ilahduttivat runsaalla kukinnallaan.
        Kiitos  Koso-tädille siemenistä, jotka itivät ja kasvoivat hyvin.
              Olen aivan sanaton näistä...

                  Pysyivät pystyssä tukematta
                  sateista ja tuulista piittaamatta...

Uusia taimia on  tulossa ensi kesäksi, jos vain talvi olisi suosiollinen.

Koukussa koukuten

Tunisian koukku tuli tutuksi muutama vuosi sitten.  Olihan siitä kulunut aikaa, tarkistus osoitti.
Helmikuussa 2011 olin  koukunnut ensimmäiset lapaset.
Nyt näin eräässä neuletapaamisessa Sipin koukkuavan vähän erinäköistä lapasta. Innostus heräsi. Jonkin aikaa piti netin syövereissä pyöriä ennenkuin löysin videon, jossa nurjan silmukan teko näytettiin tarpeeksi hitaasti.
   Ensimmäiset  lapaset ovat Novitan Joki lankaa luonnonvalkoisena ja 7 -veikkaa tumman harmaana.

    Nämä ovat menossa  pukin konttiin.

Ommellen

innostuin ompelemisesta silloin, kun hain vanhan Singerini alakertaan . Sillä on paikka valmiina makkarin pöydällä sängyn ja tietokonepöydän välissä. Pöydällä on nytkin valtava kasa odottamassa.
Yläkerrassa on saumuri ja uudempi ompelukone aina valmiina.
Olen lyhentänyt, pidentänyt, leventänyt, kaventanut ja tuunannut  vanhoja vaatteita ym.
Muutamia on päässyt kuvattavaksi kuten
osa trikoomyssyistä (reilu vuosi sitten)

tai yöpaita, jonka tein vanhasta lyhythihaisesta  t-paidasta. Leikkasin helmasta palan ja laitoin sen hihoihin pituudeksi. Kirpparilta löytämäni pala trikookangasta (0,50 €)  riitti sopivasti helmaan.

tai kassi, johon kankaan löysin kesäisellä reissullamme  Keskiselle. Kangas on Vallilan Hehku Lauri Tähkä heartdesing

              Kesäisten kuvien selailu on mukavaa puuhaa tällaisena harmaatakin harmaanpana päivänä.

                       

Tapahtui kesällä

Haikein mielin hyvästelin sitikkani. Olihan se  isokokoinen kauppareissuihini.

  Sain tilalle melkein samanikäisen, paljon pienemmän ja "huonomman".
 En toki saanut, vaan maksoin vielä selvää rahaa. Ei siinä sen ihmeenpää, sillä olen tehnyt huonoja kauppoja ennenkin.

   
Viikottain kävi "Renki" leikkaamassa nurmikon ja pyysin häntä jättämään tuvan seinustalle apilamättäät leikkaamatta.

            Yhden päivän olin seppelepäinen...
                                       

                         

Juhannus 2015

Juhannusruusut kukkivat vasta heinäkuun lopulla ja suurin osa nupuista ei auennut lainkaan.

 Juhannuspäivänä oli kesän ensimmäinen lämmin päivä, parhaimmillaan 17 astetta, poutainenkin aina siihen asti, kun lähdin käymään hautausmaalla. Menomatkalla jo piskotteli ja takaisin tullessani satoi kaatamalla.
   Aattona raahasin pihalle grillin, joka on ollut varastossa 2 kesää ja talvea. Yllättävän hyvässä kunnossa, pesun  ja putsauksen jälkeen laitoin yläkertaan viestin, uskaltaisko tuota kokeilla...
Kaasupullossa oli vielä kaasua.

Koskaan en ollut tätä grilliä itse käyttänyt, mutta innostuin tuosta niin kovasti, että melkein päivittäin syötiin grillattua lihaa.
 Runsaista sateista tykkäsi lumipalloheisi. Sen oksat taipuivat maahan.

       Yksi kukkapallo mahtui kämmenelle...

Ensi lumi

     Maa on nyt valkoinen lähes kaikkialla maassamme. Näin  kuulin Järviradion toimittajien lehtikatsauksista ja sinne soittaneilta ihmisiltä.
 Kovin paljon ei lunta ole vielä, mutta koko ajan tulee lisää.
     Tässä portailta kuvasin kadulla kiitävää lumipaakkua

     ja toiseen suuntaan keittiön ikkunasta

     Koukkuamisesta on jo kadonnut "flow"  ja tässä on menossa viimeinen, no ainakin viimeisin...

                    Mukavaa viikonloppua!

Muistan kesästä 2015

    Kesästä tuli minulle erilainen ja  hyvällä tavalla ainutlaatuinen, sillä Helatorstaina sain kummipoikani (24v)  luokseni asumaan. Hänen kesätyöpaikkansa oli tuossa melkein naapurissa Työmatka  taittui muutamassa minuutissa polkupyörällä. Hän viipyi elokuun viimeiselle viikolle asti ja palasi sitten opiskelukaupunkiinsa. Mielelläni esittelisin pitkän, tummahiuksisen ja supersuloisen nuorukaisen, mutta olen luvannut hänelle joskus, etten laita kuvia.

 Ja kukat kukkivat kukin vuorollaan sääolosuhteista ja puutteelisesta hoidosta piittaamatta.

                                        

Kiitos Teille kaikille 

käynnistänne  ja

kommenteista!

Sitku...

                   Hei pitkästä aikaa!

        Kaikki on oikein hyvin, aika vain rientää pitkin harppauksin ja arkisiin askareihin, niihin pieniinkin (kuten sudokun ratkaisemiseen) kuluu koko päivä, helposti.

    Rohkeimmat lähipiirissäni ovat vihjaillen tiedustelleet pihahommien loppumisesta siinä toivossa, että tulisi jo päivityksiä. He tietävät, että on jotain valmistakin tullut ja kuvia otettu  satamäärin.
No, pihalla kyllä riittää rapsuteltavaa,  orvokitkin vielä kukkivat.

  Kuva ei ole tänään otettu, sillä on taas ollut harmaa ja märkä päivä, mutta onnekseni myös  se  päivä viikosta, jolloin  seurakseni tuli nuori apulaiseni "Maija", suoraan koulusta päin.
Ensi töikseen laitoimme kynttiläkruunuun oikeat kynttilät ja tuikkuja palamaan joka puolelle, portaillekin etsittiin lyhtyjä.
 Sanan mukaisesti kynttiläin valossa, teimme Hanna-tädin kakkuja, siis Maija teki, minä vain katsoin päältä ja vahdin uunia.  Yhdessä olomme lopuksi katamme aina pöydän juhlavasti ja nautimme leipomuksistamme suunnitellen jo seuraavaa.

 Kuvaaminen unohtui siinä, kun puhuimme joulusta, sen viettämisestä ja siitä, mitä kaikkea meidän pitää vielä leipoa ja tehdä.
  Arvannette, että muutaman pikkuleivän lisäksi sain runsaasti hyvään mieltä, innostusta ja energiaa...


   

Hempeää roosaa

 
   Elokuun alussa kukkii valtavakukkainen kärhö

               ruusumalvat

        tuoksuherneet

              ja maksaruohot

             
                      Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!

Pihalla kukkii

Orvokkeja hankin ennen äitienpäivää, kolmea eri sinistä.

   Istutin niitä eri kokoisiin ruukkuihin

           isoihin, vähän pienempiin ja pieniin

        Koleahko sää on ollut niille mieleen

        Kesäkuun puolessa välissä

           kuvasin   muutamia

 Heinäkuussa portaiden edessä maassa on  iso ruukku ja joka portaalla pikkuruukut

    Päivänkakkarat ovat ängenneet joukkoon omia aikojaan

Alimmainen kuva (ylhäältä päin otettu)  on parin päivän takaa ja ränsistymistä on nähtävissä.

Jatkuva sade ei liene orvokkienkaan mielestä kivaa.

       Leppoisaa viikonloppua!

Viileässä viihtyvät, jatkoa

   Nikolai huivista jäi Carcade Yars lankaa jäljelle juuri sen verran, että arvelin sen riittävän kämmekkäisiin.   Kädenlämmittimien ohje no 2  löytyy  Kotilieden neuleet 2014 -lehdestä.
Puikkokoko taisi olla 4 mm. Tein vartta ja pituutta sen verran, että yhtään ei jäänyt lankaa jäljelle.

Kuluneen kesän aikana nämä  olisivat olleet tarpeen  monta kertaa, mutta ovat lahjalaatikossa huivin kera.

Viileässä viihtyvät

   Jo  keväällä valmistui huivi Cascade Yars -langasta , ohje on Nikolai ja tämä taitaa olla kolnas samalla ohjeella tehty.  Ohje on enlanninkielinen ja joka kerta alussa pitää miettiä, että miten se nyt menikään. Täällä on linkki.

                     lähikuvaa

           Lämpöisen tuntuinen, ei siis mikään helle asuste,
           vaan syksyä ja talvea varten,
           lahjalaatikkoon  päätynee...
           Lankaa jäi vielä jonkin verran jäljelle ....

Hei heinäkuulta!

     Aika  kuluu kuin siivillä arkisissa askareissa, vähän käsitöitä, enemmän pihalla perkaamista aina, kun sade vain vähäksi aikaa taukoaa.
Tänään on satanut koko päivän, joten oli aikaa paneutua kevään ja kesän aikana ottamiini valokuviin.

        Toukokuussa ystäväni M oli  pääsykokeiden takia muutaman päivän lomalla Suomessa.
        Ei ollut silloinkaan kovin lämmintä, huomaan.
                                          
     Pariisissa on ollut keväästä alkaen suorastaan helteistä. Toivottavasti lämpimät säät tulevat M:n mukana tänne hänen lomansa ajaksi, ennenkuin opiskelut Pariisissa alkavat.

            Poutaista viikkoa koko Suomeen!