Koukussa koukuten

Tunisian koukku tuli tutuksi muutama vuosi sitten.  Olihan siitä kulunut aikaa, tarkistus osoitti.
Helmikuussa 2011 olin  koukunnut ensimmäiset lapaset.
Nyt näin eräässä neuletapaamisessa Sipin koukkuavan vähän erinäköistä lapasta. Innostus heräsi. Jonkin aikaa piti netin syövereissä pyöriä ennenkuin löysin videon, jossa nurjan silmukan teko näytettiin tarpeeksi hitaasti.
   Ensimmäiset  lapaset ovat Novitan Joki lankaa luonnonvalkoisena ja 7 -veikkaa tumman harmaana.

    Nämä ovat menossa  pukin konttiin.

Ommellen

innostuin ompelemisesta silloin, kun hain vanhan Singerini alakertaan . Sillä on paikka valmiina makkarin pöydällä sängyn ja tietokonepöydän välissä. Pöydällä on nytkin valtava kasa odottamassa.
Yläkerrassa on saumuri ja uudempi ompelukone aina valmiina.
Olen lyhentänyt, pidentänyt, leventänyt, kaventanut ja tuunannut  vanhoja vaatteita ym.
Muutamia on päässyt kuvattavaksi kuten
osa trikoomyssyistä (reilu vuosi sitten)

tai yöpaita, jonka tein vanhasta lyhythihaisesta  t-paidasta. Leikkasin helmasta palan ja laitoin sen hihoihin pituudeksi. Kirpparilta löytämäni pala trikookangasta (0,50 €)  riitti sopivasti helmaan.

tai kassi, johon kankaan löysin kesäisellä reissullamme  Keskiselle. Kangas on Vallilan Hehku Lauri Tähkä heartdesing

              Kesäisten kuvien selailu on mukavaa puuhaa tällaisena harmaatakin harmaanpana päivänä.

                       

Tapahtui kesällä

Haikein mielin hyvästelin sitikkani. Olihan se  isokokoinen kauppareissuihini.

  Sain tilalle melkein samanikäisen, paljon pienemmän ja "huonomman".
 En toki saanut, vaan maksoin vielä selvää rahaa. Ei siinä sen ihmeenpää, sillä olen tehnyt huonoja kauppoja ennenkin.

   
Viikottain kävi "Renki" leikkaamassa nurmikon ja pyysin häntä jättämään tuvan seinustalle apilamättäät leikkaamatta.

            Yhden päivän olin seppelepäinen...
                                       

                         

Juhannus 2015

Juhannusruusut kukkivat vasta heinäkuun lopulla ja suurin osa nupuista ei auennut lainkaan.

 Juhannuspäivänä oli kesän ensimmäinen lämmin päivä, parhaimmillaan 17 astetta, poutainenkin aina siihen asti, kun lähdin käymään hautausmaalla. Menomatkalla jo piskotteli ja takaisin tullessani satoi kaatamalla.
   Aattona raahasin pihalle grillin, joka on ollut varastossa 2 kesää ja talvea. Yllättävän hyvässä kunnossa, pesun  ja putsauksen jälkeen laitoin yläkertaan viestin, uskaltaisko tuota kokeilla...
Kaasupullossa oli vielä kaasua.

Koskaan en ollut tätä grilliä itse käyttänyt, mutta innostuin tuosta niin kovasti, että melkein päivittäin syötiin grillattua lihaa.
 Runsaista sateista tykkäsi lumipalloheisi. Sen oksat taipuivat maahan.

       Yksi kukkapallo mahtui kämmenelle...

Ensi lumi

     Maa on nyt valkoinen lähes kaikkialla maassamme. Näin  kuulin Järviradion toimittajien lehtikatsauksista ja sinne soittaneilta ihmisiltä.
 Kovin paljon ei lunta ole vielä, mutta koko ajan tulee lisää.
     Tässä portailta kuvasin kadulla kiitävää lumipaakkua

     ja toiseen suuntaan keittiön ikkunasta

     Koukkuamisesta on jo kadonnut "flow"  ja tässä on menossa viimeinen, no ainakin viimeisin...

                    Mukavaa viikonloppua!

Muistan kesästä 2015

    Kesästä tuli minulle erilainen ja  hyvällä tavalla ainutlaatuinen, sillä Helatorstaina sain kummipoikani (24v)  luokseni asumaan. Hänen kesätyöpaikkansa oli tuossa melkein naapurissa Työmatka  taittui muutamassa minuutissa polkupyörällä. Hän viipyi elokuun viimeiselle viikolle asti ja palasi sitten opiskelukaupunkiinsa. Mielelläni esittelisin pitkän, tummahiuksisen ja supersuloisen nuorukaisen, mutta olen luvannut hänelle joskus, etten laita kuvia.

 Ja kukat kukkivat kukin vuorollaan sääolosuhteista ja puutteelisesta hoidosta piittaamatta.

                                        

Kiitos Teille kaikille 

käynnistänne  ja

kommenteista!

Sitku...

                   Hei pitkästä aikaa!

        Kaikki on oikein hyvin, aika vain rientää pitkin harppauksin ja arkisiin askareihin, niihin pieniinkin (kuten sudokun ratkaisemiseen) kuluu koko päivä, helposti.

    Rohkeimmat lähipiirissäni ovat vihjaillen tiedustelleet pihahommien loppumisesta siinä toivossa, että tulisi jo päivityksiä. He tietävät, että on jotain valmistakin tullut ja kuvia otettu  satamäärin.
No, pihalla kyllä riittää rapsuteltavaa,  orvokitkin vielä kukkivat.

  Kuva ei ole tänään otettu, sillä on taas ollut harmaa ja märkä päivä, mutta onnekseni myös  se  päivä viikosta, jolloin  seurakseni tuli nuori apulaiseni "Maija", suoraan koulusta päin.
Ensi töikseen laitoimme kynttiläkruunuun oikeat kynttilät ja tuikkuja palamaan joka puolelle, portaillekin etsittiin lyhtyjä.
 Sanan mukaisesti kynttiläin valossa, teimme Hanna-tädin kakkuja, siis Maija teki, minä vain katsoin päältä ja vahdin uunia.  Yhdessä olomme lopuksi katamme aina pöydän juhlavasti ja nautimme leipomuksistamme suunnitellen jo seuraavaa.

 Kuvaaminen unohtui siinä, kun puhuimme joulusta, sen viettämisestä ja siitä, mitä kaikkea meidän pitää vielä leipoa ja tehdä.
  Arvannette, että muutaman pikkuleivän lisäksi sain runsaasti hyvään mieltä, innostusta ja energiaa...