Heijastuksia...

 Olin sunnuntai-iltana Törnävän kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja.  Erityisesti kosketti ja  mieleeni jäi soimaan  uusi laulu nimeltään Joulu tulee, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Pyry Survo.

                   Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
                   tuo sieluun rauhan, toivon, vapauden.
                   joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen,
                   tuo juhlamielen kanssa kiitoksen.
                   Syntynyt on Vapahtaja ihmeellinen!
                   Nimi korkein kaikuu halki taivaiden!
                    Seimen luota löytyy pienoinen.

Tunnelmallista Joulun aikaa  Sinulle!

Värityskirjat

Pakkohan noita oli hankkia, joskus kesällä, vai oliko se jo kevättä ja kasa erilaisia värikyniä.
Lomalaisen kanssa rentouduttiin elokuun alkupuolella värittämällä huoneentauluja.

Yksi hunajan erinomaisuudesta kertova tuli valmiiksi.  Sen piti olla lomalaisen äidin synttärikortti, mutta  unohtui jääkaappini oveen muutamaksi viikoksi.

 Tämänvuotinen  "jouluaattomme" on jo pidetty.  Joulupukkia ei nähty, mutta paketteja tämä oli jättänyt kuusen juurelle.
 Pukki oli täyttänyt toiveita, paljon kaikkea,  lämmintä ja tarpeellista, herkkujakin ja  tietysti värityskirjoja värikynineen. Innolla siellä jo aloitettiin neljää erilaista kirjaa, mutta  meidän "vanhusten" kotiin lähtiessä tilanne taisi olla sellainen, että lapsuuden aikainen lautapeli oli viemässä voiton.    

             Oikeaa aattoon on vielä 2 yötä ...

Pimeän aikaan

                 Hei heijastin heilumaan!
       Tällaisia tehtiin runsas vuosi sitten Kansalaisopiston kurssilla.
       Omani taisivat syntyä vasta kotona, mutta niillä opeilla kuitenkin.
  Leijastinlanka ei olekkaan mikään helppo virkattava,
eikä klipsut pysy yhtään siinä missä pitäsi,      
ja kolmanneksi, en taida olla tässä hommassa parhaimmillani.

     Siitä huolimatta, olivat koko viime talven takkien rintamuksissa, ei ehkä heijastimena, vaan paremminkin vain koristuksena.

  

Tämä punainen  ehti heti ensimmäisellä reissullaan pudota, mutta löysin, kuin ihmeen kaupalla.

Vauvalle

Lankavarastoa inventoidessani keräsin (melkein) kaikki puuvillalangat yhteen laatikkoon. Siinä järjestellessä löytyi kasa valmiiksi tehtyjä Isoäidin neliöitä. Muutaman neliön virkkasin alusta alkaen.

Valmiiden neliöiden ympärille virkkasin vielä kerroksen pinkillä, virkkasin palat yhteen valkoisella pieneksi peitoksi, koko 48 x 62 cm, ja vielä ympärille vaalean punaiset reunukset.
         Peitto odottelee lahjalaatikossa...

Ihan ittelle!

Keväällä, vai olisiko jo ollut alkukesää,  kaupoissa oli myytävänä paljon erilaisia pitkiä liiviä. Voi olla, että huomioni vain keskittyi niihin.  Olin tutkaillut lankavarastoni puuvillalankoja ja tehnyt suunnitelmia. Tämä roosan värinen puuvillalanka on peräisin Kangas-Aitan (nyk. Lankava Oy) messutarjouksesta monen vuoden takaa. Käsityölehdistäkin löytyi monenlaisia ohjeita.
Liivi on virkattu 3,5 koukulla, ohje oli ( en nyt enää millään muista missä lehdessä) viitteellinen, koska lanka ei ollut ohjeen mukainen ja minäkään en sovi miltään osin ohjemittoihin.
Tein siis helmasta alkaen yhtenä kappaleena.

   Ensin tuli liian suuri, seuraava oli kittana ja kolmatta virkkasin, pärvötin ja taas virkkasin yrityksen ja erehdyksen kautta, teemalla Periksi ei anneta!
              Tästä tuli kesän paras ja käytetyin  vaate!

Hämärän keskelle

    valopilkuiksi muistoja kesän kukkasista
                            kuten tämä yksinäinen laukka...

samaa sävyä löytyy takiaisesta, joka viihtyi porraspäässä

Joulun odotusta!

Näin Kasvoivat

            salkoruusut   ilahduttivat runsaalla kukinnallaan.
        Kiitos  Koso-tädille siemenistä, jotka itivät ja kasvoivat hyvin.
              Olen aivan sanaton näistä...

                  Pysyivät pystyssä tukematta
                  sateista ja tuulista piittaamatta...

Uusia taimia on  tulossa ensi kesäksi, jos vain talvi olisi suosiollinen.