lauantai 11. joulukuuta 2010

Kettu juoksi

tai siis aika monta kettua on juossut, paperit vai on jäljellä. Samaiset Kettukarkit olivat ihania silloin joskus, kun niitä sai yhden tai kaksi maistaa. Nyt eivät maistu miltään, joku ihmeen direktiivi vei nistä sen ihanan maun.
Pussukan koko on 21 x 15 cm, ompelin karkkipaperi kiinni vahvaan puuvillakankaaseen, joka on samalla vuorina. Päällä on ohutta läpinäkyvää ja hyvin liukasta ja sähköistä muovia ja vaikka kaksin käsin pitelin sitä paikallaan niin silti se pääsi karkaamaan tämän tästä. Vetoketjukin kupruilee ihanasti  vanhuuttaan. Sekin  on kierrätystä ja peräisin jostain 60 luvun alun hameesta,  ratkoin  talteen, kun hame ei enää mahtunut päälle, niin ja säilytin vuosikymmeniä. Nyt pääsi käyttöön ja on  toimiva sekä kaikin puolin hyvä.
Yöllä oli satanut lunta muutama sentti ja pakkasta oli vain vajaa 10 astetta. Pakkanen on kuitenkin kiristymässä ja mittari näyttää jo  lähes 20 astetta.  
                       Leppoisaa sunnuntaita!
klo

13 kommenttia:

  1. Kaisa11. joulukuuta 2010 klo 20.50

    Voi että, tekisi mieli kokeilla mutta ehkä ei mun ompelutaidoilla...

    VastaaPoista
  2. Rakkauden talon Paula11. joulukuuta 2010 klo 21.56

    Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Rakkauden talon Paula11. joulukuuta 2010 klo 21.56

    Oih-voi, nämä karkkipaperipussukat ovat SYÖTÄVÄN ihania!

    VastaaPoista
  4. Mare11. joulukuuta 2010 klo 22.04

    Hauskoja, kaikkea voi tehdä kun on taidot käsissä. Voisin arvata että omaan pieneen mieleeni ei ehkä syntyisi ajatusta pussukasta. Virpomisoksiin on kyllä papereita talletettu, vaan ei varsinaiseen hyötykäyttöön. Upeita ovat.

    VastaaPoista
  5. Päivi, Lankakomero12. joulukuuta 2010 klo 1.21

    Tosi nostalginen pussukka!

    VastaaPoista
  6. Anneli12. joulukuuta 2010 klo 5.47

    Ihana on tämäkin pussukka !

    VastaaPoista
  7. Päivikki12. joulukuuta 2010 klo 8.56

    Ihana pussukka! Olen samaa mieltä noista karkeista.
    Täällä pyrytti lunta tiistaista lauantaihin. Venäläiset rekat juuttuivat kuutostien ylämäkiin, emmekä me päässeet asioille. No, jäipähän enemmän aikaa neulomiselle.

    VastaaPoista
  8. Sude12. joulukuuta 2010 klo 9.08

    Tämä se on kunnon kierrätystä :) Vaatii kyllä aikamoista kärsivällisyyttä ? Hyvä kun varoitit Kettukarkeista, niin en tuhlaa rahojani niihin joulumakeisina :)

    VastaaPoista
  9. Sipi12. joulukuuta 2010 klo 11.15

    Ihana pussi! Nuo kettukarkit olivat ennen minunkin mieleen vaan eivät ne enää maistu kuin pelkälle sokerille joten maun takia niitä ei kannata ostaa..mut pussukan tekoa aatellen kyllä :)

    VastaaPoista
  10. sirkkis12. joulukuuta 2010 klo 14.18

    Voi aikoinaan paras namu oli Kettu. Olen samaa mieltä maku on muuttunut, ei hyvää. Pussukka sitävastoin on hyvä.

    VastaaPoista
  11. vekki12. joulukuuta 2010 klo 17.34

    Kettukarkit ihania marmeladisia, muistan kanssa. Pussukka on oikein kiva. Nyt tajuan tuon tekotavan, että paperit pysyy ehjänä. Oliskohan kokeiltava myös.

    VastaaPoista
  12. Matleena13. joulukuuta 2010 klo 15.03

    Tämä pussukka se vasta ihana onkin! Värikin niin piristävän kaunis! :) Ja kierrätys nostaa sen arvoa silmissäni.

    Meillä pakkanen tänäänkin -20:n tienoilla, eilen kävi n. -15:ssa.

    VastaaPoista
  13. enkulin käsityöt18. joulukuuta 2010 klo 8.33

    Oooh miten kiva.

    VastaaPoista