Koskaan ei puhuttu siitä, milloin Isä olisi nämä tehnyt, mutta nyt ajatellen, näiden täytyy olla rintamalla tehtyjä puhdetöitä.
Aika ei ole tuoheen jättänyt merkkejään (kuivassa sisätilassa säilytettynä), vaan hyvin on kestänyt 7 vuosikymmentä.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Etsivä löytää
aina jotain löytyy, vaikkakin alunperin "etsitty" on edelleen piilossa. Edellisen muuton purkamattomia laatikoita penkoessani löytyi ikiomat virsuni, Isän tekemät, pituutta 16 cm.
On pohjat kulunneet käytössä, mutta siltä ajalta ei ole muistikuvia.
Aikuisen virsuista toinen on jo hukkunut. Jokin mielikuva on siitä, että se olisi jotenkin vaurioitunut ja siksi hävitetty. Omaan jalkaani vähän liian pieni. Muistan että näitä joskus nuorena kokeiltiin, eivät olleet järin trendikkäät.
Vielä kaikki yhteisessä kuvassa ja sitten siirtyvät aarrelaatikkooni.
Koskaan ei puhuttu siitä, milloin Isä olisi nämä tehnyt, mutta nyt ajatellen, näiden täytyy olla rintamalla tehtyjä puhdetöitä.
Aika ei ole tuoheen jättänyt merkkejään (kuivassa sisätilassa säilytettynä), vaan hyvin on kestänyt 7 vuosikymmentä.
Koskaan ei puhuttu siitä, milloin Isä olisi nämä tehnyt, mutta nyt ajatellen, näiden täytyy olla rintamalla tehtyjä puhdetöitä.
Aika ei ole tuoheen jättänyt merkkejään (kuivassa sisätilassa säilytettynä), vaan hyvin on kestänyt 7 vuosikymmentä.
Arvokas muisto. Äidilläni on isänsä, eli ukkini tekemät myös tallessa.
VastaaPoista:)
Tuon aarteen takana on paljon muistoja, ihania.
VastaaPoistaOhhh, mitkä aarteet omistat, pidä vain niinkuin kukkaa kämmenellä :)
VastaaPoistaNoin se varmasti on kuten arvelet. Sodankäynyt sukupolvi ei paljon puhellut tekemisistään, ei meidän isä ainakaan. Nyt viime vuosina joskus jotain sentään.
VastaaPoistaIhana muisto isästä. Mukavaa päivää Sinulle
VastaaPoistaIhanaa kun löysit nuo isäsi tekemät virsut. Upeat.
VastaaPoistaUpeita!
VastaaPoistaMahtavaa että ovat säilyneet. Aivan hienot ja mitkä muistot.
VastaaPoistaKiva kun ovat säilyneet. Minun virsuni on tainnut äiti aikoinaan laittaa pesän sytykkeeksi.
VastaaPoistaIsä teki tyttökaverilleni ja minulle virsut, rusetit maalattiin toiseen pariin sinisellä, toiseen punaisella. Me oltiin niin "ylppiöitä" niistä että pidettiin jopa koulussa sisätossuina.
Arvokas on löytösi ja ihana muisto isästä! Minullakin on yksi arvokas tuohimuisto, tosin hiukan nuorempi kuin sinun. Sain nimittäin 45v sitten tuohisen kirjeen sulhaseltani (nykyiseltä aviomieheltäni) ja se on vakaassa tallessa. :)
VastaaPoista