Matkakertomus jatkuu

mutta alkuun on kerrottava, että meillä salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla vähän aikaa sitten. Fasaaniemo hautoi vielä tiistai-illalla, mutta puolenpäivän maissa keskiviikkona pesässä oli vain puolikkaita munankuoria.Havaintoja emosta ja poikasista ei ole. Fasaaniukon ääni kuului vielä lähistöltä. Oli elämöinyt ja läpsytellyt mun poissaollessani. Tutta, joka on narunpäässä kiinni pihalla oli jo melkein hermostunut siihen.

Kiertoajelun ja pienen levähdyksen jälkeen lähdimme omin päin kaupungille . Ensin syömään jonnekin ja löysimme pizzerian. Meitä palvellut italialaisneitonen tarjoutui kuvaamaan ja oli hyvin mielissään, kun olimme hänen ensimmäiset suomalaiset asiakkaansa.

Olimme vakaasti päättäneet käydä Harrodsin tavaratalossa pukukoodista huolimatta.
Hienoja rakennuksia katujen varrella ja kouluja ja muita opinahjoja, koska nuoria oli kadulla valtavasti.

Tämän näyteikkunan eteen oli pakko pysähtyä. Suomalaista.....

Herkullista....

lisää herkkuja

Pääsimme tavarataloon sisälle. Edellämme menevälle nuorelle miehelle vartija huomautti olalla rokkuvasta repusta. Nähtävää oli monessa kerroksessa. Opas Ian päivällä kertoi, että jos haluaa ostaa norsun, niin se on tilattava etukäteen. Emme löytäneet lankaa, kangasta ennekä yleensä askartelutarvikkeita. Mutta nalleja ja kasseja vaikka millä mitalla....
Halusin tämän

Paddingtonin ja terrierin ostin vasta lentokentän Harrodsin myymälästä.

Pohjakerroksessa on Dianan ja Dodin muistoalttari.

Tavaratalo meni kiinni klo 20 ja ulkona oli pimeää. Urhoollisesti kävelimme vielä eri reittiä hotellille. Bussiaikataulut ja reitit ja numerot eivät vielä tuolloin olleet hallussa. Lontoossa on vasemmanpuoleinen liikenne. Mihin suuntaan bussit menevät ja kummalla puolella katua pitää olla? Ravintolat ja bubit ja muut ruokapaikat näyttivät olevan tupaten täynnä. Kaduilla oli nuorehkoa väkeä, mutta en nähnyt juopuneita enkä kaljatölkkien kanssa heiluvia. Muutama sadepisara tipahti aivan hotellin nurkalla.