Pitkään siirrettyn ompelun aloitus iski heinäkuun loppupuolella eräänä sateisena päivänä.
Kannoin alakertaan tämän ensimmäisen ompelukoneeni, jonka olen hankkinut 60-luvun puolivälin tuntumassa. Yläkerrassa on uudempi kone ja saumuri pöydällä valmiina, mutten halunnut eristäytyä sinne.
Singerini siirtyi aikanaan uudemman tieltä mökille yli 20 vuotta sitten. Viimeiset 10 vuotta se on ollut käyttämättömänä kylmässä varastossa omassa laukussaan (onneksi).
Päällisin puolin putsattuani kokeilin, toimisiko tämä vielä...
En muistanutkaan, miten hyvä tikki tässä on... Vielä, jos ehtisi vähän öljytä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Ompelukoneet ja minä eivät sovi yhteen ja minulla on niitä 2 kappaletta:)
Olen ommellut tuollaisella koneella kouluvuosina. Sillä oli hyvä ommella, ei sötköttänyt lankoja.
Tuollasella sitä opeteltiin ompelemaan.
Ommeltu on samantapaisella,kun paremmasta ei ollut tietoa.
Ihana singer :) ompelu on ihanaa, mutta vaatii oman aikanasa.
On tässä monta kertaa tullut mieleeni, että kyllä oli hyvät koneet ennen. Vaikka syöttö ei aivan nykypäivän tasoa, niin muuten toimivat hyvin. Ja ompelivat nahkasta lähtien kaiken.
Nämä nyky-tietokone-pohjaiset ovat vähän nirppanokkia.
Äidilläni taisi olla samanlainen. Joten tuttu masiina minullekin. Taitaa se äidin kone olla vielä olemassakin veljen tyttärellä.
Ihana Singer oikein se on nostalginen. Olet aloittamassa jotain uutta josta sitten myöhemmin luemme.
Jep, vanhan Singerin tikkiä ei voita mikään, ei sitten mikään!!!
Ah, miten nostalginen kone!! Tuollaisella olen opetellut ompelemaan, Äidillä oli just sama masiina. Siinä oli kyllä jotain vikaa, aina oli väärä langankireys - tai sitten olin jotenkin toivoton koneiden kanssa jos silloin aikoinaan... ;o)
Lähetä kommentti