tiistai 24. syyskuuta 2013

Pientä ja vaatimatonta

Joskus tulee sisäinen tarve tarttua koukkuun ja langan loppuihin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi.
Näiden parissa viihdyn ja omat ajatukset ja suunnitelmat saavat olla lomalla.
Elokuussa syntyi  ensimmäinen  helmikuussa -13 hankkimani kirjan "Patalappuja a`la  Carte"   ohjeen mukaan. Lupailin tekeväni kaikki kirjassa esitellyt. Tällä vauhdilla laskin olevani liki 100 vuotias viimeisen ja siis vaikeimman valmistuessa.


 
                   Yksinkertainen kaksinkertainen!


6 kommenttia:

satunNainen Paula kirjoitti...

Joskus epäilen, että oma "sisäinen tarve tarttua koukkuun ja langan loppuihin, vaikka tärkeämpääkin tekemistä olisi" -vaihe on jäänyt pysyvästi päälle... ;o)
Sukkia alkaa olla jo vaivoiksi asti, olisiko patalaput tai tiskirätit seuraava pieni ja mukava, lahjaksikin kelpaava kässyttely pakkomielle, pakko on keksiä kohta jotain muuta sukkien tilalle...
Kauniit sävyt lappusessasi!

Marjut kirjoitti...

Nätti lappu!

kosotäti kirjoitti...

Oikein hyvän kokonen ja värinen patalappu.

MiEiVi kirjoitti...

Niin moni on kehunut tuota patalappukirjaa, että pitäisikö sitä käydä oikein kirjastossa selaamassa. Jos niihin saisi tuhottua langanloppuja, joita on jo kiitettävä määrä. :)

sirkkis kirjoitti...

Hyödyllisiä ja hyvin olet langanloppua käyttänyt.

Sirpa kirjoitti...

Nätti patalappu... Minäkin olen kuullut tuota Patalappukirjaa kehuttavan - oliskohan se meidän kirjastossa..... :)