Vastaan haasteeseen

Jokin aikaa sitten Kosotäti  Pagisen mitä pagisen -blogista valitsi  minut vastaamaan johonkin kolmesta haasteesta.
Valitsin niistä tämän  valokuvahaasteen ja toteutin sen ottamalla kuvasta kuvan, niinkuin tuossa haasteessa sanotaan.
   Haaste kuului näin:
 "Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi.
Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan dikikameralla.
Nyt selaamaan valokuva-albumeita!
Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

  

 Aivan vauvakuvia minusta ei ole muuta kuin kastetilaisuudesta, jossa meitä oli kaikkiaan 4 kastettavaa.

  Ensimmäisessä kuvassa olen pian 3 vuotias. Kaksi Mamman luo lomailemaan tullutta  tätiäni veivät minut (Äidiltä salaa) parturiin ja sitten valokuvaamoon. Siitä johtunee ilmeeni, jossa itku ei ole kaukana.

     Sama rusetti on vielä päässä, mutta mekko on jo vaihdettu.  Mieli on  iloinen, sillä  nyt ollaan kotona Mamman luona. Putteli -nukkeni on menossa päiväunille.  Parin päivän ikäinen pikkusiskokin on kopassaan tuolla taustalla.

     Viimeinen kuva ei olekkaan lapsuudesta, vaan aikuisuuden kynnykseltä. Kuvan sanoma: "Miten tässä nyt näin kävi" ei paljasta teille mitään, mutta minä kikatan vesissä silmin niin, ettei loppua meinaa tulla. 

  Kuva on otettu Ähtärin asemalla, Kruunuhäihin Mustikkavuorelle oltiin tultu junalla, käytiinkin, mutta tunnin päästä oltiin taas tuossa penkillä odottamassa junaa, joka veisi takaisin kotiin. Välissä ehti tapahtua vaikka mitä.                     Se on se nuoruus ja hulluus....

      Täytyy tulostaa tämä  ja laittaa kehyksiin, pahan mielen karkoituskuvaksi...

     En nimeä ketään haasteen jatkajaksi, vaan saa jatkaa, kuka haluaa.

    Albumien selailu on oikein terapeuttista ja virkistävää....