Haikein mielin hyvästelin sitikkani. Olihan se isokokoinen kauppareissuihini.
Sain tilalle melkein samanikäisen, paljon pienemmän ja "huonomman".
En toki saanut, vaan maksoin vielä selvää rahaa. Ei siinä sen ihmeenpää, sillä olen tehnyt huonoja kauppoja ennenkin.
Viikottain kävi "Renki" leikkaamassa nurmikon ja pyysin häntä jättämään tuvan seinustalle apilamättäät leikkaamatta.
Yhden päivän olin seppelepäinen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Vai niin sitikalle kävi. Kyllä te varmaan totutte toisiinne uudenkin auton myötä.
Ihana apilaseppele
Voi neitoa ihanaa kun seppele kutreissa keikkuu. Ihana tuoksukin kulkee mukana ♥
Siihen en ota kantaa, oliko autokauppa hyvä vai huono, mutta eikös pienellä autolla ole mukavampi kaupungissa ajella. Ainakin minä tykkään niin, kun meillä on käyttöautona minun mielestä turhan iso.
Apilat on niiin kauniita, kaikenväriset apilat. Apilaseppel taitaa olla se kestävin.
Auokauppoja on varmasti vaikea tehdä ja vielä vaikeampi silleen, että siinä pääsis omilleen voittamisesta puhumattakaan. Enkä tarkoita rahallisesti vaan just tuolleen mikä on auton ja varusteiden kunto yms. Voitoksi katsoisin sen, että sais vaihdossa itselleen just passelin auton, maksamalla välirahaa tai muulla tavoin sumplimalla.
Lähetä kommentti