Sydämellinen ystäväni

Lankapirtin Matleena muisti minua tällaisella ihanalla lämmittävällä sydämellä. Kauneimmat kiitokset sinulle blogiystäväni Matleena!
On liikuttavaa saada ystävyyden tunnustus.
Jaan tämän edelleen Sipille ja Mallille ja kaikille blogissani vieraileville ystävilleni.



Osallistun Sukkasatoon ensimmäistä kertaa ja makean ystävävä olen päätynyt Hillokellariin. Huominen päivä vielä tehdään suunnitelmia ja keritään lankaa. Tiistaina se sitten alkaa. Aikomukseni on tehdä Kangas-Aitan Sukkatempaukseen lasten sukkia ainakin muutamat ja ehkäpä innostun vielä muuhunkin.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Sukujuhlaa

Ilmajoen Kalajaisjärvellä 29.-30.8.2009 serkkujen tapamisen merkeissä.
Luonto on täällä lähellä

Hiekan seasta löydän tänäänkin hiukan kultaa....

Leena-serkun aarteet: variksenmarjaisia oksia, yliajettu kyynpoikasvainaa ja sieni, jonka lajia en enää muista.

Auringonlasku omin silmin oli vaikuttavampi.

Kiitos mukanaolleille ja rakkaat terveiset niille, jotka eivät päässet tälläkertaa mukaan!

Totta se on!

Syksy se vain hiipii paikalle. Piha on täynnä tuomesta varisseita keltaisia lehtiä. Ja parasta. Harrastuspiirit alkavat.
Kaarakan taitokeskuksen käsityösyksyn avaus oli tänään.
Totta on tämäkin!

Teksti oli Rustoopuodissa myynnissä olevan pienen paperikassin kyljessä.

Tekemisen iloa- näyttelyssä on esillä syksyn taitopajatuotteita
mm. ihana laukku ja paperiruusuja

Kransseja metakallilangasta

hopeasavikoruja

huopaenkeli ja paljon muuta.

Siellä oli myös erilaisia työnäytöksiä mm uutuus naulakko-laite neulontaan. Jokainen kävijä sai ilmaisen ruusu-tarvikepaketin.
Omat ostokset:
Koto- paita, jossa kuva-aiheet ovat Etelä-Pohjanmaan kuntien vaakunoista. Kuvista muodostuu tarina, joka kertoo alueen monipuolisuudesta ja ylpeästä eteläpohjalaisuudesta (lainaus tuoteselosteesta). Ostin myös Kiskis-vetoketjullisen pussukan.

Erittäin suosittu ja edullinen on myös käsityökirppari.
Löysin 2 kudottua laukkua ja huopapaloista tehdyn pikkulaukun.

Aurinkovärjätystä kankaasta tehdyn pussukan, 3 paperinarutokkaa ja ihanan "soholoos" kudotun villaisen kypärämyssyn, jossa on iloisenvärisiä pikkulettejä ympäriinsä. Sen, kun pistän päähäni ja poljen kaupungilla, luulisi näkyvän vain iloisia ilmeitä.

Kirjantekoa

opeteltiin Kaarakassa viime vuonna. Tarkkuutta vaativa ja monia erilaisia vaiheita käsittävä homma, ei yks´kaks´valmis. Vasemmanpuoleinen on mitoiltaan 21 x 12 cm, koptisidoksinen, vaikkapa reseptikirja n.60 sivua.
oikeanpuoleinen on 16 x12 cm, sivuja n. 60, kannet kankaasta, jonka olen tehnyt aurinkovärjäys tekniikalla .

Löysin eräästä kaupasta sattumalta poistokorista muistikirjoja
(16 x 11 cm) euron kappale.
Kannet olivat tylsän beessit ja nuhjaantuneen näköiset. Leikkasin kuvalehdestä uudet päälliset ja sisälehdet. Ilme muuttui kummasti. Takakannet on samantyyliset.


Loppuun vielä terveisiä pihalta. Mun ratakukka on oikeasti kannusruoho, siis luonnonkukka, jota on käytetty rohdoksena muinoin. Malli on äitinsä kanssa hakenut näitä joskus kauan sitten ja sitä perua "Kartanon faaria" löytyy tältäkin pihalta.

Liian hieno

tiskirätiksi, siksi ripustin tämän uuninluukun kädensijaan. Sama malli, jota olen tehnyt jo muutaman. Tein aika suurilla puikoilla, taisi olla ne omatekoiset neloset. Lanka on siitä kirpparilta ostamastani pussista. Kudoin nurjalla kaikki silmukat nurin ja oikealla oikein. V äri sopii keittiööni hyvin. En vain malta käyttää.

Onni tulee hyvinkin pienistä jutuista.
Kukat jaksavat tuottaa iloa avaamalla nuppunsa pitkän odottelun jälkeen. Päivänhatut ovat juuri parhaimmillaan.

Sanoitko jotakin

Sitä vain, jotta OpintoSantra on lujilla tänään klo 13 alkaen. Kului vai tuut...tuut...tuut...
Pääsin kait "onnella" läpi melko pian, mutta se onni oli lyhytaikainen, kun puhelu katkesi kesken.
Seuraavaksi kuulinkin, että olen 1. vara kahvipussikorikurssille. Tuskinpa kukaan peruu!
Muille haluamilleni kursseille oli tilaa.

Paljon Onnea eilen ja tänään juhliville Ystäville!

Paperinarusta

on moneksi. Olen tässä kieputtanut ohuesta paperilangasta roseetähtiä kaksi kierrosta.
Sakarakohdat olen vain solminnut toisiinsa.

Illat alkavat jo olla melko pimeitä ja lisävalot ovat tarpeen.
Tämä Kaarakan Seniorinäpissä viime vuonna valmistunut lampunvarjostin on saattanut täällä jo jossain vilahtaa, mutta tykkään tästä ja siksi vielä kuva yksikseen. Leveä paperinauha on avattu ja liimattu kehikkoon ja koristeltu Roseekukilla paperilangasta. Lampunjalka on puinen, valmiiksi valkoinen ja ikivanha.

Baktus nyt

valmiina. Pituutta 106 senttiä ja korkeus 32 cm, paino 80 g. Lanka on Gropsin alpakkaa ja Fabelia aina vuorotellen kaksi kerrosta. Helppo ja mukava pienten jämälankojen tuhoamiseen.
Kaarevaan reunaan virkkasin ketjjusilmukkalenkkejä.
Ohje on Ravelryssä ja myös täältä löysin. Omani tein katsomalla Hekun (tiedän että on valmis ja varmasti kohta esitellään) kutomista.
Seuraavaksi teen pitsisen ja ehkä vähän vaaleamman.

Täydellinen ufo

ufo = unfinished object eli keskeneräiseksi jäänyt käsityö. Tällainen villatakki, jonka kutomisen aloitin joskus -90 luvun alkupuolella kaikista langanlopuista mitä oli vuosikymmenten kuluessa kertynyt. Siihen aikaan vietimme kaikki lomat ja viikonloput ympäri vuoden mökillä. Tein tätä siellä vain silloin, kun ei ollut mitään tähdellisempää. Olen tehnyt kulloisenkin mielialan mukaan. Mitään järkevää suunnitelmaa tässä ei ole, eivätkä kuviot esitä mitään.
Välillä jäi pitkäksikin aikaa ja kesällä on yleensä kaikenlaista perkoota ja muuta pihalla.

Helmassa ei ole resoria vaan se on helmineuletta ja se rullaantui ylöspäin ikävästi. Sekin viivästytti, kun mietin mitä sille tekisin. Tammikuusta lähtien suunnittelin nappilistoja ja nappien ompelemista. Kuvaamistakin se odotti ainakin viikon.
Lämmin, mukavan tuntuinen, sopivan kokoinen! Oikein odotan, jotta tulis pakkaset!

Netta Rufina

on syntynyt 17.5.2002 Ilmajoella Rengonkylän - Pojanluoman suunnalla. Kolmivärinen leikattu tyttökissa, jonka nimi on latinaa ja tarkoittaa punapäänarskua. Väijy-leikit ovat kesällä jääneet vähiin, kun kaveri on kaiken päivää pihalla ja nukahtaa heti kun tulee sisälle. Netta on se Poliisi, joka kyttää ja ajaa takaa Rosvo-Tuttaa.
Osaa olla viehkeä.

Viihtyy parhaiten sisällä makoillen.

Makuukamarin sängynpäässä on rottinkikukkapäytä ja vartavasten mittojen mukaan tehty makuualusta shenilleä. On vain käynyt vähän ahtaaksi.

Baktus-tartunnan

sain viime keskiviikkona Tikkuajien tapaamisessa. Hekku teki jotain ihmeellistä ja selvitti sen olevan Baktus, seuraavaksi vähän historiaa ja teko-ohjeita. Sanoi sen olevan helposti tarttuvaa. En ehtinyt väistää ja samassa se iski. Ei havaattu kattua kelloa. Pöydän toisessa päässä Solveig teki pitsibaktusta, siis lk+2yhteen. Jämälankoja on omasta takaa ja tuumasta toimeen.
Kaivoin esiin vanhat suorat puikot ( ei kai kuulu taudinkuvaan) ja aloitin 2 kerrosta aina toisella värillä ja heti pitsimallilla. Mahtaako se olla sinnepäinkään, mutta kivaa se on.

Kajaanin matkan ajan kudoin Kauhavan Kangas-Aitan Sukkislangasta kahta sukkaa pyöröpuikolla yhtäaikaa ja kärjestä alkaen. Kantapään tein Saniaispolku sukkaohjeen ( Verkkoneulelehti Ulla 2/09) mukaan. Sukat menevät heti kummipoijalle käyttöön.

Poissaollessani oliVaahtera-aulio avannut yhden kukan. Tämä on yksivuotinen, esikasvatettava, pussillisesta siemeniä lähti kolme tainta, jotka olen saanut pysymään hengissä. En ole nähnyt koskaan ennen kukassa.

Ainutlaatuinen tilaisuus

Kummipoikamme valatilaisuus oli Kainuun Prikaatissa Kajaanissa tänään.
Meitä sotilaspoikien omaisia oli Paraatikentän ympärillä valtavat määrät sotilasvalaa ja ohimarssia seuraamassa. Tilaisuus oli sykähdyttävä ja juhlallinen.
Kuvassa tuolla metsänreunassa on rivissä vain pieni osa eli 1. Jääkärikomppanian paljaspäisiä alokkaita juuri valan vannoneina ja sen jälkeen heidät nimettiin jääkäreiksi.

Ohimarssin jälkeen jääkärit ryhmittyivät oman kasarminsa eteen.
Mulle nämä kaikki kommerverkit on täyttä ns. hebreaa, ja mieleen jäi vain komento laittaa jotain tunnisteita. Odotin, josko ne kaivaa lankaa ja neulaa ja alkavat tehdä solmua langanpäähän. Näpsästi se kävi. Tietyssä taskusta kaikki yhtäaikaa kaivoivat Suomenlipun ja merkin ja länttäsivät hihan tarranauhaan.
Saimme hernekeittoa ja näkkileipää syödäksemme.
Tupatarkastus käytiin tekemässä ja lopuksi joimme Sotilaskodissa munkkikahvit ennen kotimatkaa.
Jääkärimme pääsi valalomalle mukaamme.

Välikäsityö

on tuttu käsitteenä jostain kouluajoilta. En ole toiveistani huolimatta saanut välikäsiä, vaikka kipiästi tarvitsisin ainakin viidet.
Tutun lehden päällä on yksi rätti tulossa tutulla Ananas-mallilla. Vartahat tein noin 40 cm pitkistä saslik-tikuista. Ei siksi, etteikö puikkoja olisi joka lähtöön, uusia ja vanhoja, hyviä ja huonoja, puisia ja metallisia, suoria ja pyöröjä, Addeja ja Knit Picksejä.
Omatekoiset olivat paikallaan, kun kudoin henkäyksen ohkaisesta Rowanin Kid Silkistä pitsihuivia, joka on mennyt lahjaksi ilman kuvaa.

Väliin mahtuu aina joku perhonen.

Sukkasatoon ilmoittautuminen

alkaa vajaa viikon kuluttua. En ole osallistunut Sukkasatoon aikaisemmin, mutta nyt olen päättänyt rohkaistua. Suunnittelin tekeväni Etiooppiaan lähtevään pakettiin ainakin yhdet ja Kauhavan Kangas-Aitan Käsityöklubin sukankudontaprojektiin muutamat.
Omassa lahjahyllyssäkin taitaa olla sukista jo pulaa. Ei sovi myöskään unohtaa, että joulukin on taas yht´äkkiä.


Tulkaa kaikki mukaan!

Kesä jatkuu

ja olemme saaneet nauttia siitä koko viikonlopun ajan.
Kokosin omalla pihalla kukkivia perennoja yhteen. Oman muistini tueksi, vasemmalta oikealle; ritarinkannusta, tähtiputkea, rantakukkaa, aaprottimarunaa, kirjavaa ukonhattua ja yksivuotista hajuhernettä.

Yksivuotisia kukkia lähikuvassa on maloppi, krassi, kehäkukka, kosmoskukka ja monivuotisia palava rakkaus ja sinipallo-ohdake.

Jaa, että oliko tässä kaikki? Eeiiii.... leimutkaan eivät vielä kuki!

Ilman vaatteita

näillä helteillä tarkenee ainakin tämä Sanelma. Löysin valmiiksi maalatut posliiniosat askartelukaupasta viime keskiviikkona, joten nimi tuli sen päivän nimipäivän viettäjistä.
Pituutta on 14,5 cm.

Sanelma on vähän harmahtavapäinen ja ikääkin taitaa olla. Paketissa tuli osat myös miespuoliseen nukkeen. Näytti äkkiä aivan aikamiespoijalta, mutta nähdään sitten.

Suunnitteilla ja osin tekeillä on 5 kerroksinen tornitalo. Rakentaminen on melko hidasta, kun ammattitaito pitää ensin opetella. Onneksi on mahdoton määrä alan harrastajia, joiden blogeista saa hyviä vihjeitä.
Senioritalolta nyt näyttää, mutta ehkä sinne sopii joku lapsiperhekin.


Pyhäisemmässä puvussa, ainoassa, on jo helppo poseerata hajuherneen vierellä.
Ps. Pitsihuivi olis ihana!

Ihan pihalla

ja koko ajan on melkein pakko olla.
Keväällä Kaarakassa tehtiin mosaiikitöitä ja liimasin tyroxpallon päälle pieniä mosaiikkipaloja ja sekaan muutaman lasinpalasen. Tarkoitukseni oli vääntää rautalangasta teline, mutta ....
Hyvin on tuossa tilapäisessä telineessä pysynyt ja kestänyt sateen.

Väistämättä tulee syksy, koulu alkavat (ei kai saisi muistuttaa) ja syysasteri kukkii.

Jotain pientä

on mukava näperrellä välillä, kun istahtaa keinuun huilaamaan.
Pyhänä aloittamani rätin tein valmiiksi ja otin heti kokeiluun. Hyvin pyyhkii ja on sopivan kokoinen, halkaisija 30 cm.

Tein heti perään toisen rätin kirpparilta ostamastanipuuvilla-viskoosi jämälangasta, vain erivärisestä Ulla-neuleen Ananas mallilla. Virkkasin vielä ympärille pylväitä, koko 23 x 23 cm. Lankaa jäi vielä ainakin muutamaan rättiin, joskin täytyy hivenen sovitella, kun mytyissä on värieroja.

Vadelmat alkavat kypsyä.

Punaisia viinimarjoja on yksi iso puska.
Kiirehdin kuvaamaan ennenkuin prätkät syövät kaikki.

Elokuun kolmantena

vietin päivän hyvän ystäväni kanssa lähes helteisessä säässä.
Olimme noin 35 vuotta samassa työpaikassa. Aloitimme käymällä pizzalla ja jatkoimme shoppaillen Shoppiksessa (=kirppis) ja vielä kävimme kakkukahveilla Epstorilla. Ostokset jäivät melko maltillisiksi: valkoista puuvillaverhoa maalattavaksi, silkkinauhaa ja nukkekotiin nukkeja.
Kesästä nauttivat myös pihalla kasvavat kasvit.
Nostalgisia muistoja tuo mieleen tuoksuva Ylioppilas, joka on yksi lempikukistani.

Puutarhamarjat alkavat kypsyä. Siirsin yhden marjapensaan aurinkoisempaa paikkaan ja siirto on palkittu.

Käväisin kirpputorilla

En odottanutkaan löytäväni mitään ja kas kummaa. Löytyi kirja "Virkattuja liinoja " ja myöskin pussillinen (1,50€ ) puuvilla -viskoosi jämälankakeriä. Istuin pihalla keinussa ja aloin samantien kutomaan tiskiluutua, malli löytyy täältä. Kokeilen toimiiko sekoitelanka kuinkaa.

Lauantaina käväisin "Honkkarista" tarpeellisen välineen. Testattu on ja hyväksi havaittu. Netta, joka mieluummin on sisällä ehti ensin ja otti pitkät "päikkärit".

Tutta huomasi vasta tultuaan myöhään pihalta ja nukkui tuossa koko yön.
Jotain mahdottoman ihanaako... vai mitä uutuuden viehätystä ...?