Kuistille

siirsin lokakuun puolessa välissä sateilta ja kylmiltä öiltä turvaan kelloköynnöksen, joka on kasvanut vanhassa emalisangossa porraspäässä. Koko kesän odottelin kukkia tunnistaakseni tämän kasvin. Lehtien kauniin värin  ja mukavan köynnöstävän kasvutavan vuoksi annoin tämän olla paikallaan ja sitten siirsin vielä kuistille, kun ajattelin kokeilla tämän talvettamista kellarissa. En ehtinyt siirtää, kun huomasin  ison nupun ja toisenkin....
      Veistoksellisen kaunis kellokukka ......

 Kiirehdin ottamaan kuvaa, kun kukka oli aivan vielä vaalean vihreä siinä pelossa, että se saman tien varisee....

              
                             Näin kesäisin kuvin leutoa marraskuuta!