Tervan tuoksua

Viikko sitten maanantaina sain viimein innostuksen munkinnyörin punontaan.  Näihin aikoihin vuosi sitten kaarakan perinnekäsitöissä punottiin saunatuoksu. Siitä tähteeksi jäänyt tervanarukerä  muistutti siis vuoden olemassa olostaan. Se ei löytänyt sopivaa piilopaikkaa vaan pullahti aina milloin mistäkin.
Omista ja netin hyvistä ohjeista huolimatta, aloitussolmun jälkeen en vain  päässyt eteenpäin.  Ei kertakaikkiaan auennut. Kauan siinä tervaisia naruja kääntelin sinnikkäästi sinne ja tuonne....
Ja kas siinä se ....

Lappajärven Värjäämön tervajuuttinarua 40metrin kerästä oli jäljellä 24 m ja käytin sen kaiken tähän yhteen.
Pituutta pötkylälle tuli liki 40 cm. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut järkevämpää tehdä kaksi erikokoista (-paksuista), mutta olkoot, en tee tätä uusiksi.
Tervanarupäivä oli jonkinlainen viite tervehtymisestä, toisaalta terva tuoksullaan avasi tukkeutuneita "röörejä", mutta se kammottava  juuttipöly (ja sitä sitten oli) tukki luultavasti samantien.

Summa summarum, olo flunssan jälkeen alkaa olla normaali...