keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Etsivä löytää

aina jotain löytyy, vaikkakin alunperin "etsitty" on edelleen piilossa. Edellisen muuton purkamattomia laatikoita penkoessani  löytyi ikiomat virsuni, Isän tekemät, pituutta  16 cm.
  On pohjat kulunneet käytössä, mutta siltä ajalta ei ole muistikuvia.
  Aikuisen virsuista toinen on jo hukkunut. Jokin mielikuva on siitä, että se olisi jotenkin vaurioitunut ja siksi hävitetty. Omaan jalkaani vähän liian pieni. Muistan että näitä joskus nuorena kokeiltiin, eivät olleet järin trendikkäät.
Vielä kaikki yhteisessä kuvassa ja sitten siirtyvät aarrelaatikkooni.
                                     
Koskaan ei puhuttu siitä, milloin Isä olisi nämä tehnyt, mutta nyt ajatellen, näiden täytyy olla rintamalla tehtyjä puhdetöitä.
Aika ei ole tuoheen jättänyt merkkejään (kuivassa sisätilassa säilytettynä), vaan hyvin  on kestänyt 7 vuosikymmentä.




10 kommenttia:

Seikku kirjoitti...

Arvokas muisto. Äidilläni on isänsä, eli ukkini tekemät myös tallessa.
:)

sirkkis kirjoitti...

Tuon aarteen takana on paljon muistoja, ihania.

mate kirjoitti...

Ohhh, mitkä aarteet omistat, pidä vain niinkuin kukkaa kämmenellä :)

Villiviini kirjoitti...

Noin se varmasti on kuten arvelet. Sodankäynyt sukupolvi ei paljon puhellut tekemisistään, ei meidän isä ainakaan. Nyt viime vuosina joskus jotain sentään.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana muisto isästä. Mukavaa päivää Sinulle

kosotäti kirjoitti...

Ihanaa kun löysit nuo isäsi tekemät virsut. Upeat.

Marjut kirjoitti...

Upeita!

*VEKKI* kirjoitti...

Mahtavaa että ovat säilyneet. Aivan hienot ja mitkä muistot.

Sinikka kirjoitti...

Kiva kun ovat säilyneet. Minun virsuni on tainnut äiti aikoinaan laittaa pesän sytykkeeksi.
Isä teki tyttökaverilleni ja minulle virsut, rusetit maalattiin toiseen pariin sinisellä, toiseen punaisella. Me oltiin niin "ylppiöitä" niistä että pidettiin jopa koulussa sisätossuina.

Matleena kirjoitti...

Arvokas on löytösi ja ihana muisto isästä! Minullakin on yksi arvokas tuohimuisto, tosin hiukan nuorempi kuin sinun. Sain nimittäin 45v sitten tuohisen kirjeen sulhaseltani (nykyiseltä aviomieheltäni) ja se on vakaassa tallessa. :)