Vääjäämättä

elokuu loppuu ja vie kesän mennessään. Syksy saapuu, säätieteilijät eivät lupaile hyvää, mutta jospa he erehtyvät.
Luumupuu tuottaa hedelmiä valtavasti, mutta.....
Nyt tarvittaisiin lämpöä ja aurinkoa, ei hallaa ja pakkasta ....

Oksat taipuvat melkein maahan asti.
Ehtivätkö, ehtivätkö........

Vielä kesäkukat kukkii........
Olisiko jokin malvikki kenties....

Huomenna se alkaa ......
Syyskuu ja Sukkasato molemmat kuuluvat yhteen ja erilläänkin tuovat taas monia hienoja juttuja.

Vielä kesää

jatkuu ja kesäkukat kukkivat vähäisemmässäkin paisteessa.
Kosmoskukka vasta avautumassa....

Liian kuumalla, helteellä Tutta halusi sisälle mansikkalaatikkoon, viileään...

Kosmoskukkaa muistan ja lapsuudessani kukkineen kasvimaan reunalla....

Vielä hetki on jäljellä elokuuta.....

Lankaa vaan

oli ihan pakko ostaa vaikka, tiedättehän....
Prismassa kauppareissulla (en pääse ohi vilkaisematta) Oi villasukka -kerä halusi mukaan solttupojan tai -tytön sukkia varten, hauska vihertävä. Kuvan otin illalla myöhään ja näyttää tummemmalta kuin oikeasti. Vieläkin mietin sopiiko tuo väri vaatimuksiin maastopuvun väreistä.

lankaa tämäkin, oikein elämänlankaa, yksivuotista kasvaa kolmessa peltisangossa.

Petyin vähän, kun kukkia on korkeintaan kaksi kerralla ja kukkii vain päivän.

Oikeaa elämänlankaa, sitä vanhaa ja monien suuresti vihaamaa kasvaa orapihlaja-aidassa . Kukkii tänä kesänä ensimmäistä kertaa.

Siirrän myöhemmin tätä parempaan paikkaan.
Tiedän, että kuristaa kaiken ja leviää hirveästi, mutta en ole koskaan saanut tätä menestymään, joten tahtoisin edes kokeilla.
Mukavaa kohta koittavaa syyskuun ja sukkasadon alkua!

Kampusrannassa

on 10 vuotta sitten ensi kerran kokoonnuttu Näkövaimmaisten yhdistyksen järjestämiin yhteislauluiltoihin. Sittemmin Järjestötalon eri yhdistykset ovat kukin vuorollaan olleet kesätorstai-iltoina järjestäjinä.
Näillä porrastetuilla penkeillä istutaan laulamassa ja alhaalla joen rannassa ovat soittajat ja esilaulaja sekä äänentoistolaitteet, jotka Aarno kaukolammi on asentanut ja tuonut paikalle jo 10 vuoden ajan.
Taustalla on osa Teknologia- ja innovaatiokeskus Framin rakennuksia. ( Rannassa olevalle puistoalueelle ei sitten tapahtunut koko kesänä mitään.)

Taustalla on vanhan lääninsairaalan taakse rakennettu Kampus-talo. Lasiseinäisen aulan edestä lähtee kivinen soliseva puro alas jokeen penkkirivien vierestä. Kuvassa oikealla näkyy rakennuksen Seinäjoki-salin puoleista seinää.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla puolella on penkkejä.

Ja lopulta puro alittaa vielä aivan rannassa kulkevan kävelytien.

Ranta on ihanteellinen paikka kokoontumisille ja varsinkin tänä kesänä ilta-aurinko paistoi kauniisti penkeille. Eräänä iltana Tikkuajaystäväni Marjo meloi jokea alaspäin ja me kaikki vilkutimme ja lauloimme juuri "Varrelle virran".
Kesän viimeisessä yhteislauluillassa soittaa joka vuosi Seinäjoen Rautatieläisten soittokunta kapellimestari Antti Vainion johdolla.
Kolean sään johdosta tilaisuus pidettiin Kampus-talon Seinäjoki-salissa. Esilaulajana toimi Aatos Ilomäki, paras ikinä kuulemani solisti. Voiko enää paremmin kautta päättää, kuin sydämensä kyllyydestä laulaa heidän soittonsa tahdissa.
Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta puhallinmusiikki on ylivoimaisesti ylitse kaiken muun. Joku voi muistaa, että olen saanut 60- luvulta alkaen "siedätyshoitoa".
Haikeutta lieventää hiukan kapellimestarin lopputoteamus, että he tulevat 24.8.2011 jälleen soittamaan kesän viimeiseen yhteislauluiltaan.

Ympäristö on täynnä angervoja ja jotkut vielä kukkivat.

Nämä kuvat tuovat elävästi mieleeni kaikki ne ihanat laulut ja tunnelmat.
Arkiset askareet tuntuvat helpommilta ja aivan kuin piristyisi nautinnollisista hetkistä.
Laulaessani olen monesti kutonut ja varsinkin niinä kertoina, kun lauluvihkoset ovat loppuneet ja olen laulanut "omasta päästä". Vierustoveri ihmetteli osaanko ulkoa, tottahan ny toki, 10 vuotta harjoiteltuani.
Juuri alkoi sataa ja taivas on paksussa harmaassa pilvessä. Raketit eivät taida nyt paukkua, eikä asuntoalueilla edes saisikaan, joten postilaatikkomme saattaa pysyä ehjänä.

Huuiii, jellonia,

mistä ne siihen tupsahtivat!
Nämäkin rasat löytyivät siitä vanhasta rottinkisesta käsityökorista, muuten valmiit, mutta päättelemättä. Tikkuajaystäväni Intsu oli tehnyt kivan koristelun, jota sitten matkin heti tässä.
Alkuaan rasat ovat 90 -luvun alkupuolelta. Olen kutonut luonnonvalkoista ja ohutta ruskeaa yhdessä, jolloin sain meleerattua pintaa, mutta kovin tylsää. Jellonat piristänevät hiukan.

Rasat päätynevät hyväntekeväisyyteen.

Säätieteilijät lupailevat koleahkoa viikonloppua ja pelastuslaitos on päättänyt, että raketteja ei saa ampua keskustoissa eikä asuinalueilla.

Huvilakauden päättäjäisiin mökeille ja rannoille tunnelmallista kynttiläin lepatusta ja takkatulen loimua!

Valtakunnallista kalastuspäivää

vietettiin eilen täällä Kyrkösjärvellä Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin järjestämänä.
Paikallisten seurojen jäseniä oli esittelemässä erilaisia kalastusvälineitä, kalapolkua kysymyksineen, kilpailuja tarkkuusheitossa, kalan käsittelyn opetusta ja kaikille tarjolla kuhakeittoa. Paikalla oli 500 kaupungin ja lähialueiden peruskoululaista ja runsaasti tapahtumasta kiinnostuneita aikuisia.
Monille tärkeintä on kuitenkin onkiminen. Isäntä (Seinäjoen Seudun Onkijoiden yksi perustajajäsenistä) lähti aamulla aikaisin ruokkimaan kaloja, jotta olisi koukkuun tarttujia ja oli sitten yhdellä onkipaikalla neuvomassa, laittamassa toukkaa koukkuun ja selvittämässä takkuuntuneita onkia.
Naapurin Susanna, hellyttävän ihana kolmasluokkalainen, tuli tuomaan kissoille saamaansa kalaa. "Suska" oli tosi ilahtunut, kun halusin kuvata saaliin.

Istuimme siinä portailla, tutkimme ja ihailimme. Pienen pieni ahven, pituutta 8 senttiä.
Jos Susanna oli ylpeä ja iloinen saamastaan saaliista, niin olin aivan liikuttunut, että hän halusin jakaa sen naapurin kanssa.

Tunnustus

Koleahkoon elokuun keskiviikkoon tuli aurinkoa tämän kauniin tunnustuksen myötä.
Virtuaalihalaus ja kiitos tunnustuksen jakajalle Intsulle . Tunnustuksen mukana seurasi myös haaste kertoa 7 asiaa itsestään ja jakaa sitten haaste eteenpäin 7:lle saajalle.


Olen varmaan huomaamattani paljastanut kaikenlaista, joten laitan tarkemmin funtsimatta mitä ensin tulee mieleen.
1. Olen tähtimerkiltäni Neitsyt... niiiin.....
2. Työssäoloajastani 40 vuotta oli virastossa, jossa lakeja ja asetuksia tiukkojen aikataulujen puristuksessa oli noudatettava todella tarkasti.
3. Siitä seuraa, että orastava luovuus (jos sellaista koskaan edes oli) on tukahdutettu. Onnekseni on nämä kaikki ihanat ihmiset, jotka blogeissaan esittelevät tekemisiään ja jakavat tietoja, mistä mitäkin löytyy.
4. Innostun helposti , mutta en päätäpahkaa ryhdy sellaiseen, mistä en tiedä varmasti selviytyväni. Varmistelen välillä pitkäänkin, niinkuin tämän blogin perustamisessa.
5. Nautin pihalla puuhastelusta kesäaikaan, kukkivista kukista ja kasveista, linnunlaulusta ja luonnosta kaikkineen.
6. En leivo, en missään tapauksessa. Käyn mielelläni katsomassa toisten leivonnaisia, kuten tänään Intsun ihania leipomuksia ja tänään synttäreillä syön nautinnolla kakkua, mutta itse en leivo.
7. Olen sinut sen asian kanssa, ettei mulla ole lapsia tai lapsenlapsia. Nuket ja niiden vaatteiden tekeminen on yksi harrastus. Kaikenlaiset, pienet ja suuret, itsetehdyt tai ostetut ovat mieleeni. Nukkekoti ja sen kalustaminen itsetekemällä on hauskaa.

Haasteeseen kuuluu myös jakaminen edelleen.
Haluaisin jakaa tämän kaikille ihanille blogeille, joissa vierailen säännöllisesti tai sattumalta seikkaillessani ja olen monissa blogeissa nähnyt jo tunnustuksia, joten ,
jos Sinä et ole vielä saanut tunnustusta, niin nappaa mukaasi ja vastaa haasteeseen!
Ole hyvä! Tämä on juuri Sinulle!