Kampusrannassa

on 10 vuotta sitten ensi kerran kokoonnuttu Näkövaimmaisten yhdistyksen järjestämiin yhteislauluiltoihin. Sittemmin Järjestötalon eri yhdistykset ovat kukin vuorollaan olleet kesätorstai-iltoina järjestäjinä.
Näillä porrastetuilla penkeillä istutaan laulamassa ja alhaalla joen rannassa ovat soittajat ja esilaulaja sekä äänentoistolaitteet, jotka Aarno kaukolammi on asentanut ja tuonut paikalle jo 10 vuoden ajan.
Taustalla on osa Teknologia- ja innovaatiokeskus Framin rakennuksia. ( Rannassa olevalle puistoalueelle ei sitten tapahtunut koko kesänä mitään.)

Taustalla on vanhan lääninsairaalan taakse rakennettu Kampus-talo. Lasiseinäisen aulan edestä lähtee kivinen soliseva puro alas jokeen penkkirivien vierestä. Kuvassa oikealla näkyy rakennuksen Seinäjoki-salin puoleista seinää.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla puolella on penkkejä.

Ja lopulta puro alittaa vielä aivan rannassa kulkevan kävelytien.

Ranta on ihanteellinen paikka kokoontumisille ja varsinkin tänä kesänä ilta-aurinko paistoi kauniisti penkeille. Eräänä iltana Tikkuajaystäväni Marjo meloi jokea alaspäin ja me kaikki vilkutimme ja lauloimme juuri "Varrelle virran".
Kesän viimeisessä yhteislauluillassa soittaa joka vuosi Seinäjoen Rautatieläisten soittokunta kapellimestari Antti Vainion johdolla.
Kolean sään johdosta tilaisuus pidettiin Kampus-talon Seinäjoki-salissa. Esilaulajana toimi Aatos Ilomäki, paras ikinä kuulemani solisti. Voiko enää paremmin kautta päättää, kuin sydämensä kyllyydestä laulaa heidän soittonsa tahdissa.
Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta puhallinmusiikki on ylivoimaisesti ylitse kaiken muun. Joku voi muistaa, että olen saanut 60- luvulta alkaen "siedätyshoitoa".
Haikeutta lieventää hiukan kapellimestarin lopputoteamus, että he tulevat 24.8.2011 jälleen soittamaan kesän viimeiseen yhteislauluiltaan.

Ympäristö on täynnä angervoja ja jotkut vielä kukkivat.

Nämä kuvat tuovat elävästi mieleeni kaikki ne ihanat laulut ja tunnelmat.
Arkiset askareet tuntuvat helpommilta ja aivan kuin piristyisi nautinnollisista hetkistä.
Laulaessani olen monesti kutonut ja varsinkin niinä kertoina, kun lauluvihkoset ovat loppuneet ja olen laulanut "omasta päästä". Vierustoveri ihmetteli osaanko ulkoa, tottahan ny toki, 10 vuotta harjoiteltuani.
Juuri alkoi sataa ja taivas on paksussa harmaassa pilvessä. Raketit eivät taida nyt paukkua, eikä asuntoalueilla edes saisikaan, joten postilaatikkomme saattaa pysyä ehjänä.