viileneviin säihin sopii kauluri, jota voi pitää sisällä ja takin alla pihalla. Jotain tämän tapaista olen nähnyt Dropsin neuleohjeissa. Tässä palmikkokaitale on muutamia vuosia sitten pannaksi aikomani, mutta sitten se ei oikein sytyttänyt ja lankakin loppui. Sen jälkeen löysin samanväristä ohutta lankaa ja virkkasin ympäri niin paljon kuin lankaa oli. Sen jälkeen kudoin kairaa taas jollain jämälangalla. Näiden tekoaikojen väliin jäi aina tuumaustaukoja. Nyt sain lopulta pääteltyä. hannunvaakunaa muistuttava krossi on 60 luvulta.
Tutta on ottanut leppoisan nojausasennon ikkunalle ja haikailee pihalle, mutta ei enää viihdy koko päivää pihalla.
Netta on nopea koekäyttämään kaikki kopat mitkä käsistäni lasken. Kopan olen virkannut Kauhavan Kangas-Aitan Eko-ontelokuteesta.
Pylly mahtui just, mutta nukkuminen ei luonnistunut.
Tuolin peite on "isoäidin kukkatarha" tyyliin kuusikulmaisista tilkuista käsin ompelemani peite.
torstai 12. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kaunis kauluri! Ihanat kissit luonteensa omaisissa paikoissa. Tilkkupeite ihqu!
Kauluri on hieno, lämminkin varmasti!
Kukkatarhapeitto näyttää upeelta, se ei oo ihan hetkessä valmistunut kun jokainen pala pitää ommella käsin, huh mikä urakka! :)
Onpa tosi kiva ja nätti kauluri! :) No onhan sitä pitkään ja hartaasti suunniteltu ja tehtykin, kuten kerroit! ;DD
Kaunis kauluri, menee vaikka juhla-asun somisteeksi! :-D
Ihanat kissat ikkunalla ja kopassa.
Nätti on kuusikulmapeitekin.
Onpa tosi kaunis ja oikein kiva tuo kauluri/hartialämmitin. Tosi käyttökelpoinen idea, ei tarvitse kurkkuun kiinni sulloa.
Söpöläiset kisulit.
Sinä olet saanut tuon tilkkupeiton valmiiksi, minun ei varmaan valmistu koskaan. Olen sitä 80-luvulla aloittanut ja siihen on jäänyt. Oli varmaan liian iso urakka ommella käsin. Toinen oli sitten se, että silloin ei ollut vielä saatavilla niin kauniita pikkukukallisia kankaita kuin nykyään ja yksivärisistä olisi tullut tylsä.
Lähetä kommentti