lapsuudessani tontut liikkuivat iltaisin ja pimeässä, eikä niitä voinut nähdä. Yksi peukalonpituinen asusti setäni kertoman mukaan paapan riihimarkilla luuvan edessä olevan kiven alla. Oli oltava kiltti, sitähän ne tarkkailivat, paitsi se "Ameriikan Matti" siellä riihellä.
Kun oikein hartaasti odottaa, näkee ehkä.....
muutaman tontun kuusen alla. Ovat kai samaa sukua ....
pottunenäisiä ja sinisilmäisiä.
tiistai 8. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvän näköisiä nämä sinunkin tonttusi. Taitavat olla juuri niitä riihitonttuja jos oikein tunnistan. Tosi hieno pöytäliina tuolla edellisessä postauksessa.
Voi, kuinka söpöjä tonttuja :-D
Lähetä kommentti