Kaarakan perinnekäsityöryhmässä olemme opetelleet neulakinnastekniikkaa.Tämä on hyvin vanha tapa, jota käytettiin pääasiassa kintaiden tekoon, ennenkuin keksittiin puikkojen avulla neulominen.
Alkuun tuntui, ettei tule mitään, mutta melko pian kuitenkin kloksahti ja sitten suorastaan koukkuunnuin. Valmiina on rannekkeet, lanka Fritidsgarnia, korkeutta 15 cm.
Kinnasneula on noin 10 cm pituinen, omani on puuta, mutta näitä on tehty myös luusta ja metallista.
Lähikuvasta näkyy aloittelijan työn jälki, ei tullut aivan priimaa,mutta saa kelvata ......
Kannattaa kokeilla tätä ja on tosi mukavaa neulomista. Harjoitus tekee sitten mestarin.
Netta on opettelemassa asistentiksi, mutta näyttää jokin muu kiinnostavan enemmän.
Pihalla on harmaata ja kosteaa ja niin marraskuuta!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuohan näyttäisi mukavalta hommalta.
Kotonani isä oli tehnyt tuollaisen neulan. Nyt hoksasin, mihin sitä käytettiin, sillä meillä oli äidillä tuollaisia lapasia.
Ihana Netta!
Neulakinnas on tosi koukuttavaa, mukavaa. Kesken ne on edelleen mun kintaat, rannekkeita en tehnyt valmiiksi asti ollenkaan :D
Hyvältä näyttää nuo sun rannekkeesi, ihan tasaista ja siistin näköistä jälkeä..uskon että aika monet kintaat saa tehdä ennenkuin tulee täydellistä jälkeä, on se kuitenkin niin outo tekniikka tehdä :)
Tuossapa on taas taito, joka olisi mukava oppia.
Mulla olisi kaksikin kinnasneulaa, saa nähdä josko oikeasti rupean opettelemaan.
Wau, sinä olet oppinut tuon taidon! Minä sitä lokakuussa Maakarissa kolme tuntia yritin, mutta ei se riittänyt minulle. Pitää saada lisäoppia jostain, netissäkin kyllä näyttää olevan hyvät ohjeet. Mies teki minulle katajasta kasan neulojakin, joten ei ole neulanpuute esteenä oppimiselle.
Lähetä kommentti