Tallinnassa

oli jo täysi  kesä, kun saavuimme puolenpäivän jälkeen sunnuntaina.  Hevoskastanjat kukkivat.
 Kaarakan perinnekäsityäryhmä kokoontui syys-  ja kevätkauden ja olimme siellä monasti puhuneet matkasta varsinkin, kun teimme Muhu -kirjontaa ja opettelimme muita  virolaisia neulemalleja. Päättäjäismatkamme onnistui loistavasti. Jäi hyvä mieli kurssistakin.
Laukussa oli lankaa, vironvillaa ja muita lankoja huiveiksi

    jakuksi, topiksi ja sukiksi. Jotain on vain yksi kerä toisia  enemmän.

 Kaikkea pientä tuli ostetuksi  langan lisäksi, kuten puikkoja silmukkamerkkejä, kassin sankoja ym.
Olimme koko ajan liikkeessä jalkaisin (kilometrejä tuli valtavasti)  ja raahasimme ostoksia  mukanamme. Välillä pysähdyttiin juomaan kupponen kahvia hyvän pullan kanssa. Jalkoja ei ehtinyt lepuuttaa, kun taas jo mentiin.
 Kesä jatkui helteisenä, kun laiva irtosi Tallinnan sataman laiturista maanantaina illansuussa. Helsingissä sitten jo satoi ja oli kylmä, tosi kylmä.
  Tällä ikää toipuminen kestää, mutta kyllä se tästä....................