Arjen aherrusta

Helteessä, paahtavan auringon alla risut muuttuvat hakkeeksi oivallisen apurin toimesta. No, yksin tuo "Stigu" ei sitä tee, vaan jokainen risu pitää sen kitaan syöttää.

 Suurin osa oksista ja risuista lastattiin trktorin lavalle niin paljon kuin mahtui ja kuljetettiin pois. Lopuista lupasin huolehtia itse. Työmaata piisaa, mutta lumen tuloon on vielä aikaa.
Ammattilaiset ongelmapuiden kaatajat viipyivät pihassa lähes koko päivän pätkien takkapuiden pituisiin pätkiin  suuren männyn, valtavan koivun, kaksi monihaaraista tuomea ja kaksi kohtalaista sembramäntyä.
Osa on jo pinossa halkaistuna.
Viikko sitten saatiin valmista aikamoinen kasa, kun  yksi sukulaismies halusi tulla kökkään. Kiitos vielä kökkäavusta!

Olikin hyvä asia, että osa puista  saatiin jo pinoon kuivumaan, kun  puusouviin tuli kahden viikon pakollinen katkos ( Hyvä asia sinällään päästä jonosta peruutuspaikalle).
 Puiden halkaisuunkin on kone, erittäin näppärä ja vahvatehoinen. Työ käy kahdelta joutuisasti ja minäkin osaan käyttää.  Yksinkin se kävisi, mutta silloin kone on hidas. Mulle kaikkea muuta työtä riittää ja risujakin löytyy vielä.
Välillä unohdun katsomaan kuinka rikkaruohot venyvät vartta ja rönsyleinikki levittäytyy narsissien lomaan.