Omassa pihassa kasvaa sinipoika eli lehtosinilatva, joka kasvaa luonnossa, mutta lienee alkujaan puutarhakarkulainen. Tämä on peräisin mökiltä ja tuli kaupunkiin, muttei ole oikein vielä kotiutunut.

Olen oppinut kutsumaan tätä rohtoraunioyrtiksi, mutta se onkin tarharaunioyrtti.
Yrittää vallata koko tontin.

Tämä keväänä mökiltä tullut sai paikan orapihlaja-aidan vierustalle, perunapenkkien taakse, on lehtovirmajuuri, eikä rohtovirmajuuri, kuten olen luullut. Sen juuret ovat voimmakastuoksuiset, jotka hullaannuttavat kissat. Siksi se on mahdollisimman kaukana. Kasvi kuuluu Valerianaceae sukuun, siis valeriaanaa. Niitä tippoja pantiin sokerinpalaan, muistaako joku?
Vaikka kissat hullaantuu, niin ihmiset rauhoittuu!

Tämäkin muutti keväällä ja on syyläjuuri, tanakka, suorakasvuinen. Kukat ovat kuin leijonankita pienoiskoossa. On ollut muinoin rohdoskasvi.

2 kommenttia:
Tulit sunnuntaina pyörällä mua vastaan, kun lähdin autolla herättäjäjuhlilta. En viitsinyt ruveta ihmisjoukossa tööttäilemään. :)
Voi niitä kasvienkeruuaikoja! :) Minä muistan myös yhden tieteellisen nimen Ranunculus acer ja se on kai niittyleinikki. Muut nimet ovat painuneet unholaan vaikka sainkin täyden kympin kasvitentistä. ;D
Pitääpä käydä tutustumassa tuohon Luonto-Porttiin, kiitos vinkistä!
Lähetä kommentti