vaikka olen yrittänyt itselleni sanoa, että uusiin juttuihin en sekaannu, mieluummin näitä pitäis jo karsia, niin enköhän nyt hurahtanut käpyilyyn. Oikeastaan se on Sipin syy. Oltiin lauantaina Kauhavalla käsityötapaamisessa. Ja täältä löytyy kuva kauniista Mairen tekemästä liinasta ja Sipin naulan kantaan osuneet sanat: "Tuo taito olis kiva oppia". Kangas-Aitassa oli myynnissä käpyjä ts. sukkuloita ja lankaa arvelin löytyvän kotoa. Pyhäaamulla innolla aloitin ja myöhään illalla lopetin. En tiedä satoiko vai paistoi. Ensiksikin olis kannattanut ostaa kunnon lankaa. Mulla oli liian ohutta ja liian paksua, pörröistä ja takkuavaa (lue: kaikki on vain langan vika). Sormeni ei millään taipunut kirjan kuvassa olevalla tavalla enkä hallinnut niitä mitenkään. Ohje on Werner Söderström: "Kauneimmat Käsityöt" vuodelta 1975. Sain aikaan mahtavan kasan solmuisia lankalenkkejä, mutten ainuttakaan oikeanlaista.
Tänään aloitin uudelleen. Kas kummaa: sain aikaan solmuja ja silmunkin ja toisen.
Tästä on vielä pitkä matka liinaan.... liian pitkä.......
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuo käpyily taitaa ollakin enemmän pohjanmaalla syntynyttä. En tiedä missään muualla sitä tehtävän. Todella olisi kiva oppia.
Mutta onnea sinulle, kerro sitten mitenn sujuu!
Voi, kuulostaa jännältä :)
Löytäisikö vanhan käpyni? Kämppis v -65 opetti käpyilyä. Pyydetään Kaarakan neulekouluun opastusta!
Yritys hyvä kymmenen.. sanotaan. jatka vaan smaan malliin, niin kyllä siitä liina syntyy. Hyvää alkanutta viikkoa.
:D Vielä on vähän matkaa valmiiseen liinaan, mutta hyvin se siitä alkaa sujumaan-pikkuhiljaa :)
Minäkin opettelin käpypitsiä vuosia sitten kansalaisopistossa. Nyt on taas oppi unohtunut, vanhinko. Sillä tulee kaunista pitsiä!
Lähetä kommentti