Kirves

Itsenäisyyspäivän mietteissä muistin vanhempiani, kun puhuttiin veteraaneista ja heidän osuudestaan itsenäisyyden säilymiseen. Kotirintamalla oli tartuttava moniin miesten toimiin. Äidilleni työt olivat tuttuja, kun Isänsä oli kuollut jo yli 10  vuotta aikaisemmin ja vanhemmat veljet avioituneet ja muuttaneet kotoa.
  Ei ollut  kummallista, että äitini (vaikka olin sylilapsi)  osallistui "Mottitalkoisiin" ja sai  siitä hopeisen merkin.

  Äidin kirvestä säilytettin muiden korujen ja aarteiden kanssa pienessä puisessa arkussa, joka isä on tuonut sotareissultaan. Me lapset, kukin aikanaan,  kävimme ihailemassa ja "käpäilemässä" noita aarteita.
Ilokseni löysin vielä tuon kirveen ja muistin, miten kipiästi neulan  terävä piikki pisti.
 Täydet  70 vuotta kirves  on pysynyt tallessa.

Tänä syksynä Motti-merkki  tuli  myyntiin Veteraanien tukemiseksi.

  Taustatietoa kopion www.Veteraanit. fi sivulta
"Sotavuosina 1942-1944 suomalaiset hakkasivat talkoilla polttopuita yli 3,4 miljoonaa halkomottia, jotta ankarasta polttopuupulasta selvittiin. Yhden kuution halkomotin teosta sai tunnustukseksi rautaisen kirvesmerkin. Neljästä motista sai hopeisen ansiomerkin, kuudestatoista motista kultaisen ja 48 motista suurkirvesmerkin."