on tullut tutuksi kaikkialla, kun täällä Etelä-Pohjanmaallakin saimme tilkkurekan pysähtymään päiväksi.
Hiljaista tuntuu olevan, ainakin täällä ulkopuolella.
Yöllä ja aamupäivällä tuli lunta ja taivas on paksussa pilvessä. Seison torilla rekan vieressä, eikä ketään liikkeellä.
Sisällä rekassa sen sijaan on lämmin ja tunnelmaa. Kaikki istuimet on käytössä ja koukut suihkivat. Meitä näytteillä olevien tilkkupeittojen ihailijoita kiertää ympärillä. Paljon tilkkuja on valmiina. Tapasin muutamia tuttuja Tikkuajista. Paikallisia Marttoja oli neuvomassa ja yksi pieni tyttö Martta nimeltään esitti ohjelmaa. Hän lauloi reippaasti Jänis istui maassa torkkuen, aivan nuotilleen ja kaksi säkeistöä.
Harjoittelin aamulla tekemällä tällaisen käden ulottuvilla olevista langoista. Tästä puuttuu viimeinen kerros kiinteillä silmukoilla. Tekemistäni peitoista on myös puuttunut tuo kerros samoin kuin juuri esittelemästäni peitosta.
Syyskuun loppupuolelle asti on aikaa tehdä peittoja. Tarkemmat ohjeet löytyy www.novita.fi sivuilta.
Nyt virkkaamaan!
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kiva, että pääsit rekkaan. Yritin tihrustella, näkyykö meidän sinne tuomia peittoja kuvassa mutta ei näkynyt. Ihanaa viikonlopun jatkoasinulle!
Mimäkin taidan ruveta noita neliöitä virkkaamaan-ovat niin kauniita
Voi minut lumi saartoi ja en lähtenyt sinne. Hauskaa kun sinä kuvin ja sanoin kerroit rekkavirkkuuryhmästä. Ihania lappusia ♥
Poikkesin myös virkkamassa rekassa, kolmen jälkeen oli hirmuisesti väkeä liikkeellä ja rekkakin ihan tupaten täynnä ahkeria käsiä :)
Se on jännä, miten isoäidinneliö näyttää aina niin hyvältä, niihin ei vaan kyllästy. Värit tietty vaikuttaa asiaan, pitää olla mieleisiä. Tuo aiemmin esittelemäsi on nätti - ja tietty tunnetta ja muistoja mukana.
PS. Nojatuoli on vastustamaton!!
Kivan värinen huivi. Isoäidin neliöt ovat nyt muotia.
Lähetä kommentti