lauantaiksi suunniteltua Novitan tilkkurekkaan tutustumista varten (Seinäjoella torilla 19.3.11 klo 9.30 - 17.30) hain yläkerran kamarista tuulettumaan ja hangella kuvattavaksi yhden isoäidin tilkkupeitton. Muistelen että tästä peitosta oli osa jo valmiiksi koottuna ja valmiiksi virkattuja neliöitä oli paljon saadessani tämän. Jotkut ovat ällistyttävästi mun näköisiä ja luultavasti olenkin ujuttanut muutaman oman sekaan, en vain jaksa muistaa. Samaan aikaan nimittäin virkkasin itselleni peittoa, jossa jokainen neliö oli mustareunainen.
Tilkkujen tekijä on poistunut keskuudestamme 9 vuotta sitten 91 vuotiaana. Muistelen saaneeni tilkut ja langat joskus 90 luvun alkupuolella. Peitto on kooltaan 120 x 220 cm.
Jokaisella tilkulla on oma tarinansa, on vain osattava nähdä ja kuunnella...
Mihin se viikko taas hurahti....
Huomisen jälkeen vietetään viikonloppua toivottavasti kauniissa keväisessä säässä!
.jpg)
.JPG)
5 kommenttia:
Tuo sinun peitto on tosi kaunis ja ihania värejä. Meillä monella on jossain piilossa noita isoäidinneliö peittoja, minulla myös.
Ihana peitto. Minun mielessäni myös pyörii peiton virkkaaminen. Tuntuu vaan, ettei aika tahdo riittää kaikkeen siihen mitä päässä pyörii kun pitää välillä käydä töisäkin.. Viikonloppuna meinaan tehdä inventaariota lankavarastoissa ja hakea sieltä yhteensopivia lankoja just tuota peittoa ajatellen. Oppilaanihan ovat näitä virkanneet jo neljä sinne rekkaan ja viides on yhdistämättä, mutta silti ajatus omasta peitosta piinaa mieltä..
Upea peitto, ja kun vielä tarinaakin kertoo. Se on arvokas !
Ihanaa kun viikko on taas viikonlopussa. Saa keskittyä käsitöihin. Kun tuo työ passaa häiritsemään harrastusta :D
Kauniin värinen peitto ja runsaasti tunnearvoa.
OOOH miten ihana
Lähetä kommentti