Edellispäivänä kaadetun heinän yöllinen rankka ukkosmyrsky sateineen oli huuhdellut perusteellisesti. Seuraavana päivänä päiväkahvin jälkeen alkoi heinän kokoaminen.
Ensimmäisen traktorin perässä kulkeva vekotin kokosi heinät rullalle ja sitaisi kiinni.
Traktori numero 2 koukkasi rullan noukkaansa ja kiikutti maatalousrakennusten lähelle,
jossa traktori numero 3 kieputti rullan ympärille valkoista nauhaa.
Tässä urakka on muutamaa rullaa vaille valmista. Kaikki kolme traktoria kuskeineen ( klikkaa kuvaa niin ehkä näkyy) on kuvassa ja rivissä valmiita "lehmän munia".
Ison vainion heinät on kasalla.
Katselin tätä leveän laskuojan takaa leppoisasti puutarhatuolissa istuen hyvien ystävien seurassa heidän kesämökillään kaupunkimme pohjoislaidalla Untamalan kylässä.
Vietimme kesän helteisintä päivää suurten koivujen varjossa mittarin näyttäessä 32 astetta.
Kaunis kesäinen päivä maalla tuoksuineen ja heinäntekoineen oli mielenkiintoinen ja erilainen elämys.
Kiitos Ystäville kiireettömästä iltapäivästä ja makoisista tarjoiluista!
.jpg)
.JPG)
2 kommenttia:
Nykyinen heinänteko on fyysisesti kevyempää kuin entivanhanen, mutta jääköhän siitä tekijöille niin mukavia muistoja kuin meille jäi. Mutta tuoksu on nykyäänkin yhtä ihana! :)
Meillä noita sanotaan traktorinmuniksi, syntyykö niistä uusia pikkutraktoreita, sitä en tiedä :)
Minullakin on nuoruudesta säilynyt ihana muisto, kun kuljin heinäaikaan Pohjanmaalla tietä pitkin, aurinko paistoi ja heinä tuoksui. SE oli oikeaa kesää.
Lähetä kommentti