Kaupungilla

Sunnuntaina ennen kirkkokuvausta poikkesin Lakeudenristin viereiselle pellolle. Monilla paikkakunnilla kirkon vieressä on järvi, täällä on vain tasaista peltoa. Pellon nimi on Lakeudenpuisto, valtava nurmikko, joka jälleen viikonvaihteen ajaksi muuntautuu aidatuksi bilepuistoksi.
Puistossa on kuvanveistäjä Antti Maasalon tanssi- ja lakeusaiheisia puistoveistoksia.
Kello oli siis varttia vaille 2 iltapäivällä.

Tässä on pieni kumpare ja veistoksia on tässä ympärillä. Heti kumpareelle tultuani ihmettelin sitä sotkun määrä, mikä nurmikolla oli. Pahvisia mäyräkoiran kuoria, pikaruokapakkausten jätteitä , tupakantumppeja, pulloja tai tölkkejä ei näkynyt, ne joku oli varmaan ehtinyt kerätä.

Yritin kuvata veistoksia niin etteivät roskat näkyisi.

Veistoksissa on osia, joka liikkuvat tuulessa tai välkkyvät valon osuessa heijastaviin pintoihin.

Ensimmäisessä kuvassa tämän veistoksen taustalla oli Lakeudenristi ja tässä Kaupungintalo.
Kuvan alalaidassa näkyy valkoista kukkaa.

Kukkapenkki on valtava ja kumpareen reunassa. Kiersin kukkapenkkiä ja yritin ottaa siitä kuvaa, surkein tuloksin. Kukat ovat valkoisia ja punaisia annansilmiä.
Siinä on viisi ja nolla ja sitten nollasta jonkinlainen liehuke.

Olivat sotkeneet kukkapenkissäkin, vaikka nurmikkoa kyllä piisaisi.

Viisi ja nolla, nurinpäin

Tässä tämä härpäke, liehuke

Seinäjoen kaupunki on tänä vuonna 50 vuotias. Kukat muodostavat juhlavuoden logon.
Puistossa ei ollut montakaan liikkujaa, yksi nuori mies kameran kanssa, nuori pari katselemassa veistoksia ja sauvakävelylenkkeilijä, joka pysähtyi juttelemaan.
Maanantain lehdestä luin sitten sen nuoren miehen puolen sivun jutun puiston roskaamisesta ja
tämän lenkkeilijän ja muutaman muun mielipiteen.