Heinäpellolla

korjataan satoa talteen tyystin toisin kuin silloin, kun itse olin viimeksi heinässä.
Edellispäivänä kaadetun heinän yöllinen rankka ukkosmyrsky sateineen oli huuhdellut perusteellisesti. Seuraavana päivänä päiväkahvin jälkeen alkoi heinän kokoaminen.
Ensimmäisen traktorin perässä kulkeva vekotin kokosi heinät rullalle ja sitaisi kiinni.

Traktori numero 2 koukkasi rullan noukkaansa ja kiikutti maatalousrakennusten lähelle,

jossa traktori numero 3 kieputti rullan ympärille valkoista nauhaa.

Tässä urakka on muutamaa rullaa vaille valmista. Kaikki kolme traktoria kuskeineen ( klikkaa kuvaa niin ehkä näkyy) on kuvassa ja rivissä valmiita "lehmän munia".
Ison vainion heinät on kasalla.

Katselin tätä leveän laskuojan takaa leppoisasti puutarhatuolissa istuen hyvien ystävien seurassa heidän kesämökillään kaupunkimme pohjoislaidalla Untamalan kylässä.

Vietimme kesän helteisintä päivää suurten koivujen varjossa mittarin näyttäessä 32 astetta.

Kaunis kesäinen päivä maalla tuoksuineen ja heinäntekoineen oli mielenkiintoinen ja erilainen elämys.
Kiitos Ystäville kiireettömästä iltapäivästä ja makoisista tarjoiluista!

Yllätin prätkät, mut ne yllättikin mut

Punaiset viinimarjat kypsyvät ja punertuvat lämpimien säiden ja auringon ansiosta pikavauhtia.
Päätin yllättää "prätkät, räsäkät, päräkät" siis räkättirastaat, joita olin muutaman tavannut ainoan marjapuskani tienoilta. Menin tiistai-illalla ja poimin kaikki punaisimmat ja kauneimmat marjaisat tertut ylimmiltä oksilta. Keskiviikkona keskipäivän aikaan pelästyin liki parisataisen rastasprven mielenosoitusta keskipihalla olevassa tuomessa. Toiset tulivat ja toiset räpiköivät oksalta toiselle ja lentelivät ilmassa ristiin rastiin. Yritin läpsytellä käsiä ja huutelin muistutuksia järjestyssäännöistä ja uhkasin kotirauhan rikkomisesta. Ei mitään vaikutusta. Minuutissa tuo lauma olisi syönyt marjani, joten kävin äkkiä tarkistamassa. Marjat olivat tallella.
Tälläkin hetkellä tuomessa ja tontin murkalla olevassa toisessa tuomessa on monia kymmeniä prätkiä, nokkaisevat jotakin ja pyrähtävät pois tullakseen samantien takaisin..

Tuomenkehrääjäkoi on ollut keväästä lähtien tekemässä tuhojaan tuomissa.
Lehtiä on vielä paljon jäljellä ja seittipalloja ei näy. Marjoja tuomissa on ollut runsaasti.

Perimätiedon mukaan prätkät tulevat metsistä puutarhamarjoja syömään, jos ei ole mustikoita. Nyt sanotaan mustikoita olevan niin paljon, ettei tiedä mihin astua.
Olisiko nämä linnut tuosta läheisestä keväällä kaadetusta metsiköstä, johon nyt nousee suuri kauppakeskus.
Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt tällaisia laumoja rastaita.

Kerän pään, kun

saan vain auki, niin alkaahan näitä löytyä, virkkauksia meinaan. Siellä samaisella 70 -luvulla virkkasin paksusta kalastajanlangasta 40 sentin levyistä kappaa, jonka sitten ompelin vanhojen verhojen jatkeeksi. Nämä verhot ovat vuodelta - 67, jolloin muutin maankuuluun nikkarikuntaan, puolitoistakerroksisen talon yläkertaan, jonka alakerrassa toimi käsivälitteinen Valtion puhelinkeskus. Yläkerran ikkunat olivat melko matalat, joten jatkopalaa tarvittiin sitten uuden omakotitalon olohuoneen ikkunan verhoihin.
Tänä päivänä taas uudessa paikassa ja ikkunassa.


Pihallani kukkii myskimalva.

Aurinkoa ei näy ja muutama pisko putosi, lämmintä 19 astetta.

Nautittavaa kesää!

Virkkauksiin

jäi ajatukseni pyörimään, kun mietin haasteeseen vastaamista. Etsin liinavarastojani, eikö tosiaankaan löydy virkkaamiani.
Tämä liinan olen virkannut 70 -luvulla pyöreälle päydälle, jota sitten ei enää ollut, kun liina valmistui. Langasta ei ole mitään muistikuvia, ohutta merseroitua puuvillaista virkkauslankaa se on. Väri on suorastaan outo, mistä päättelen, että se on ollut jossain alennuskopassa. Tuohon aikaan kaikki tulot menivät oman asunnon korkoihin ja lyhennyksiin.

Jotenkin se täytyisi nyt lopultakin hyödyntää.....

Pihalla kukkii ja hurmaa tuoksullaan Ylioppilas

siis vanha puutarhojen perinneperenna, rohtosuopayrtti.
Nautitaan kesästä!

Keskellä kukkivaa heinäkuuta

- taittelin paperinauhasta ruusuja ihan vain omaksi ilokseni.

-uutisista kuultiin Levillä sataneen lunta ja mittarin laskeneen pakkasen puolelle.
- sinnikäs akilleija kurkottelee portaiden askelmien raosta valoa kohti.

- sormustinkukka aivan valkoinen ja

- toinen kauniin pinkki avasivat kukkansa.


Kaunista kesää!

Askaresta

helpottamaan on suunniteltu monenmoista. Minä tein Bambu-langasta tiskiliinan ja muutaman samanlaisen lisää, kun oli hyvät ohjeet päässä.

Tässä alla on muutaman kaverinsa kanssa pesin, jonka pyöröneuleohje on Lankapirtin Matleenalta ( klikkaa linkistä ja rullaa näyttöä alaspäin, sieltä löytyy). Osa on Samos -lankaa kokeilussa ja osa akryyliä. Näitä olen tehnyt jo "vinon pinon" erikokoisia hiukan lisäyksiä vähentämällä ja monen värisiä jämäakryylilangoista. Odottavat hyllyllä sopivaa tarvitsijaa.

Näiden maantienväristen liinojen materiaali on kierrätyspuuvillaa. Nämäkin menevät pieniksi viemisiksi.

Tuolinjalat saivat uudet huopatossut ja "kellokalle" oli tapansa mukaan tarkkana paikalla.

Jälleen on viikko on sujahtanut ja edessä mielenkiintoinen viikonloppu moninen tapahtumineen.
Viihdytään kesässä!

Kaupungilla

Sunnuntaina ennen kirkkokuvausta poikkesin Lakeudenristin viereiselle pellolle. Monilla paikkakunnilla kirkon vieressä on järvi, täällä on vain tasaista peltoa. Pellon nimi on Lakeudenpuisto, valtava nurmikko, joka jälleen viikonvaihteen ajaksi muuntautuu aidatuksi bilepuistoksi.
Puistossa on kuvanveistäjä Antti Maasalon tanssi- ja lakeusaiheisia puistoveistoksia.
Kello oli siis varttia vaille 2 iltapäivällä.

Tässä on pieni kumpare ja veistoksia on tässä ympärillä. Heti kumpareelle tultuani ihmettelin sitä sotkun määrä, mikä nurmikolla oli. Pahvisia mäyräkoiran kuoria, pikaruokapakkausten jätteitä , tupakantumppeja, pulloja tai tölkkejä ei näkynyt, ne joku oli varmaan ehtinyt kerätä.

Yritin kuvata veistoksia niin etteivät roskat näkyisi.

Veistoksissa on osia, joka liikkuvat tuulessa tai välkkyvät valon osuessa heijastaviin pintoihin.

Ensimmäisessä kuvassa tämän veistoksen taustalla oli Lakeudenristi ja tässä Kaupungintalo.
Kuvan alalaidassa näkyy valkoista kukkaa.

Kukkapenkki on valtava ja kumpareen reunassa. Kiersin kukkapenkkiä ja yritin ottaa siitä kuvaa, surkein tuloksin. Kukat ovat valkoisia ja punaisia annansilmiä.
Siinä on viisi ja nolla ja sitten nollasta jonkinlainen liehuke.

Olivat sotkeneet kukkapenkissäkin, vaikka nurmikkoa kyllä piisaisi.

Viisi ja nolla, nurinpäin

Tässä tämä härpäke, liehuke

Seinäjoen kaupunki on tänä vuonna 50 vuotias. Kukat muodostavat juhlavuoden logon.
Puistossa ei ollut montakaan liikkujaa, yksi nuori mies kameran kanssa, nuori pari katselemassa veistoksia ja sauvakävelylenkkeilijä, joka pysähtyi juttelemaan.
Maanantain lehdestä luin sitten sen nuoren miehen puolen sivun jutun puiston roskaamisesta ja
tämän lenkkeilijän ja muutaman muun mielipiteen.

Maista, maista

mansikkaa.....
Nämä ovat Maalahdessa kasvaneita ja ovat jo osin syötynä ja osin odottamassa jäätyneinä talvea.
Omalla maalta tulee muutamia naposteltavaksi.


Sain mukavan haasteen Intsulta ja Sudelta , kummaltakin melkein yhtäaikaa, esitellä kauneimman virkkaukseni. Valitsin tämän puuvillalangasta virkkamani neuletakin, vaikka en sanoisi kauniiksi, mutta olen tykännyt ja pitänyt paljon kesällä ja talvella. Olen tehnyt joskus 70 -luvun loppupuolella. Muistan löytäneeni mallin jostain lehdestä, olisiko ollut Kotiliesi. Lanka oli ulkolaista ja hirveän kallista.Muistan laskeneeni, että kaupasta olisin saanut monta neuletakkia. Lanka oli erittäin mukavaa virkata.

Pylväitä ja ketjusilmukoita, ei mitään erikoista tai ihmeellistä.

Väri on vedenvihreä, yksi lempivärini. Yksi erityispiirre tässä on:
tämä mahtuu mulle edelleen....

Jatkan haastetta ja toivon Tellun esittelevän kauneimman virkkauksensa.

Sunnuntaina

kuuntelin aamulla 9 aikaan Lakeudenristin kutsukelloja kotona portailla istuen. Vaikka näköyhteyttä ei ole, kellojen ääni kuuluu melkein joka säällä.
Kotikirkkoni juhlii tänä vuonna 50 vuottaan ja pyhäpäivän kunniaksi päätin pistäytyä kameran kanssa. Tutusta paikasta on vaikea valita mitään erikoista, siis tarjolla on yleiskuvaa.

Kellotorni on 65 m korkea ja siellä on kolme erikokoista vaskikelloa. Tornissa on myös joka sivulla aikaanäyttävät kellot. Taivas oli mustien pilvien peitossa.

Kirkkosali ovelta alttaria kohti, penkit ovat punahonkaa.

Saarnastuoli on marmoria, pidän tuosta yläpuolella olevasta enkelinsiivestä.

Alttaritaulun korvaa yksinkertainen risti

Näkymä urkuparvelle

Täällä valaisimet eivät ole kristallikynttelikköjä, vaan hyvin Aaltomaiset.

Keskellä olevan pylvään takana olevassa penkkirivissä, kuvan vasemmassa laidassa on mun paikkani.

Kirkko on akateemikko Alvar Aallon suunnittelema

Kauas

kauas lapsuuteen vie ajatukseni tämä lilja, mulle nimeltään keisarinkruunu.
Mummalla oli kaunis puutarha. Muistan suorat hiekkakäytävät ja kolme pyöreää kukkapenkkiä täynnä keisarinkruunuja. Näiden kukkain nuuhkiminen oli kielletty, siitepöly värjäsi nenun kauniiksi.

Siirsin keväällä 3 pientä tainta parempaan paikkaan ja nyt sain yhden kukan.
Alkuaan olen tuonut taimet mökiltä, jonne vanhan asutuksen perintönä putkahti alkuja sinne tänne, mutta jotka aina jäivät muun kasvillisuuden jalkoihin, niinkuin täällä kotona pionin taakse varjoon.
Taustalla kukkii keltasauramo, joka välillä katosi kokonaan, on helppo kylväytymään ja etsii oman paikkansa.
Pieniä kesäisiä käsitöitä on tekeillä ja suuria suunnitteilla!
Juuri tähän hetkeen kuvittelen hevosvetoisen niittokoneen säkätystä ja sirkkojen soittoa!

Pilvet

Pilvet ne ovat minun lampaitani
ne ajan minä taivahan tarhaan.

Hei, ral-lal-lal-la-la-lal-la
ne ajan minä taivahan tarhaan.

Kaunista alkavaa viikonloppua!

Tuulettumassa

kesäisenä hellepäivänä välillä rivakasti puuskittain tuuli leyhytti nojatuolien mattoja. Pituutta kummallakin on noin 1,30 metriä.
Nojatuolit ovat jostain 40-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja ovat kuuluneet tämän talon, joka on nyt kotini, kalusteisiin koko ajan ja kuuluvat edelleen. Itse talo on rakennettu 50-luvun alkupuolella.

Illat ovat alkaneet kuin salaa, huomaamatta pimentyä. Juuri nyt taivas on kuin liekeissä, ihanan punaisen violetti. Kävin kesken kaiken kuvamassa, muttei tainnut häävisti onnistua. Mustat raskaat pilvet leijailevat , vaikka ei tunnu pienintäkään tuulen henkäystä.
Josko nyt saataisiin sadetta..........

Tämä on

Sinulle, juuri Sinulle, joka ehdit täällä piipahtaa!



Nautinnollista kesäpäivää !

Tyhjä

vesimittari nimittäin on edelleen tyhjä. Helteisen kuuma ilma hellii meitä edelleen. Puolenpäivän aikaan kaksi sääasemaa, eripuolilla taloa näyttivät molemmat samaa eli 32,7 astetta. Pihalla onneksi tuulehtii, joten varjossa saattoi olla ainakin vähän aikaa kerrallaan.
Illansuussa kuului kaukaista jylinää, ukkospilviä ei näkynyt, mutta aurinko oli jonkinmoisen pilviverhon takana. Muutama iso pisko putosi, mutta nekin melkein kuivuivat, ennenkuin ehtivät maahan. Vesimittari on kuvassa jalopähkämöiden keskellä.

Ruukuissa olevat kukat tarvitsevat vielä virkistävää vesisuihkua nyt, kun paahde on hetkeksi hellittänyt. Yksi kiva havainto: Täällä ei ole sääskiä, ei yhden yhtäkään inisijää.

Ruusuja, ruusuja....

Kesäkuun puolessa välissä olleille Puukko- ja käsityöfestivaaleille tein ja moni muukin Kauhavan kangas-Aitan Käsityöklubilainen teki paperiruusuja . Ruusut olivat neulekahvilassa koristeina pöydillä ja niitä annettiin palkintoina kilpailuihin osallistuneille. Festareilla Neulekahvilassa näytin halukkaille ruusun tekoa. Paperinauha oli Kauhavan Kangas-Aitasta, joten tein kotona loput ruusut valmiiksi ja vien nämä kaikki seuraavaan neuletapaamiseen.
Yhteen ruusuun meni 10 cm leveää nauhaa n. 2 metriä.

Alla omassa pihassa parhaillaan kukkivista ruusuista kokosin kollaasin.
Tämä upea, hurmaava ja tuoksuva ruusu ei kestä paahtavaa hellettä, mutta ei myöskään sadetta.


Nautitaan kesästä!

Auringon paisteesta

muodostuu varjoja ja varjossa kukkii varjolilja. Vajan harmaata seinää vasten se pääsee hetkellisesti loistamaan.

Uudistin vanhan keinutuolinmaton. Olin virkannut joskus 90-luvun alkupuolella isoäidin neliöitä Novitan haalean bastelleista puuvillalangoista ja kokosin niistä keinutuolinmaton mökille. Virkkasin innoissani niin paljon kuin lankaa piisasi ja lopulta tuli vähän liian pitkäkin, joten se on epäkäytännöllisenä ollut jossain kaapin perällä vuosikaudet. Olin onneksi ommellut palat yhteen, joten sain aika vähällä vaivalle sen kahteen palaan. Virkkasin uudet vähän leveämmät reunukset.
Avot... kelpaa mulle!


Helteistä uutta alkavaa viikkoa!

"Niin palava on rakkaus"

samaa leimuavan hehkuvaa .....

kuin tangoissa, joista nautitaan kuunnellen ja tanssien kadulla ja useilla parketeilla tämän viikonlopun aikana.
26. kerran ovat Tangomarkkinat Seinäjoella.
Nautin suunnattomasti kaikenlaisesta musiikista, kansanmusiikista eritoten ja kesäisistä Kampusrannan yhteislaulutilaisuuksista saa aina hyvän olon pitkäksi aikaa.
Tangomarkkinat jätän kuitenkin muiden harteille. Tanssiminen siinä tungoksessa tai vaikkapa kadulla,
no tulkaa kokeilemaan....

Yritin vain sanoa, että 25 vuotta tämän markkinahumun keskellä on latistanut tapahtuman merkityksen itselleni ja laulun sanoin "hurmos on haihtunut....."

Kellot kukkii

Parhaillaan kauneimmillaan
peurankellot

kurjenkellot

kissankellot

ukonkellot, kaikki täällä omalla pihamaalla.


Kellojen lisäksi meillä soi paraikaa ( jos tuuli on suosiollinen) ja vielä koko viikonlopun, kun menossa on tangomarkkinat.
Tervetuloa tanssimaan ja nauttimaan markkinatunnelmasta ja väenpaljoudesta,
niin ja helteestä!