Mummalla oli kaunis puutarha. Muistan suorat hiekkakäytävät ja kolme pyöreää kukkapenkkiä täynnä keisarinkruunuja. Näiden kukkain nuuhkiminen oli kielletty, siitepöly värjäsi nenun kauniiksi.
Siirsin keväällä 3 pientä tainta parempaan paikkaan ja nyt sain yhden kukan.
Alkuaan olen tuonut taimet mökiltä, jonne vanhan asutuksen perintönä putkahti alkuja sinne tänne, mutta jotka aina jäivät muun kasvillisuuden jalkoihin, niinkuin täällä kotona pionin taakse varjoon.
Taustalla kukkii keltasauramo, joka välillä katosi kokonaan, on helppo kylväytymään ja etsii oman paikkansa.
Pieniä kesäisiä käsitöitä on tekeillä ja suuria suunnitteilla!
Juuri tähän hetkeen kuvittelen hevosvetoisen niittokoneen säkätystä ja sirkkojen soittoa!
.jpg)
.JPG)
3 kommenttia:
Keisarinkruunu, kuului minunkin lapsuuteeni. Se oli papan ikioma kukka ja kanat sai aina kyytiä jos uskaltautuivat lähellekkään keisarinkruunua.=D Ei niitä ollut meillä kuin kolme yksilöä.
Keisarinkruunuhan tuo onkin,en vain ole sitäkään lapsuuteni kukkasen nimeä muistanut. Sen muistan kuinka äiti oli tarkka ,ettei kukan heteesä pudonnut väriä liinoille,kun se ei tahtonut pesussakaan lähteä. Sinulle on blogissani haaste.
Laitoin sinulle haasteen, mutta Intsu kerkesi näköjään ensin. No, pääsetpähän helpomalla, kun voit vastata molempien haasteseen samalla kertaa :))))
Lähetä kommentti