Keväistä lauantaita!

       Ihanaa viikonloppua Sinulle!
                          Kiitos vierailustasi!

 Päättelykeijun  jälkeensä jättämät roskat kerään valmiiksi ommellun sydämen sisään...
  Ja niin on taas yksi sydän, pituus 25 cm,  tullut täyteen.

     Sydämeen käytetty kankaan palanen on puuvillaa  omien varastojen pohjalta, aika retroa....
 Samoin silkkilanka, josta punoin nyörinukella nauhaa,  on Bulgarian lomamatkan tuliainen vuodelta 1981.

Lisää ruusuja

 seuraavissa lapasissa on sama ruusulapasten ohje, vain värit ovat muuttuneet.
 Lanka on 7- veljestä harmaa ja punainen Raita, pyöröpuikko 3,5 mm  ja molemmat lapaset yhtäaikaa pyöröpuikolla, toinen vain peilikuvana. Ohje löytyy Novitan Lapaslehdestä.
Kuvauspaikka on "taikaseinä" = pihavajan ovi, jonka pinta on  auringon ja ajan rouhentamana  kuin tarra, johon villavaatteen voi vain lätkäistä kuvauksen ajaksi.

    Nämä menivät lajhjahyllylle odottelemaan seuraavaa talvea ja joulua.

Marianpäivänä

kautta aikojen tämä päivä on ollut huomattava ilmanennustus- ja kevääntulon merkkipäivä Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjan mukaan.
Viimeaikaiset sään muutokset vain ovat olleet niin vauhdikkaita, että näistä ei enää ole ennustusten pohjaksi.....
Alkuviikosta tiistaina  näytti tältä. Keskiviikkona tuli vielä vähän lisää lunta.

    Perjantaina aamulla oli jo monta astetta lämmintä ja satoi vettä kaatamalla. Lumet katosivat hetkessä. Kolaamani  lumikasat ovat sentään näkyvillä pieninä lämpäreinä.  Ja samana päivänä iltapäivällä paistoi aurinko lämmittäen niin ihanasti kuin vain keväällä voi.

      Ennustan vaihtelevaa säätä ja mielenkiintoista maaliskuun loppua!

Kevät tuli lumisateen keskelle!

Aamulla alkanut lumipyry sekoitti päivärytmiä sen verran, etten pitänyt kiirettä päiväpostin hakemiseen. Samalla reissulla, kun pitää ensin lakaista portaat ja vähintäänkin kolata polku postilaatikolle.
Kylläpä olikin iloinen yllätys laatikossa.
Osallistuin Kristiinan kevätarvontaan   täällä  ja onnetar oli suosiollinen.
    Kirjeestä paljastui ihana keltainen neulottu pitsiliina, joka on kuin aurinko, kaunis kukka-perhoskortti (pääsee kehyksissä seinälle) ja suloinen kukko, joka asettui heti  nukkispuutarhan korkeimmalle paikalle.
Liina ja kukko ovat Kristiiman omin käsin  todella huolella ja taidolla tekemiä. Oikeita aarteita!
                         Kiitos Kristiina!
   

     Arpajaisvoittoani ihailevat myös paikalle sattuneet Elisabet ja Koiruli (itse tekemäni).

 
    Ps. Onnesta mykkyrällä menin ja kolasin vielä  koko pihan.
          Ja saa vaikka tulla lisää lunta...

Vuosikymmenten takaa

on tämä huivi peräisin ja oma tekemä. Ehdin tätä jo kaivata vuosi pari sitten. Tämän  kutomisessa oli varmaan haastetta ohuen mohairlangan vuoksi ja mallikaan ei ole yksinkertaisemmasta päästä, siksi jäänyt hyvin mieleen. Tämä on väriltään oljenkeltainen, Systerin huivi oli sammalenvihreä. Kooltaan tämä on 60 x 60 cm  ja tätä pidettiin kolmioksi taitettuna päässä leuan alle solmittuna (kuin Audrey Hepburn ikään). Mielikuvani saattaa olla hyvinkin väärä, sillä huivilla alkaa olla jo ikää.
 Kuvausta varten lätkäisin huivin ajan ja säiden rouhentamaan  vajan oveen.

           Lähikuvassa kuvio näkyy selvemmin.

       Tämä huivi saa vielä odottaa, sillä täällä on maa valkoinen ja aamulla oli pakkasta yli  13 astetta.
       Päivän mittaan aurinko kyllä jo lämmitti  ja oli mitä ihanin ulkoilusää.

                Miellyttävää alkanutta viikkoa!

Lapassatoa

Novitan Lapaslehteen ihastuneena aloitin pitkään haaveilemieni kirjoneulelapasten teon Ruusulapasilla, joita täällä blogeissa on näkynyt monia ja eri väreissä. Lanka on 7-veljestä, jota varastoissani on ennestään. Yritin valikoida sopivat värit, mutta en taaskaan täysin onnistunut. Näissä on grafiitin harmaa ja pinkki Polkka.
Tein nolemmat lapaset yhtäaikaa yhdellä pyöröpuikolla, toisen peilikuvaksi.  Peukalot sentään kudoin sukkapuikoilla ja erikseen molemmat.
     Ensin kämmenselän puolelta

      ja vielä alapuolelta    

   Lämpimiltä tuntuvat kädessä tällaisena päivänä, niinkuin tänäänkin on ollut, keväisen aurinkoista...

   Lahjahyllylle laitoin odottelemaan tulevaa talvea ja kenties seuraavaa joulua.

Vastaan haasteeseen

Jokin aikaa sitten Kosotäti  Pagisen mitä pagisen -blogista valitsi  minut vastaamaan johonkin kolmesta haasteesta.
Valitsin niistä tämän  valokuvahaasteen ja toteutin sen ottamalla kuvasta kuvan, niinkuin tuossa haasteessa sanotaan.
   Haaste kuului näin:
 "Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi.
Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan dikikameralla.
Nyt selaamaan valokuva-albumeita!
Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

  

 Aivan vauvakuvia minusta ei ole muuta kuin kastetilaisuudesta, jossa meitä oli kaikkiaan 4 kastettavaa.

  Ensimmäisessä kuvassa olen pian 3 vuotias. Kaksi Mamman luo lomailemaan tullutta  tätiäni veivät minut (Äidiltä salaa) parturiin ja sitten valokuvaamoon. Siitä johtunee ilmeeni, jossa itku ei ole kaukana.

     Sama rusetti on vielä päässä, mutta mekko on jo vaihdettu.  Mieli on  iloinen, sillä  nyt ollaan kotona Mamman luona. Putteli -nukkeni on menossa päiväunille.  Parin päivän ikäinen pikkusiskokin on kopassaan tuolla taustalla.

     Viimeinen kuva ei olekkaan lapsuudesta, vaan aikuisuuden kynnykseltä. Kuvan sanoma: "Miten tässä nyt näin kävi" ei paljasta teille mitään, mutta minä kikatan vesissä silmin niin, ettei loppua meinaa tulla. 

  Kuva on otettu Ähtärin asemalla, Kruunuhäihin Mustikkavuorelle oltiin tultu junalla, käytiinkin, mutta tunnin päästä oltiin taas tuossa penkillä odottamassa junaa, joka veisi takaisin kotiin. Välissä ehti tapahtua vaikka mitä.                     Se on se nuoruus ja hulluus....

      Täytyy tulostaa tämä  ja laittaa kehyksiin, pahan mielen karkoituskuvaksi...

     En nimeä ketään haasteen jatkajaksi, vaan saa jatkaa, kuka haluaa.

    Albumien selailu on oikein terapeuttista ja virkistävää....