HHV 13

Oi, voi, tuo luku tietää epäonnea ja onnettomuutta! Sattuipas taas somasti!
Lanka on nimetöntä, ohutta, kierteistä ja karhean tuntuista vyyhtilankaa joko kirpparilta tai Kauhavan Kangas-Aitan messupenkojaisista  muutaman vuoden takaa. Tein mallitilkun ja kokeilin huopumista ja totesin huopuvan. Malliksi valikoitui Emily Rossin Haruni ja kudoin 5 numeron pyöröllä. Mahdoton yhtälö käsitellä, mutta sisulla vain tein. Mallissa ei ole vikaa vaan lanka ja puikko siinä tökki koko ajan. Pesukoneessa villaohjelmalla ei tapahtunut  mitään, joten seuraavaksi tekele takaisin koneeseen 60 asteeseen farkkujen kanssa.
Jälkeenpäin on hyvä olla viisas, mutta 40 astetta olisi riittänyt.
Huivi on kooltaan 65 x 130 cm,   tiiviisti huopunut.

Edes kuvaaminen omenapuun oksilla ei onnistunut. Eikä lähikuvakaan sen paremmin, jotain ihme heijastumia siihenkin tuli.

Huiville keksin  jo suunnitelman. Jotain ihan muuta kuin harteille tai kaulaan.
Kävin nappaamassa kuvan yhdestä kukkapenkistä  pelastamaan tämänpäiväisen postauksen.

              Tuulessa  ja pilvisessä maisemassa huojuvat ja hehkuvat......

            Hyvää alkanutta viikkoa!

Lankakutsuilla

olin lauantaina  Kaisalla ja Samilla. Lankatuvan   Mikaela oli tuonut lankoja näytille ja ostettavaksi. Toinen toistaan ihanimpia lankoja, monenlaista ja -väristä. Meitä langoista kiinnostuneita oli tupa täynnä.

    Yritin olla maltillinen, kun tiedän  kaiken  järjen  ja suunnitelmallisuuden katoavan ihanien lankojen äärellä.
Ostokseni ovat  alla kuvassa: huivilankaa, jonka ehdin jo keriä Maestroa katsellessa, ohutta ja paksua sukkalankaa ja KnitPro vaijereita ja puikkopäitä.
Etualalla on Babyalbaca huivilanka vielä vyyhdillä....

                                 Se on se yllätys!
Kaikkien lankaa ostaneiden kesken arvottiin huivilanlakaa. Arvasitte oikein.... Onnetar tiesi, että olen HHV -läinen, valitsi minut  ja sain valita värin.
Lupaillaan lämpiävää aurinkoista säätä, saa tulla..........

Kukkii

pihallani kylmästä, koleasta ja sateisesta säästä piittaamatta  mm. narsissit ja tulppaanit.

 Särkynyt sydän on avannut kukkansa huomaamatta ja salaa.

 Kivikkoryhmässä tarhakylmänkukka kukkii muutaman kukan voimin.

               Lähikuvassa tämä kylmänkukka, joka viime kesämä pöyhistyi valtaviin mittoihin. Talven jälkeen luulin sen paleltuneen, kun alkuun ei ollut merkkiäkään elämästä. Nopeasti kukka on kehittynyt.        
              
Toukokuun viimeiselle viikonlopulle toivoisi lämpenevää aurinkoista säätä kaikkialle.
Toisaalta sateen sattuessa HHV eli Hullu Huivi Vuosi  osaltani   saattaisi yltää uuden pitkään tekeillä olleen huivin valmistumiseen.
          Leppoisaa  ja mukavaa viikonloppua !      

Vauhdikasta keskiviikkoa

vietin eilen. Kaikkihan tietää sen tosiasian, että eläkeläisen päivät ovat kiireisiä.   Entinen työpaikkani on muuttanut  uusiin tiloihin ja me 10 vuoden aikana eläköityneet saimme kutsun kahvitilaisuuteen ja tutustumaan  tiloihin. Melkoinen joukko meitä eläkeläisiä oli koolla. Vielä löytyi muutamia  työkavereita, jotka tunnistivat.
Seuraavaksi suunnistin Ystävän kanssa naapurikuntaan Nukkenäyttelyn avajaisiin  Taidekeskus Harriin.
Taitava nukentekijä ja  innostunut korttikeräilijä Sirkkis on koonnut näyttelyyn joukon omia nukkejaan ja korttejaan.
Matkalla alkanut valtaisa sadekuuro taukosi sopivasti tullessamme pihaan. Tilaisuus on lämminhenkinen ja saimme kuulla nukeista heidän tarinansa, joiden valossa nuket saivat  vielä enemmän syvyyttä.
Valitsin teille nähtäväksi muutaman. Tässä on  "Vanha rouva" todella ihastuttava.Aah... vau... saimme kurkistuksen helman alle. Kaikilla on myös koristeelliset ja kauniit alusvaatteet.

  Sekä luistelijan, jonka tarina alkaa löydetyistä luistimista. Kierrätysmateriaaleista koostuu asusteet  ja vaatteet suurimmaksi osaksi kaikilla  nukeilla.

Niin paljon ihania nukkeja, myös paperinukkeja ja paljon nukkeaiheisia postikortteja oli ihailtavana. Suosittelen lämpimästi tutustumaan paikan päällä.
Sade oli lähes loppunut, muutamia piskoja harvakseltaan tipahteli, kun olimme lähdössä ja katselimme vielä järven takana mustaa taivasta ja sen päässä sateenkaarta. Kamerassani taisi olla sisätila asetukset, kun en saanut maisemaan vangituksi  niin synkkänä kuin se oli.

Ja hetkessä oli taas niin kesäisen aurinkoista kuin ikinä voi vain olla.

Onnen kantamoinen!

Jokin aikaa sitten osallistuin  Suden arvontaan Suden silmukat -blogissa. Onnekseni Sude päätti tehdä vielä yhden lampaan arvontaan ja se sitten osui minulle.  Uninen lampaan lapsonen, suloinen Karitsa on saapunut.            
          Kiitos Sude! 
Tämä on niin ihanan suloinen  ja  kotiutui ja sopeutui heti omatekemieni  Pupun ja Hiiren joukkoon.

 Vielä keskellä pihaa kukkii ja tuoksuu tuomi. Riehuva myrskytuuli riipoo kokonaisia kukkaterttuja pitkin pihaa.....

Kesäkuu  jo kolkuttelee.....
   Keväistä viikkoa!

Täältä tullaan!

Viikonloppuna  nukketaiteilija Sirpa Ala-Loukon Nukkepajalla valmistui Anton. Hän on Nukkepajan 10-vuotisjuhlavuoden  nukke numeroltaan   4/25.

Lähikuvassa vielä pitkähiuksisena pörröpäänä....

ja kaverin kanssa.Oikealla oleva on Sirpan omatekemä ja  alkuperäinen Anton. Onhan niissä jotain samaa..
samasta muotista ainakin.

Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään kestäneellä kurssilla paperimassaa olevat pää, kädet ja jalat hiotaan ja maalataan, vahataan ja kiillotetaan. Ommellaan kankaasta vartalo, kootaan osat ja valmistetaan peruukki mohairnauhasta.  Mukavassa seurassa aika kului aivan liian nopeasti. Monta kaunista nukkea valmistui ja peikkoja sekä  keijukaisia. Meillä isomman nuken tekijöillä  ei  vaatteisiin ja asusteisiin  jää juurikaan aikaa.  Siksi kotiin tultua pengoin nukenvaatelaatikosta sopivaa päällepantavaa.
Pihalla narsissipenkin edessä tuuli pörrötti hiuksia, joiden leikkauksen Opettajamme Sirpa teki, kun arvasi etten millään raaskisi tukkaa leikata.
      
Antonin kanssa toivotan Kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Orvokki,

tieteelliseltä nimeltään Viola kukkiin jälleen hyvin monimuotoisena. Olen tuonut mökiltä tullessani taimen, joka kasvaa siellä pihatien metsäisellä puolella ja jota  kutsun metsäorvokiksi. Se on lisääntynyt ja vöyristynyt ja hakenut paikkaa orapihlaja-aidan alta. En ole enää yhtään varma, vaikka tämä  olisi aho-orvokki tai näiden risteymä.

 Hyasintti on talvehtinut kukkapenkissä ja yrittää työntää jonkinmoista tunnistettavaa kukkaa ja tuoksuu...

Viikonloppu kuluu mukavalla kurssilla. Allaolevasta kuvasta voitte päätellä jotain kivaa olevan kurssin aiheena.
Mukavassa seurassa aika kuluu sukkelaan ja huomenna kurssin lopuksi pitäisi jotain olla jo esiteltäväksi.

Ihanaa keväistä viikonloppua Kaikille!

Viho viimeiset

kopat ovat tässä tällä erää ainakin, koska varastoistani ei pitäisi enää löytyä trikookudetta tai ontelokudetta.
Pikku koppa on kooltaan: halkaisija 16 cm ja korkeus 17 cm, vetoisuus 3,4 litraa. Koukku oli kokoa 8. Kopan  ohjetta, joka löytyy täältä, muokkasin vain tekemällä pohjakerroksia vähemmän ja yhden   tavallisen  "korvan".

 Loppukuteista virkkasin laakean vadin, halkaisija 27 cm ja korkeutta tuli 12 cm. En hämmästynyt yhtään huomatessani, että koppa on otettu käyttöön Toinenkin testaaja on nukkunut jo useamman yön  kopassa. En ole päässyt näkemään vuorojen jakamista, joten arvelen toisen tulevan tilalle, kun toinen hetkeksi poistuu.

Pitikö sataa!
Lupailin pyöräillä Tikkuajien neuletapaamiseen Torikeskuksen Kahvio Herkkukonttiin iltapäivällä.
 Nyt sataa, tuulee ja lämmintä vain 8 astetta, mutta piankos se siitä kirkastuu....vaikkakaan ei yhtään vielä edes kalakasta...
                Toivorikasta torstaita!

Ah, tätä viherrystä

Henkeä salpaava viherrys iski portailla  aamuiseen  lehdenhakuun ja seuraavaksi tuomen kukkien tuoksu.
Tekemäni puuvillasukat eivät yhtään sovi keväiseen mielenlaatuun. Tein samanlaiset vähän aikaa sitten. Lankana on Mandarin Petit, kahta eri väriä, yksivärinen ja kirjava, sekä pyörö on 2,5 numeroinen, molemmat sukat yhtäaikaa samalla pyöröllä ja kärjestä aloitetut. Nyt tein Ullassa olevalla ohjeella " kärjestä aloitettu kiilakantapää", ja yritin pitäytyä ohjeessa mahdollisimman tarkkaan. Kiilaa tosin aloitin aikaisemmin ja lisäilin silmukoita harvempaan. Jäävät omaan käyttöön.

Pihallani kukkii tällä hetkellä narsissit. Yksi niistä poseeraa tässä.

              Lupaavasti paistaa aurinko!
          Keväistä keskiviikkoa Kaikille!

Kirppariretkipäivä

Suunnittelimme Ystävän kanssa kirppariretkeä naapurikuntaan ja päiväksi valikoitui lopulta viime viikon lauantai.
Aurinkoinen , mutta tuulisen kolea päivä olikin  sopiva kiertää sisätiloissa, mutta paikalle tullessamme huomasimme saapuneemme myös joka keväisille Ilkan Markkinoille. Kunnan keskustaa halkovalla Kauppatiellä oli koju toisensa vieressä. Harmikseni olin unohtanut ottaa kameran mukaan.
Poikkesimme paikallisessa käsityöliikkeessä ja olikin kiva tapaaminen ja keskustelutuokio  kauppiaan kanssa. Lankaa ostettiin ja sitten joskus niistä tulee jotain valmista näytille.
Jotain löytyi kirppareilta. Tätä käsin merkattua liinaa en vain voinut jättää käsistäni, sain jopa itse päättää hinnankin. Levitin liinan katoksen pöydälle vain kuvattavaksi. Silitettynä ja oikealla pöydällä liina olisi parhaimmillaan. Kokoa on 120 x 120 cm, tahraton ja siisti, pitsit ehjät ja kangas luullakseni puolipellavaa.

 Liina muodostuu lähikuvassa näkyvistä kuvioista.

  Markkinateltoissa oli tavanomaisia markkinatavaroita ja  ostin pari enkelinsilmäpelargoniaa, tämän pienikukkaisen

        ja toisen isokukkaisen.

Mukavasta päivästä Kiitokset  Ystävälle!

Pienen pieni

orvokki sinnitteli porraspäässä kukkapenkistä. Olisiko tämä sellainen keto-orvokin ja pelto-orvokin sekoitus. Kukka on tuskin sentin kunnakkin..

 Yhtenä HHV hulluttelijana sain kauniin tunnustuksen Mammutilta.
 Kiitän  tästä mukavasta tunnustuksesta,  se lämmittää kivasti!

 Tämän tunnuksen haluaisin antaa niin monille ihanille blogeille, että en voi kaikkia tähän luetella. Monet ovat jo saaneetkin ja en osaa valita vain muutamaa joten (laiskuuttani)  vain jätän jakamatta.  Olette silti kaikki niin ihania ja todella nautin ja rentoudun lukemalla blogejanne. Mielessäni usein kommentoin ja huomaan sitten myöhemmin  vain ajatelleeni kirjoittaa.
Ei tullut viisuvoittoa  Suomeen, mutta kohta saadaan  jännittää voittoa.
        Peukut pystyyn!

Seuraava....

on tässä, puuvillaisesta ontelokuteesta (lev. 1cm), koukku 8  ja   samalla ohjeella kuin eilinen. Korkeutta tein kahvan alareunaan mitattuna 20 cm ja kopan halkaisija on 30 cm, tilavuus on päässälaskien  noin 14 litraa.
Lahjahyllyllä alkaa olla ahdasta, joten tämä täytyy saada pikaisesti eteenpäin....

 Koppaa virkatessa koukusta pitää ottaa koko kouralla kiinni ja melkoista tahkeaa vääntämistä virkkaaminen on, olkapää tekee laajaa liikettä. Tuntuu....

Eilinen koppa tässä vielä uudestaan.   Kiitos kaikista kommenteista!   Siellä  Lankapirtin Matleena laskeskeli kuvasta päätellen kopan tilavuutta, joten minäkin  virkatessani aloin muistella kouluaikaisia oppeja. Silloin, tosi kauan sitten Oppikoulussa usein keskusteltiin opettajien kanssa siitä, mihin kaikkia oppiaineita elämässä tarvitaan. No, nyt tarvitsin matikkaa ja sieltä nousi kyllä heti ympyrän pinta-ala ( sehän on Pi r toiseen). Kopan mitat on halkaisija 26 cm ja korkeus kahvan alareunaan 20 cm. Tilavuus on 10,6 litraa.   (Lasku menee näin säde=13 cm, pohjan pinta-ala on 13 x 13 x 3,14 = 530 ja se kerrotaan korkeudella.)

Kude on musta - valkoraitaista trikoista matonkudetta.
Eilisen helteisen lämpimän ( 26 astetta)  päivän jälkeen piti sataa, muttei ainakaan vielä ole viitteitä sateesta.
Vihreyden lisääntymistä ei voi muuta kuin ihailla ja ihmetellä!

Ja eiku seuraava

toivottavasti palvelun tarjoaja palauttaa sen eilisen kirjoituksen. Tämä koppa on edelleen samalla hyvällä ohjeella ja samoin värkein, väri vain on vaaleampi, sellainen harmaalla taitettu. Se eilinen koppa on 14 litrainen, siis melko suuri ja tumman sininen. Nyt virkkaamani kopan strategiset mitat ovat:  halkaisuja 23 cm, korkeus 16 cm ja tilavuus 6,6 litraa. Tykkään tämän korin väristä ja koosta eniten.

Aurinkoisesta ja lämpimästä säästä johtunee narsissien kukkien avautuminen.
Perjantai ja 13. päivä on kulunut  pääosin sisähommissa ja onnettomuuksilta on vältytty, vaikka mustaa kissaa ei täällä voi välttää näkemästä. Jotain hyvääkin, kun pääsen jälleen kommentoimaan  ja kirjoittelemaan.
Tämän valkoisen kaunottaren myötä lähetän virtuaalikiitoksen Bloggerille taas toimivasta palvelusta ja kainon toivomuksen torstain kirjoitusten palauttamisesta sieltä bittiavaruudesta.

 
         Kaunista ja jännittävää viikonloppua!

Äkkiä valmiiksi

suitsait sukkelaan, kädenkäänteessä paksu trikoinen matonkude virkkautui koriksi 8  numeroisella virkkuukoukulla. Ohje löytyi Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta   käsityömalleista "Virkattu kahvallinen kori".
poikkesin ohjeesta jättämällä pohjasta yhden kerroksen vajaaksi ja lisäsin korkeutta, kun kudetta piisasi. Painoa korille kertyi 800 g . Tämä kori päätynee lahjahyllyn  täytteeksi.

Koekäytettykin on, mutta ilmeestä päätellen en saanut tästä työstä aivan kiitettävää, mutta ehkäpä tyydyttävän, tai menettelee.....

Kesäisen lämmin sää kutsuu viettämään aikaa pihamaalla tai vaikkapa keinuun virkkaamaan....
Kaunista keskiviikkoa!

HHV 12

Kevyt, keväinen ja ilmava huivini on tässä kuvissa hiirenkorvain keralla tuulen heiluteltavana. Lanka on nimetön, ohut mohair-tyyppinen kartiolanka, luultavasti Kauhavan Kangas-Aitan messutarjouslaarista. Kartion sisällä lukee "Made in Italy". Ohje on Evelyn  A. Clarkin kirjasta Wrap Style paljon neulottu ja tykätty Shetland Triangle, pyöröpuikko  numero 4. Huivi on mitoiltaan noin 85 x 190   löysästi pingotettuna.

 Lähikuvasta näkyy, että kudoin ohjeesta poiketen viimeistä kerrosta muutamaan kertaan, kun lankaa tuntui aina vain piisaavan. Pieni nöttönen jäi amigurumivirkkauksiin ja etenkin hiiren nenua varten.

   
               Kaunista toukokuuta Kaikille Teille, jotka ehditte täällä piipahtaa!

Toukokuun toisena sunnuntaina

pihallani kukkii harvakseltaan siellä täällä. Vähän sinistä, punaista, violettia ja keltaista kukkaa kokosin kimppuun äitienpäivän kunniaksi kollaasiin..

     Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille
   ja kauniita muisteluita omista äideistä  jokaiselle!

Vihdoin

ja aivan salaa pääsiäisen aikaan parhaimmilleen avasi kukkansa  kliivia. Tämä kukka on kulkenut matkassani kymmeniä vuosia. Tunnustan tässä kaikille, vaikka ette uskokkaan,että nyt kukkii ensi kerran. Monesti on ollut mielessä heivata jonnekin, mutta miten sitä näin uskollisen voi hylätä. Olen uhkaillut unohtaa syksyllä pihalle. Justiin vasta luin, että kliivia tykkää olla myöhään ulkona.

Parhaimmillaan kukkia oli liki 20 ja kukka on saanut olla omalla paikallaan  yläkerran luoteis- pohjoissuuntaan olevan ikkunan lähettyvillä viileähkössä ja niukalla kastelulla.
   Touhukasta loppuviikkoa!

Toukokuuta

Nurmikot vihertävät ja olisin  innoissani kuopsuttamassa, mutta vaikka aurinko paistaa, niin ei millään tarkene olla pihalla. Sää on todella hyytävä.  Vai olisi se vain tekosyy, että saan  rauhassa istua sohvalla värkkäämässä. On valtava onni saada tehdä oman pään mukaan, kun ei ole enää aivan  pakollisia töitä.
Tekeillä on huivia, sukkaa ja amigurumia, mutta kaikki ovat suloisesti vaiheessa.  Siksi tämän alkusepustuksen jälkeen tulee kesäinen kuva ( ehkäpä vuodelta -36). Mamma on saanut vieraikseen lomalaisia käymään. Kuvassa on Mamman 2 poikaa, 3 tytärtä, 2 miniää ja vävy sekä lastenlapsia. Kuvasta puuttuu vanhin tytär perheineen ja pojista nuorimmainen saattaa olla sotaväessä.

Äitini seisoo oikealla aidan vieressä. Minäkin muistan tuon aidan ja maa tuossa oikeasti viettää ja laskee tuosta muutaman metrin jälkeen jyrkästi "Rapuluomaan".

Menneitä ajoista välittyy aitoa tunnelmaa!