Palaan vielä

vaikka Joulu on jo kaukana takana päin, tosiasiassa aatto oli vain kaksi ja puoli viikkoa sitten, niin tai näin, esittelen vielä lupaamani yhden lahjan.
Muistan joulun alla maininneeni  jossain yhteydessä tämän puutteen, mutten arvannut tonttujen olevan niin herkällä kuulolla.

Kaunis, sinisilmäinen ja vaaleakiharainen neitonen on tarkoituksella vähäpukeinen, jotta saan sitä vaatettaa.
             Kiitos Tontulle!
Olin jo aikuinen silloin, kun Barbie rantautui Suomeen. Lapsuuteni nuket olivat räsynukkeja ja usein leikin  paperinukkeilla.

Välipäivä-ajelulla

matkalla "Joulun rääpiäisiin" Viattomien lasten päivänä napsin  muutamia kuvia itselleni tutulta tieltä.
Takapenkiltä katseltuna maisema näytti tältä!

    Pakkasta  oli runsaasti ja puut lumisia ja huurteisia

                 Iltapäivän hämäryys alkaa vaihtua sinisyyteen

                     Lakeutta parhaimmillaan ja taivasta, paljon taivasta...

Vuosi vaihtuu

Yksi vuosi on jälleen saatu päätökseen.
Oli kesä, joka ei sitten tullutkaan ja syksy, kun vain satoi ja satoi. Hyvää oli kait se, että on ollut  aikaa käsitöille ja se, että on päässyt  vierailemaan muiden bloggaajien sivuille.
Olen jälleen  ihastellut blogeissanne kauniita töitä ja saanut monia mukavia ideoita, jos ei aivan toteutettavaksi asti, niin ainakin haaveiksi toteuttaa sitku...
                 Kiitän Teitä ihanat Bloggaajat 
            ja Teitä Ystävät ja Lukijani vierailuistanne sivuillani
           ja mukavista kommenteista!

Toivotan Teille Onnellista ja Käsityörikasta 
      tulevaa Uutta Vuotta 2013!

Pukki toi

oikeammin tonttu lienee kuskannut paketteja, sillä itse pukkia ei tämä vuonna näkynyt. Yhtäjaksoisesti 22 vuotta se on muistanut aina tulla.  Nyt ei näkynyt edes autolla kadulla matkaavia pukkeja.
Toki pukki tietää miten kilttejä on oltu!
   Tämän  lahjan esittelen,  Antti Välimäki: Ilmajoen murteen sanakirja

Kirjan kansikuvakin puhuttelee ja tuo muistoja omasta lapsuudesta. Ylemmän kuvan rukiinleikkuusta puuttuu vain 3 kuukautinen pikkuveli  lyhteiden päältä ja miesten tilalla olisi Äitini ja Mamma ja mä 14v. Lyhteitten päällä istuva toinen tyttö olisi sisareni ja toisen tytön tilalla veljeni 6v, joka tuskin ehtisi istuskella, sillä hän kulki etsimässä hiiren pesiä ja kokosi pieniä poikasia taskuunsa.
Mielenkiintoinen  sanakirja kaikkine taivutusmuotoineen. Tekijän mukaan: Vaikka Ilmajoen murre on"koko lailla" yhtenäinen pitäjämurre, on kylittäin havaittavissa hienoisia eroja niin  sanojen merkityksissä kuin niiden  taivutuksissa.
Joskus toiste (myöhemmin) esittelen vielä yhden lahjan.
               Kiitos pukin apulaisille!

Juhla-aika jatkuu

  Kiitos saamistani joulukorteista ja Hyvän Joulun toivotuksista kommentteina  blogeissani,  täällä Vartahilla ja Nukkekoto Toiskassa. Kiitos myös Joulupukin apulaisille  ihanista lahjoista!


Joulu sujui  rauhallisesti kotoa. Tapanina saatiin lunta ja olisikin ollut vallana hauska olla rekiretkellä!
Joululaulut, kaikki vanhat rakkaat, uudet nykyaikaiset, iloiset ja vakavat kuuluvat jouluuni.
Parhaimmillaan meillä soi joululaulut kolmessa huoneessa ja kaikissa eri laulut.


Jouluviikolla blogini 100.000. vierailija oli   "Eeva" , joka tekee mielellään sukkia. Onnittelut Hänelle!
  Muistoksi tuosta vierailusta lähtee tämä kirja.

Välipäivät joulun ja uuden välissä osuvat tänä vuonna osaksi viikonloppuun, eli ovat ikäänkuin arkipyhiä entisajan tapaan, jolloin oli vielä kolmas ja neljäs joulupäivä (Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto)
Arkipyhä = ei niin pyhää, että työnteko olisi sopimatonta, mutta ei liioin niin arkea, että säännöllinen aherrus jokapäiväiseen tapaansa olisi saattanut jatkua. ( lainaus ko. teoksesta).


      " Kiukkuinen lintu" lienee jo  kotiutunut uuteen kotiinsa.
        Ohje löytyi Novitan Joulu 2012 lehdestä.

          Leppoisia välipäiviä!

Joulua!

                             
                                Iloa, Valoa ja Rauhaa!

                     Hyvää Joulua Kaikille!

Muistathan!

        
     Kävijälaskuri lähestyy tasalukemaa...

         Oletko sinä   100 000. vierailijani ?

Jos osuit paikalle, laita tietoa kommenttilootaan!

Tänään 12.12.12

Päivä oli hyvin tavallinen, yhtä siniharmaata aamupäivästä iltapäivään,   tuosta erikoisesta lukemasta huolimatta. Lunta oli tullut yöllä lisää ja 

tovin sain olla reippailemassa. Yritin siinä kolatessani antaa toivomuksia säänhaltijalle, että pitäisi tämän lumen nyt ainakin joulun yli, kun olen niin suurella vaivalla saanut lumet kauas kasalle. Lumi oli märkää ja painavaa.

 Enkelipatsas koivun kannon päällä on jäänyt melkein kokonaan  lumen alle.

Pihamaalla ei ole muita talvivaloja kuin kynttilälyhtyjä

      Erikoisesta lukemasta  121212  tuli mieleen toinenkin lukema,eli blogini kävijälaskuri. Se  lähentelee  tasalukemaa, joten olkaapa tarkkana:
 Jos bongaat kävijälaskurissa  lukeman 100 000, niin laita siitä kommenttia. Muistan jollain pienellä!

Myssy

kaulurille kaveriksi kudoin siksak -tyyliin myssyn Puron Luumupuu ja Kaarna langoista vuorotellen kaksi kerrosta kummallakin, pyöröpuikko 3,5. Tein tarkasti ohjeen mukaan, joka löytyy Novitan 7 veljestä -lehdestä, ohje n:o 26.

Tänään on samanlainen harmaa sää, kuin kuvauspäivänäkin, pakkasta 6 asteen verran, joten pyöräilen kirkkoomme, Lakeuden Ristiin,  laulamaan Kauneimpia joululauluja.
Tuo jo vuosikausia jatkunut perinne aloittaa oman jouluun valmistautumiseni ja luo sen  oikean  joulutunnelman.

   Kiireetöntä joulun odotusta Sinulle!

Kirves

Itsenäisyyspäivän mietteissä muistin vanhempiani, kun puhuttiin veteraaneista ja heidän osuudestaan itsenäisyyden säilymiseen. Kotirintamalla oli tartuttava moniin miesten toimiin. Äidilleni työt olivat tuttuja, kun Isänsä oli kuollut jo yli 10  vuotta aikaisemmin ja vanhemmat veljet avioituneet ja muuttaneet kotoa.
  Ei ollut  kummallista, että äitini (vaikka olin sylilapsi)  osallistui "Mottitalkoisiin" ja sai  siitä hopeisen merkin.

  Äidin kirvestä säilytettin muiden korujen ja aarteiden kanssa pienessä puisessa arkussa, joka isä on tuonut sotareissultaan. Me lapset, kukin aikanaan,  kävimme ihailemassa ja "käpäilemässä" noita aarteita.
Ilokseni löysin vielä tuon kirveen ja muistin, miten kipiästi neulan  terävä piikki pisti.
 Täydet  70 vuotta kirves  on pysynyt tallessa.

Tänä syksynä Motti-merkki  tuli  myyntiin Veteraanien tukemiseksi.

  Taustatietoa kopion www.Veteraanit. fi sivulta
"Sotavuosina 1942-1944 suomalaiset hakkasivat talkoilla polttopuita yli 3,4 miljoonaa halkomottia, jotta ankarasta polttopuupulasta selvittiin. Yhden kuution halkomotin teosta sai tunnustukseksi rautaisen kirvesmerkin. Neljästä motista sai hopeisen ansiomerkin, kuudestatoista motista kultaisen ja 48 motista suurkirvesmerkin."

Sininen ja valkoinen

                                kuin taivas ja hanki Suomen
                                ovat värimme puhtahat

       Hyvää Itsenäisyyspäivää  Sinulle!

Mihin ne päivät taas kuluivat?

Ei voi kuin ihmetellä...
Matkailu avartaa ja on kiva koota elämyksiä, uusia ideoita ja virkistyä hyvien ystävien seurassa!
Palautuminen vaatii aikaa (varsinkin näin vanhalle). Pimeä, kostea,  harmaa sää ei yhtään auta.
Sopivasti yläkerran sivukkaassa käydessäni huomasin yhden  puisen ikivanhan henkarin.
Syyskuussa näin Cafe Kismuksessa  sinne  kokoontuneiden Lähetyssoppelaisten  tuunaavan henkareita käsityöpajassaan. Puisia henkareita  ei heillä ollut, mutta  muovisia voi ihan samalla tavalla koristella ja päällystää.
Henkari kainalossa tulin alas ja jämälankakopasta otin summanmutikassa kerän ja loin henkarin pituudelta silmukoita. Muutama kerros ainaoikeaa ja sovitin henkarin keskelle. Sitten vain virkkasin reunat yhteen päistä alkaen. Lopuksi virkkasin keskitapin ympärille kiinteitä silmukoita.
   Fiilis: Jee...  olipa nopea, hauska ja tarpeellinen paluu arkeen.

Kuvaus vain jäi päivä päivältä, kun se valoisa keskipäivän hetki on niin lyhyt.
Tänään torstaina sain kylkiäisenä   kuvaan myös ensimmäiset lumet (pienet haituvat) sen lokakuisen "talven"  jälkeen.

Tänään torstaina  kokoontuu jälleen Tikkuajat kaupunginkirjasto Apilassa  klo 16 - 19.
Viime viikon tapaamisesta oli  perjantaina kuva ja kirjoitus Ilkka -lehdessä. Onnekseni / harmikseni myöhästyi kuvasta.

              Kaikki nuoret ja vanhat ,
      jos matka ei ole este, tulkaa mukaan !

Martin markkinoille

Helsinkiin lähdin Tikkuaja-ystävien, Sipin ja Hellevin kanssa perjantaiaamulla. Matka toteutui osittain siitä syystä, että edellisestä Helsinkiin tutustumismatkastani alkaa kohtapuoliin olla 50 vuotta.
Monta elämystä  ehdin kahden päivän aikana kokea, mm. olimme  Temppeliaukion kirkossa Läänemaa-konsertissa. Kamera oli mukana koko ajan, mutta olimme niin kiireisiä, ettei ehtinyt pysähtyä ottamaan kuvia, nämä on siinä kävellessä otettuja. Enimmäkseen liikuimme shoppailemassa kauppakeskuksissa.

 Lauantaina matkasimme Kaapelitehtaalle Metrolla. Olikin eka kerta Suomessa, tuli sekin puute korjatuksi.

 Oikein oli mukavat ja tunnelmalliset markkinat, paljon ihmisiä, käsitöitä, kaikenlaista ihailtavaa nähtävää, kivaa ja tarpeellista ostettavaakin olisi ollut, mutku ei jaksa kantaa...

Omat ostokset jäivät siksi vähäisiksi, n. puoli kiloa vironvillaa, koruja ym. joulujuttuja.
Markkinoiden päätteeksi meidät haettiin yllätysvierailulle naapurikaupunkiin.
                      Kiitos Isäntäväelle!

Matkamme onnistui  loistavasti, sää oli alkuun tihkusateisen harmaa, mutta yllättävän lämmin, ei lunta,räntää eikä liukasta,niinkuin marraskuussa tapaa jo olla.
   Kiitokset Ystäville ikimuistoisesta ja hauskasta tutustuttamisesta Helsinkiin!

Myöhäisiltaa!

Poikkesin kertomaan, että huomenaamuna laitan repun selkään ja lähden tutustumaan pääkaupunkiimme!
Tämä makarooni-enkeli on Ystävän tekemä ja on jo monta vuotta ollut keskeisellä paikalla kynttiläkruunussani.

                   Enkeleiden varjelusta kaikille!

Messuilla

Tampereella vietin Systerini kanssa koko perjantaipäivän. Aamulla aikaisin lähdimme kansalaisopiston Opistolaiskunnan järjestämälle matkalle ja iltapäivällä 16 maissa alkoi  paluumatka.
Yhtään pitempään ei olisi jalat enää kantaneet.
    Yllätin ihan itseni, kun tarkastelin kotona messuostoksiani.

Tarpeellista, puikot ja lankaa...
Höyrysilittimen esittelijä ansaitsi 10 pistettä huomauttamalla, että huivin pingotus on tämän laitteen johdosta  tästä lähin historiaa. Onhan se kokeiltava, "pakkosaadafiilis" tuli heti, mutta ostopäätös viiveellä ja toiselta myyjältä.
Mielenkiintoinen ja hyvä messupäivä, paljon kaikenlaista nähtävää ja saattoipa joku ideakin jäädä muhimaan, tuttujakin nähtiin...
         

Viimeiset kesän kukat

poimin maljakkoon keittiöpäivitykseeni. Luvassa oli kylmiä öitä ja maantaiaamuna 22.10. olikin pakkasta yli 5 astetta. Viimeisetkin krassit ja kehäkukat olivat taipuneet.

Eilinen kaunis auringonpaiste yllätti, vaikka säätieteilijät olivat varoitelleet runsaasta räntäsateesta.

                            Kohta täällä taas sataa!

Keittiöni

Jonkin aikaa sitten Terhi esitteli blogissaan `Tulihan tehtyä` tunnelmallisen ja kauniin keittiönsä ja  jakoi haasteen 5:lle, joista olen yksi.   Kiitos Terhi!
 Keittiöhaasteen mukaan tulee kuvata  keittiötään ja jakaa sitten haaste edelleen viidelle.. Monia ihania ja kodikkaita keittiöitä on jo esitelty, joten jaan tämän Teille  kaikille.     Saa ottaa!
Alkuun pieni tietoisku kuin varoitukseksi.
Ensiksi en ole yhtään sisustaja enkä tiedä mitään tyyleistä, joten hyvinkin yhteensopimattomat tavarat vain ovat vieri vieressä. On saatua, perittyä ja jotain joskus ostettuakin.
Toisekseen asun 50 -luvun alussa rakennetussa  rintamamiestyyppisessä omakotitalossa, joka on lähes alkuperäisessä kunnossa keittiötä myöten. Paikalliset keittiökalusteyrittäjät soittelevat aika ajoin tähän tapaan "Olemme alueellanne remontoimassa ja tulisimme tekemään suunitelmia keittiönne uudistamiseksi, joten miten olisi , onko keittiönne uudistamisen tarpeessa?" Nauravat läkähtyäkseen, kun sanon, että olisi tarpeessa, mutta minä en tästä luovu.
Mitenkähän teidän mahtaa käydä.......

                              Tervetuloa keittiööni!
Keittiön ovensuussa  oikealla on heti tiskipöytä (kahdella altaalla) 42cm  x 120 cm, laatikoston tilalle upotettiin pieni astiainpesukone 9 vuotta sitten, kun muutimme.   Astiainkuivauskaappi se alkuperäinen,  vietiin talteen kellariin ja tilalle siirrettiin lähes kattoon asti ulottuva kaappi toiselta seinältä.

Vastapäivään siirryttäessä, nurkasta kamarin oviaukkoon

Oviaukosta seuraavaan nurkkaan ja nurkan jälkeen ikkunapieleen. Tupakaapin tieltä purettiin kiinteä kaksoiskomero.

Ikkuna avautuu koilissuuntaan. Pöytä, tuolit ja kaappi ovat 90 -luvun alussa hankitut.

Kapan ja salusiinit olen tehnyt joskus 80 -luvulla ja palasivat juuri sopivasti "kierrosta". Kuvan alareunassa näkyy osa "ävänjuuta " eli puistokatua, jossa on 23 koivua (kuvassa 6)  keskellä ja katu molemmin puolin, aivan ikkunan alla siis toinen puoli.

 Pöydän päällä on kynttiläkruunu,  valmistuttuaan  esiteltykin täällä.

Ikkunasta nurkkaan ( pieni vitriini on keskeneräinen, nukkisjuttu)

 ja koko seinä kappeja ja tasoa

 viimeisenä sitten se tila, josta siirrettiin osa tiskipöydän päälle. Yläkerran sivukkaasta löytyi lautaskaappi tilalle.

         Kaikki tasot täyttyvät, tarpeellisesta,

                niinkuin viimeisistä lankaostoksista.

Nurkasta ovensuuhun on kiinteä kaksoiskomero, joista toiseen upotettiin jääkaappi.

       Vielä viimeinen silmäys ovensuussa  kaapin seinässä olevasta peilistä.

Hei ja kiitos vierailustasi!

Lokakuu

on alkanut todella lämpimänä ja toisaalta kosteana. Eilinen kaunis auringonpaiste auttaa kestämään monta harmaata päivää.
Kovin verkkaisesti pihatyöt edistyvät ja mitään valmista  siellä ei näy, samaan aikaan kutimetkaan eivät jatku, joten laitan tähän vain muutamia kuvia kukkasista.
       Kehäkukat perunamaan reunalla ovat kylväytyneet itsestään

        Kelloköynnös aloittaa vasta

 Sade ja tuuli on koetellut päivänhattua

 Kiitos kaikille lukijoilleni,  satunnaisille vierailijoille ja uskollisille kommentoijille!  

Tartuin haasteeseen

Joku päivä sitten näin Lankapirtin Matleenalla hauskan kuva haasteen. Olen nähnyt niitä muuallakin, mutta nyt aloin miettiä löytyisikö täällä sellaista kuvapaikkaa.

10 KUVAA KESÄÄN -haaste!

Haasteessa seurataan kuvina saman maiseman muuttumista talveksi, sitten kevääksi ja taas kesäksi. Tarkoituksena on kuvata ikkunan maisema nyt, seuraava kuukauden päästä ja taas seuraavassa kuussa jne. Ja viimein kerätä kuvat kollaasiksi ja kappas, kun 10 kuvaa on otettu, on pian juhannus!

 Asun kulmatontilla ja joka ikkunasta näkyy naapureita tai katua, mutta yksi ikkuna avautuu pihaan.  Kuva on muutaman päivän takaa. Aurinko paistaa puolenpäivän aikaan. Vasemmassa reunassa on pressuautokatos, jonka varjo tulee kuvaan. Alhaalle tulee varjo syreeni- ja juhannusruusupuskasta, niiden edessä kukkii vielä samettiruusut ja krassit omissa  ruukuissaan. Oikealla yläreunassa näkyy osa rivitalonaapurin pylväshaavasta  kadun toiselta puolelta ja meidän vastaleikattu orapihlaja-aita on siistin näköinen. Jos oikein tarkasti katsoo, niin voi erottaa valkoisia ja pinkkejä syysleimuja keskellä kuvaa.
Seuraavassa lokakuun kuvassa kerron sitten lisää.....

 

           

                 Hyvää viikonloppua!