Kiitän

Vuosi 2010 on ollut mielenkiintoinen. Olen löytänyt blogimaailmasta "henki"ystäviä, joiden päivityksiä odotan innolla, (hei, olen täällä, mutta en muista aina kommentoida). Olen  ihastellut blogeissanne kauniita töitä ja saanut monia  mukavia ideoita, jos en aivan toteutettavaksi,  niin ainakin haaveiksi toteuttaa sitku...
.
Kiitän   Teitä   Kaikki Ihanat  Bloggaajat ja Teitä Ystävät ja  Lukijat vierailustanne sivuillani ja mukavista kommenteistanne!

      
              Onnellista ja käsityörikasta Uutta Vuotta!

Välipäivämatkailua

oli eilen ohjelmassa, kun suunnistimme Tuuriin ja myynniltään  Suomen toiseksi suurimpaan tavarataloon. Ostokset jäivät vähäisiksi, mutta onhan tämä valtava elämys ja hyvää maakuntamatkailua jouluvaloin koristautuneita taloja ja kyliä katsellen. 
  Tavarapuoti on valtava ja hyvin pieneen osaan ehdimme tutustua. Napsin muutaman kuvan sieltä täältä ja yritin välttää muiden asiakkaiden kuvaamista.
Tässä näitä...

 Toinen rakennus Ruokapuoti on ulkoasultaan kuin kullanhohtoinen linna  ja sisääntuloaulan pitkä pilarikäytävä on pramea ja "kulissit " molemmin puolin ovat erikoiset.

Käytävän toisesta päästä löytyi kaksi ferraria joita väsähtäneet seuralaiseni ovat pysähtyneet ihmettelemään.













Päivästä tuli mukava muistelupäivä ja sääkin oli suosiollinen. Kiljuva pakkanen oli hellittänyt eikä pyry yllättänyt.

Tänään

                                 Metsiin jo Pohjolan
                                 vaipan luo hanki,
                                 ja maa on valkean
                                 verhonsa vanki.
                                 Taivaisen hohteen luo,
                                 Lucia valon suo,
                                 Pyhä Lucia,
                                 Pyhä Lucia.

             Lumista Lucian päivää!

Messuilla minäkin

vietin lauantaipäivän ystäväni Sipin kanssa ja matkasimme kansalaisopistolaisten kanssa Opistolaiskunnan  järjestämällä linjurikyydillä. Tässä voisi olla ihania kuvia mahtavista osastoista ja siitä valtavasta tungoksesta paikkapaikoin. " Kuvaaminen kielletty" lappuja oli heti ovella vastassa, joten ei sitten kuvia, mutta kuvat voisivat toimia myös mainostarkoituksessa. Paljon ja kaikkea oli tarjolla...       mitään tajunnan räjäyttävää en huomannut...
Omat ostokset  ovat melko vähäiset, lankaa, 

helmiä, korun osia, -hattuja,  "olkia" himmeliin, silkkilankaa, pari pientä "pistely " työtä, jotka sitten eivät näy kuvassa, mutta Asistentti siinä vielä vähän järjestelee.....

Päivä oli mukavaa vaihtelua tähän marraskuiseen harmauteen. Sipille kiitokset seurasta ja olihan meillä  sopivasti retkitunnelmaa....

Valtakunnallista kalastuspäivää

vietettiin eilen täällä Kyrkösjärvellä Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin järjestämänä.
Paikallisten seurojen jäseniä oli esittelemässä erilaisia kalastusvälineitä, kalapolkua kysymyksineen, kilpailuja tarkkuusheitossa, kalan käsittelyn opetusta ja kaikille tarjolla kuhakeittoa. Paikalla oli 500 kaupungin ja lähialueiden peruskoululaista ja runsaasti tapahtumasta kiinnostuneita aikuisia.
Monille tärkeintä on kuitenkin onkiminen. Isäntä (Seinäjoen Seudun Onkijoiden yksi perustajajäsenistä) lähti aamulla aikaisin ruokkimaan kaloja, jotta olisi koukkuun tarttujia ja oli sitten yhdellä onkipaikalla neuvomassa, laittamassa toukkaa koukkuun ja selvittämässä takkuuntuneita onkia.
Naapurin Susanna, hellyttävän ihana kolmasluokkalainen, tuli tuomaan kissoille saamaansa kalaa. "Suska" oli tosi ilahtunut, kun halusin kuvata saaliin.

Istuimme siinä portailla, tutkimme ja ihailimme. Pienen pieni ahven, pituutta 8 senttiä.
Jos Susanna oli ylpeä ja iloinen saamastaan saaliista, niin olin aivan liikuttunut, että hän halusin jakaa sen naapurin kanssa.

Östermyrapäivät

Vuosittaista tapahtumaa vietettiin viime viikonloppuna Törnävän kartanon ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon alueella monipuolisella ohjelmalla.
Kuvassa alla on Östermyran katanon (nyk. Törnävän kartano) julkisivu joen puolelle

Etupuolelta näkyy selvemmin, että korkean keskiosan molemmin puolin on yksikerroksiset L - muotoiset siivekkeet.

Kartanon rakennuksiin kuuluva Kivinavetta on ollut jo kaksi vuosikymmentä museona.
Nyt kivinavetta avattiin yleisölle peruskorjausten ja uudistuksen jälkeen.
Alakerrassa on perusnäyttely nimeltään" Mihinä me ollahan"
Näyttely korostuu eteläpohjalaisuus. Kuvia on paljon ja esineitä, jotka kertovat kaupungin ja maakunnan kehityksestä.
Poimin muutamia tähän, niinkuin tuon unelman. Samanlaisen muistan olleen mummani kamarissa korkean kukkapöydän päällä.

Kivinavetan paksut seinät ja tuolirivi

Niittokoneen sätkätystä olen tänäkin kesänä kaiholla mujistellut
Onneksi sain nyt kuvan.

Yläkerrassa on vaihtuva näyttelytila, jossa on nyt valokuvista koottu näyttely nimeltään "Uuden kirkon juurella", eli arkielämää 60 -luvulta.
Voi ei.....katsokaa......

ja tämä...montako mahtaa Systerillä olla vielä ehjänä.....

Pakko oli laittaa vielä tämä.... sinappilasit......

Ohjelmaan kuuluu myös joka vuosi uusi kartanonäytelmä. Sata rautaa tulessa oli nimeltään tänä vuonna ja esityksiä oli molempina päivinä useita.
Kiersin myöskin Liinamaan ulkomuseoalueella ja kerron siitä jotain myöhemmin.

Aaltoa

Kaupunkimme hallinto ja kulttuurikeskuksen muodostavat akateemikko professori Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset. Tämän keskuksen ensimmäistä rakennusta kuvailin täällä. Samaan aikaan kirkon kanssa valmistui Kaupungintalo, jonka kuvasin kirkon viereen v. -66 valmistuneen Seurakuntakeskuksen terassilta.

Kaupungintalon vasemmalla puolella on Kirjasto, väliin jäävä nupulakivillä katettu alue on Kansalaistori, jonka takareunassa alkaa Kaupunginteatteri.
Teatterin takana kulkee Alvar Aallon katu ja sen toisella puolella on Virastotalo, joka usein unohdetaan, kun puhutaan Aallon töistä. Olin siinä rakennuksessa töissä noin 30 vuotta ja huoneeni ikkuna näkyy kuvassa. Klikkaamalla kuvaan näet pienen pätkän virastotalosta tuolla taustalla. Melkoinen kulttuurimaisema mulla oli kaiken aikaa yhden seinän leveydeltä.

Teatteria kuvasin Alvar Aallon katua pitkin Kauppakadun suunnasta.

Kaupunki on 50-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä Seinäjoki.

Kauniita

ohjeita sukkiin löytyy tästä aivan tuoreesta Neulekirjasta Tähkäpää ja muut lempineuleet, jonka ovat tehneet Ilona Korhonen ja Jenni Österman.
Toinen tekijöistä lienee kaikille hyvin tuttu kirjoittaja blogista nimeltä Ilun handu duunaa.

"Kituuttamista se olis yhdellä", joten ostin samantien toisenkin kirjan, Amigurumi Virkkaa omat maskottisi, sisältää siis pikkuötököiden virkkaamisohjeita.
Kummastakaan kirjasta en ole vielä aloittanut mitään, mutta vartahilla on hyvin seittimäistä...
Siitä myöhemmin.
Päivä on ollut pilvipoutainen ja tukahduttavan hiostava, ei tuulen henkäystäkään. Pihalla on keskiyön hetkellä säkkipimeä, tosin katuvalot valaisevat ja mittarissa on 20,5 astetta.
Uutisissa kerrotaan että 15 000 taloutta on vailla sähköä.
Kauhistuttavaa.....

Onnistuin ......

Koskaan en uskaltanut edes ajatella, että pihaltani löytyisi kaunis perhonen.
Saati, että saisin siitä pienellä halvalla kamerallani minkäänlaista kuvaa.
Sattumalta (niinhän usein käy) huomasin jotain ja katsoin tarkemmin, kiireesti kameraa hakemaan ja yrityksiä ja uusia yrityksiä.
Sinipallo-ohdake on suosittu erilaisten lentävien kelta-mustien pörröisten ötököiden suosiossa.
Onnistuin jotenkin .....

lähiokuvassa.....

Neitoperhosia oli yhdelläkertaa kolme kappaletta, mutta yhteiskuvaan en niitä saanut.

Kesä on bongareiden kulta-aikaa.
Pilviä, salamoita, myrskyjä, lintuja, kaloja, perhosia ja harvinaisia kasveja bongaillaan.
Pilviä ole jo kuvaillut, salamoitakin yritin, vaan piti luovuttaa, kun ei onnistunut.
Tuliko musta nyt perhosbongari ????

Heinäpellolla

korjataan satoa talteen tyystin toisin kuin silloin, kun itse olin viimeksi heinässä.
Edellispäivänä kaadetun heinän yöllinen rankka ukkosmyrsky sateineen oli huuhdellut perusteellisesti. Seuraavana päivänä päiväkahvin jälkeen alkoi heinän kokoaminen.
Ensimmäisen traktorin perässä kulkeva vekotin kokosi heinät rullalle ja sitaisi kiinni.

Traktori numero 2 koukkasi rullan noukkaansa ja kiikutti maatalousrakennusten lähelle,

jossa traktori numero 3 kieputti rullan ympärille valkoista nauhaa.

Tässä urakka on muutamaa rullaa vaille valmista. Kaikki kolme traktoria kuskeineen ( klikkaa kuvaa niin ehkä näkyy) on kuvassa ja rivissä valmiita "lehmän munia".
Ison vainion heinät on kasalla.

Katselin tätä leveän laskuojan takaa leppoisasti puutarhatuolissa istuen hyvien ystävien seurassa heidän kesämökillään kaupunkimme pohjoislaidalla Untamalan kylässä.

Vietimme kesän helteisintä päivää suurten koivujen varjossa mittarin näyttäessä 32 astetta.

Kaunis kesäinen päivä maalla tuoksuineen ja heinäntekoineen oli mielenkiintoinen ja erilainen elämys.
Kiitos Ystäville kiireettömästä iltapäivästä ja makoisista tarjoiluista!

Yllätin prätkät, mut ne yllättikin mut

Punaiset viinimarjat kypsyvät ja punertuvat lämpimien säiden ja auringon ansiosta pikavauhtia.
Päätin yllättää "prätkät, räsäkät, päräkät" siis räkättirastaat, joita olin muutaman tavannut ainoan marjapuskani tienoilta. Menin tiistai-illalla ja poimin kaikki punaisimmat ja kauneimmat marjaisat tertut ylimmiltä oksilta. Keskiviikkona keskipäivän aikaan pelästyin liki parisataisen rastasprven mielenosoitusta keskipihalla olevassa tuomessa. Toiset tulivat ja toiset räpiköivät oksalta toiselle ja lentelivät ilmassa ristiin rastiin. Yritin läpsytellä käsiä ja huutelin muistutuksia järjestyssäännöistä ja uhkasin kotirauhan rikkomisesta. Ei mitään vaikutusta. Minuutissa tuo lauma olisi syönyt marjani, joten kävin äkkiä tarkistamassa. Marjat olivat tallella.
Tälläkin hetkellä tuomessa ja tontin murkalla olevassa toisessa tuomessa on monia kymmeniä prätkiä, nokkaisevat jotakin ja pyrähtävät pois tullakseen samantien takaisin..

Tuomenkehrääjäkoi on ollut keväästä lähtien tekemässä tuhojaan tuomissa.
Lehtiä on vielä paljon jäljellä ja seittipalloja ei näy. Marjoja tuomissa on ollut runsaasti.

Perimätiedon mukaan prätkät tulevat metsistä puutarhamarjoja syömään, jos ei ole mustikoita. Nyt sanotaan mustikoita olevan niin paljon, ettei tiedä mihin astua.
Olisiko nämä linnut tuosta läheisestä keväällä kaadetusta metsiköstä, johon nyt nousee suuri kauppakeskus.
Koskaan aikaisemmin en ole nähnyt tällaisia laumoja rastaita.

Kaupungilla

Sunnuntaina ennen kirkkokuvausta poikkesin Lakeudenristin viereiselle pellolle. Monilla paikkakunnilla kirkon vieressä on järvi, täällä on vain tasaista peltoa. Pellon nimi on Lakeudenpuisto, valtava nurmikko, joka jälleen viikonvaihteen ajaksi muuntautuu aidatuksi bilepuistoksi.
Puistossa on kuvanveistäjä Antti Maasalon tanssi- ja lakeusaiheisia puistoveistoksia.
Kello oli siis varttia vaille 2 iltapäivällä.

Tässä on pieni kumpare ja veistoksia on tässä ympärillä. Heti kumpareelle tultuani ihmettelin sitä sotkun määrä, mikä nurmikolla oli. Pahvisia mäyräkoiran kuoria, pikaruokapakkausten jätteitä , tupakantumppeja, pulloja tai tölkkejä ei näkynyt, ne joku oli varmaan ehtinyt kerätä.

Yritin kuvata veistoksia niin etteivät roskat näkyisi.

Veistoksissa on osia, joka liikkuvat tuulessa tai välkkyvät valon osuessa heijastaviin pintoihin.

Ensimmäisessä kuvassa tämän veistoksen taustalla oli Lakeudenristi ja tässä Kaupungintalo.
Kuvan alalaidassa näkyy valkoista kukkaa.

Kukkapenkki on valtava ja kumpareen reunassa. Kiersin kukkapenkkiä ja yritin ottaa siitä kuvaa, surkein tuloksin. Kukat ovat valkoisia ja punaisia annansilmiä.
Siinä on viisi ja nolla ja sitten nollasta jonkinlainen liehuke.

Olivat sotkeneet kukkapenkissäkin, vaikka nurmikkoa kyllä piisaisi.

Viisi ja nolla, nurinpäin

Tässä tämä härpäke, liehuke

Seinäjoen kaupunki on tänä vuonna 50 vuotias. Kukat muodostavat juhlavuoden logon.
Puistossa ei ollut montakaan liikkujaa, yksi nuori mies kameran kanssa, nuori pari katselemassa veistoksia ja sauvakävelylenkkeilijä, joka pysähtyi juttelemaan.
Maanantain lehdestä luin sitten sen nuoren miehen puolen sivun jutun puiston roskaamisesta ja
tämän lenkkeilijän ja muutaman muun mielipiteen.

Kauas

kauas lapsuuteen vie ajatukseni tämä lilja, mulle nimeltään keisarinkruunu.
Mummalla oli kaunis puutarha. Muistan suorat hiekkakäytävät ja kolme pyöreää kukkapenkkiä täynnä keisarinkruunuja. Näiden kukkain nuuhkiminen oli kielletty, siitepöly värjäsi nenun kauniiksi.

Siirsin keväällä 3 pientä tainta parempaan paikkaan ja nyt sain yhden kukan.
Alkuaan olen tuonut taimet mökiltä, jonne vanhan asutuksen perintönä putkahti alkuja sinne tänne, mutta jotka aina jäivät muun kasvillisuuden jalkoihin, niinkuin täällä kotona pionin taakse varjoon.
Taustalla kukkii keltasauramo, joka välillä katosi kokonaan, on helppo kylväytymään ja etsii oman paikkansa.
Pieniä kesäisiä käsitöitä on tekeillä ja suuria suunnitteilla!
Juuri tähän hetkeen kuvittelen hevosvetoisen niittokoneen säkätystä ja sirkkojen soittoa!

Pilvet

Pilvet ne ovat minun lampaitani
ne ajan minä taivahan tarhaan.

Hei, ral-lal-lal-la-la-lal-la
ne ajan minä taivahan tarhaan.

Kaunista alkavaa viikonloppua!

Ruusuja, ruusuja....

Kesäkuun puolessa välissä olleille Puukko- ja käsityöfestivaaleille tein ja moni muukin Kauhavan kangas-Aitan Käsityöklubilainen teki paperiruusuja . Ruusut olivat neulekahvilassa koristeina pöydillä ja niitä annettiin palkintoina kilpailuihin osallistuneille. Festareilla Neulekahvilassa näytin halukkaille ruusun tekoa. Paperinauha oli Kauhavan Kangas-Aitasta, joten tein kotona loput ruusut valmiiksi ja vien nämä kaikki seuraavaan neuletapaamiseen.
Yhteen ruusuun meni 10 cm leveää nauhaa n. 2 metriä.

Alla omassa pihassa parhaillaan kukkivista ruusuista kokosin kollaasin.
Tämä upea, hurmaava ja tuoksuva ruusu ei kestä paahtavaa hellettä, mutta ei myöskään sadetta.


Nautitaan kesästä!