Kranssi

 Sain tämän kranssi joululahjaksi, niinkuin jo monina aikaisempina jouluinakin.
 Eilisessa kirjoituksessa nimesin sen hetimiten riidenlieoksi, sen kummemmin ajattelematta.

      Sen verran asia jäi vaivaamaan, että piti tutkia tarkemmin.  Taskulampun valossa kävin toisenkin kerran portailla tutkailemassa, nimittäin se on edelleen pihalla ovipielessä.

   Sen täytyy olla ketunlieko, aivan selvästi, näkeehän sen jo kuvastakin....

    Kevätaurinko paisteellaan saa neulaset kuivumaan...

Askartelin

             
      Joulun aikaan kyläpaikassa oli ripustettu  paperisia tähtiä  ikkunoilla, eväspusseista sanottiin...

                Ikinä kuullukkaa...
                olihan  se aivan pakko selvittää...
                google tietää kaiken...  tuli samantien ohjekin

   Tarvitaan :  eväspusseja  (vasta kolmannesta kaupasta löytyi)
                      sakset, liimapuikko ja ripustusta varten pätkä lankaa.


     

Hautoo, hautoo

  Kirjava kananen on mahdottoman tehtävän edessä, vai pitäiskö sanoa, että päällä.
  Korissa on 29 erikokoista munaa. Hautomalla eivät muutu miksikään, ovat nimittäin styroksista tehtyjä...

    
           Mitä näille pitäsi tehdä? 
     Olisiko Sinulla   ehdotuksia....

Vanhoista kirjoista osa 2

Kuulin neuleystäviltä, että Seurakunnan käsityöpajassa  askarrellaan  helmikuun tapaamisessa vanhoista kirjoista kuusi ja siili.  Kiinnostuin, enkä malttanut odottaa, vaan etsin netistä vinkkejä.
 Ja toimeksi

     Vanha adventti laulukirja oli kulunut ja sidontalangat osin jo hajonneet. Kirjan lehdet olivat hyvin ohutta ja haurasta paperia ja niiden taittelu oli hidasta ja vaikeaa. Kirjaa ei ole vuosikymmeniin kukaan tarvinnut.

   Nopealla selailulla kaikki laulut tuntuivat aivan vierailta, mutta siinä taitellessa osui silmiini  pari lapsuudesta tuttua laulua. Ihan pakko oli ottaa ne talteen muistoksi.

      Kirjan reunat olivat valmiiksi  punaiset, joten nokka saa olla noin.
      Silmiksi leikkasin paperista pyörylät ja liimalla kiinni.

           Hyvää helmikuista viikkoa!

Vanhoista kirjoista

 Aiheesta postasin jo    täällä   ensimmäisen kerran.
Joulun alla tein jälleen tähtiä, samoja joita tein jokunen vuosi sitten  täällä .
Kuvassa alla on kaksi eri materiaalista tehtyäkin mukana.

  Tällä kertaa käytin materiaalina  Wilho Siukosen laulukirjaa. kirja on paljon laulettu sen kunnosta päätellen. Alusta puuttui sivuja, joten julkaisuvuotta voi vain arvailla. Se voi olla 20- luvun lopusta 30-luvulle. Omistajan nimikirjoitus, kansakoulun kolmannelta luokalta,  oli vielä tallella.

  Ensin täytyi kuitenkin tehdä yksi tärkeä homma.. Yhtenä yönä, kun uni ei kertakaikkiaan tullut, nousin sohvalle ja  lauloin  kaikki laulut kannesta kanteen.  Omakotitalossa näin voi tehdä, eikä kukaan häiriinny, korkeintaan se "kummitus".
  Yllättävän paljon oli outoja lauluja, tässä muutama näyte (anteeksi huonot kuvat).

           Akka, joka vaihtaa, puijaa, tyhjää ostaa, hyvää myy;
           juoksee, kiusaa, puuhaa, puijaa, räpättää kuin turkinpyy;
           kujein kulkee, liehuu, leijaa, tunkee kyökkiin totta mar

Aamuaskartelua

    Viimeisimpiä ovat nämä vanhojen kirjojen sivujen taittelut

       Osallistuin kuun alkupuolella seurakunnan käsityöpajaan  Kismuksessa ja  nappasin sieltä idean enkeliin.

       Tämä on harjoitelma ja luulenpa enkleleitä tulevan lisää, sillä sivujen taittelu on todella terapeuttista  ajankulua.

Uskon tonttuihin

Ja olivatpa ne  olleet joulun alla tarkaavaisia kurkkiessaan ikkunoista tekemisiäni ja raportoidessaan Joulupukille.  Paketeista paljastui paljon syötäviä herkkuja, limpusta kakkuihin, unohtamatta suklaata sekä kaikkea kivaa mm.  erilaisia projektiaineksia,
        kuten

        Aamupalapöytään kuuluu oleellisena osana kynä ja sudoku, mutta on aivan luxusta, kun siinä on sakset, liimapuikko ja jotain paperia, vaikka mainoksia tai kirjan sivuja.
Tämä kirja sisältää ohjeita ja värikkäitä, molemmin puolin   kuvioituja paperiarkkeja. Wau!
   Muista projektiaineksista joskus myöhemmin.

Vanhan kirjan uusi elämä

 Vanhoista kirjoista, niistä, jotka eivät kelpaa enää kellekkään, voi askarrella kaikenlaista.

Ohjeita löytyy netin syövereistä, en enää muista, mistä sain inspiraation. 

               Taittelin sivut ja vähän spreijasin maalia.

 Välttämättä ei tarvitse edes maalia, tavismallikin sopii, niin kuin on  alla kuvassa.   

            Postin tuomat joulukortit pääsivät kaikki esille. 

                                     
   Jostain lehdestä löysin ohjeen pallon  ja linnun tekemiseen

      

Hetkessä täällä oli variksien kokoontumisajot käynnissä.

On siinä hyllyn vakiasukkailla ihmettelemistä.

   

           Leppoisaa kevään odotusta Kaikille!

pikkutavaroille

Alkuvuodesta teki mieli näperrellä jotakin ja kokeilin koota karkkipapereista pientä pussukkaa . Da-Capoista vetoketjullinen , koko noin 15 x 16 cm

       Pala karttaa tuli eteen jostain paperikasasta tämän tästä, joten se  pääsi uuteen tehtävään.        Pussukka on kooltaan 19 x 13 cm.

             

                          Hyvää viikonloppua!

Sunnuntaina

on tammikuun viimeinen sunnuntai ja mm. lintujen pihapongauspäivä.
Lunta on muutama sentti pihamaalla, kotikatukin on lumeton ja sula, pakkasta -4 astetta eikä häiritsevää viimaa. Aamupäivällä takkapuiden hakureissulla huomasin portailla linnunpas.... ja siinä taivahalla liitelee joku lokki, mikä lie. Eipä tullut mieleen koko pongaus  ja lokkien kait pitäis olla jossain ulkomailla....
Muutaman minuutin seurasin  ikkunasta   pikkulintujen hyörinää lintulaudan tuntumassa.  Lintulaudan takana on orapihlaja-aita, joka antaa hyvän suojan ja turvapaikan. Varpusia, pikkuvarpusia, talitiaisia ja sinitiaisia oli  ehkä parikymmentä yhteensä, ja fasaaneja oli yksi kukko ja kaksi akkaa lintulaudan alla pemistämässä.

Sopivaa ja kivaa  talviaskartelua on hyödyntää kynttiläjätettä ruusuihin.

             Yhdellä ruusulla syttyy iloisesti!

4 -vuotias

Helmikuun alkupäivinä on tullut neljä vuotta täyteen blogini ensimmäisistä kirjoituksista. Julkaisupäiväksi valitsin tuolloin Runebergin päivän. Ajattelin talvisen  liputuspäivän  muistuttavan synttäreistä vuosittain.
Vaan ohi meni!
                   

  Vuosien vai peräti vuosikymmenten takakaisen  paperinarukukan myötä
   kiitän Teitä  kaikkia lukijoita ja satunnaisia vierailijoita käynneistänne!

 Innostus käsitöihin ja bloggaamiseenkin on voimissaan, joten tervetuloa  tänne blogiini vierailulle...

Mihin ne päivät taas kuluivat?

Ei voi kuin ihmetellä...
Matkailu avartaa ja on kiva koota elämyksiä, uusia ideoita ja virkistyä hyvien ystävien seurassa!
Palautuminen vaatii aikaa (varsinkin näin vanhalle). Pimeä, kostea,  harmaa sää ei yhtään auta.
Sopivasti yläkerran sivukkaassa käydessäni huomasin yhden  puisen ikivanhan henkarin.
Syyskuussa näin Cafe Kismuksessa  sinne  kokoontuneiden Lähetyssoppelaisten  tuunaavan henkareita käsityöpajassaan. Puisia henkareita  ei heillä ollut, mutta  muovisia voi ihan samalla tavalla koristella ja päällystää.
Henkari kainalossa tulin alas ja jämälankakopasta otin summanmutikassa kerän ja loin henkarin pituudelta silmukoita. Muutama kerros ainaoikeaa ja sovitin henkarin keskelle. Sitten vain virkkasin reunat yhteen päistä alkaen. Lopuksi virkkasin keskitapin ympärille kiinteitä silmukoita.
   Fiilis: Jee...  olipa nopea, hauska ja tarpeellinen paluu arkeen.

Kuvaus vain jäi päivä päivältä, kun se valoisa keskipäivän hetki on niin lyhyt.
Tänään torstaina sain kylkiäisenä   kuvaan myös ensimmäiset lumet (pienet haituvat) sen lokakuisen "talven"  jälkeen.

Tänään torstaina  kokoontuu jälleen Tikkuajat kaupunginkirjasto Apilassa  klo 16 - 19.
Viime viikon tapaamisesta oli  perjantaina kuva ja kirjoitus Ilkka -lehdessä. Onnekseni / harmikseni myöhästyi kuvasta.

              Kaikki nuoret ja vanhat ,
      jos matka ei ole este, tulkaa mukaan !

Paperien taittelua

Perjantaina puolenpäivän aikaan sain vieraakseni abi-ystäväni. Hänen koeviikkonsa päätteeksi rohkenin ehdottaa pientä  "pääntyhjäysaskartelua". Posti oli hetkeä aiemmin tuonut Kaikkien aikojen joulu -lehden, jota selailimme ja  muistelimme niitä juttuja, joita olemme yhdessä  vuosien saatossa  tehneet.
 Lehdestä löytyi helppo ja innostava  ohje paperitähden tekemiseen. Vanha ruotsinkielinen tietokirja (ihan ilmiseksi saamani) oli sopivaa materiaalia, sakset ja liimapuikko esiin ja tähtiä alkoi syntyä...
 suuria ja pieniä... Tähdet ripustettiin pöydän päällä olevaan kynttiläkruunuun. Kaikkia ei millään saa yhteen kuvaan, alkaa olla ahdastakin. Huomaan, että kuvan keskellä on  "Lusikkaenkeli",

 jonka sain vuosipäivänäni syyskuussa Sipiltä. Tämä enkeli on hänen itse muokkaamansa.

  Monet kynttiläkruunun helmin koristelluista metallilankasydämistä on tämän abi-ystävän tekemiä.

          Tällä hetkellä maa on musta, lämmintä on 2,5 astetta ja niin kosteaa, että melkein sataa.

                                Kiitos vierailustasi!            

Sunnuntaina

Ihastuin sammalkranssiin   täällä  ja sen teko näytti niin kivalta helpolta, että aloin suunnitella sellaisen tekemistä.
 Kiitos Kosotäti ideasta.
Omalta pihalta löytyi pajun vesoja alkukranssiin ja sammaleet hain mökkitontilta, kun oli muutakin asiaa.
Onneksi olin asialla alkuviikosta

 ja etsin muutamia vaahteranlehtiäkin viimeisenä iltana pimeässä ennen lumentuloa.

                 Aurinkoista sunnuntaita  Sinulle!