Valkoista Vappua!

   Melkein ehtivät edelliset lumet sulaa, kun jo saatiin uusi talvi.

      Vapun sään innoittamana tekaisin tonttulakin valmiista neuloksesta, kun sattui tuollainen tilkku tulemaan vastaan jotain muuta etsiessäni.

 Pihalla näyttää kirkastuvat, vaikka puhelimeni innostui lupaamaan valtavaa lumimyrskyä???

    Huomenna  on  Vappu ja silloin on aurinkoista ja lämmintä...

                                  Hauskaa Vappua!

Takatalvi

  Hetken jo luulin, että säästymme täällä länsipulella lumisateilta.
  Täksi päiväksi suunnittelemani pihatöiden aloitus siirtyy...

   Ei niin, etteikö sisätöitä riittäisi
 
   Tässäkin joulupukin tuomassa vekottimessa on vielä tutkittavaa ja opettelemista

                        Pyrypäiväterveisin!

Tammikuuta 2017

     Eletään tammikuun loppupuolta.
    Myöhään eilen illalla satoi lunta, sen verran, että portaillakin oli muutama sentin paksuinen kerros  Aamulla mittarissa oli plussaa 2,5 astetta, portaat olivat lumettomat ja kuivat, mutta niiden edessä näkyi vielä yövieraiden jäljet.

    Ruusupuskan juurelta löytyy pupuille ruokaa

   Viime vuonna  samaan aikaan kova pakkanen alkoi nopeasti hellittää ja puput olivat käyneet kaivamassa  etsien syömistä.
 Silloin jo mietin niiden muistavan mistä sitä voisi löytyä.

 Lunta silloin olikin. Kuvassa (alla)   vasemmalla ylhäällä  postilaatikkojen  takana (tai edessä, portailta katsottuna)  pensasaitakin on hukkunut lumeen.

         Eilinen auringonpaiste antoi viitteitä ja mukavan tuulahduksen  keväästä, mutta
         taitavatpa pyryt ja pakkaset olla vielä edessäpäin....


                 Mukavaa tammikuuta!

Mihin ihmeeseen se aika oikein tuhraantui ??

  Vastahan oli kevät ja kesä tulossa...

   Marjat alkoivat punertua ennen aikojaan ja sato oli runsas.  Muina kesinä prätkät = räkättirastaat ovat olleet helpottamassa sadonkorjuuta,  Nyt ei näkynyt yhtään .

    Jossain kohtaa satoi ja satoi...

   Ja taas satoi, ruusut ei tykänneet, vain jokunen jaksoi avata nuppunsa.

 Pihlajanmarjat punertuivat kuin varkain. Oksat painuivat maata kohden...

     Ja tulivathan ne prätkätkin, suurin laumoin, seassa muitakin pienempiä lintuja, jotka sirkuttivat koivujen latvoissa aamuisin.
Yritin  tiirata laseilla ja ilman, mutten tunnistanut.
 Prätkät kyllä tunnen,  äänestä.

Maa on kohmeessa ja mittari pihalla näyttää alle 2 astetta lämmintä...
    Ei kai sentään ole talvi tulossa, eihän...

 Päivät vain kuluvat vauhdilla. Vaikka justiinsa oli aamu, niin nyt on taas ilta!

         Vai    olisiko niin,
  että maa on alkanut pyöriä akselinsa ympäri vinhempaa...
  siis ikäänkuin tunti ei olekaan 60 minuuttia vaan se on lyhentynyt 45 minuuttiin, niinkuin koulussa)

Vesikeli

         Lumet ovat kadonneet lähes tyystin ja vettä tulee ties monennettako päivää...
         Ei hätää, lokakuussa löysin tällaiset. Eikä maksanut paljon.

  Sukat ovat 7-veikkaa valkoista, turkoosia ja kirjavaa. Varressa ja sukan lapaosan päällä on kerrosrivinousua. Pyöröpuikko 3,5 mm muistaakseni.          
Kuvat ovat lokakuulta, jolöloin paistoi vielä aurinko, ainakin vähäsen...

        Taustalla pauhaa TV yksinään ja sääpoika lupaa lunta koko Suomeen.
 
       Ajastan tämän aamuksi, jolloin meillä kaikilla on taas talvi...
     
            Hoh hoijaa!

Ulkoillaan

Talvi taitaa olla parhaimmillaan. Pakkaset vähän hellittävät  ja aurinko paistaa.
 Nyt on hyvä ulkoilla ainakin sen verran, että käydään Hennin kanssa portailla kuvaamassa.
 Muistattehan Hennin?  Kävin tekemässä hänet kesällä 2008 Reborn - kurssilla Kankaanpäässä.

    Pääasia tässä on kypärämyssy, jonka tein elokuun alussa kuultuani veljenpojan perheeseen tulevasta vauvasta. Löysin varastoistani yhden kerän Woolia. Kierros kaupungilla vahvisti sen, että tätä Woolia ei enää löydy mistään. Ohje myssyyn  löytyy vyötteestä.

             Luntakin on  aivan tarpeeksi. 

Olen päässyt muutaman kerran kolaamaan.

                      Kevyttä ihanaa pakkaslunta!

                                    

Pakkasta ja pakkasta

       Aina  se yllättää ja tuntuu, vaikka eihän tässä mitään hätää ole, kun ei enää tarvitse pakosta minnekkään, edes postilaatikolle, lähteä.
Keittiön ikkunasta näkyy samanlainen näkymä, kuin runsas vuosi sitten. Lunta on ihan saman verran. Se ero vain, että nyt  samat lapset ajelivat polkutraktoreilla ja vasta tänään, kun pakkanen vähän lauhtui. Pulkat lienevät vielä säilössä.

    Joululahjaksi tein yhdet villasukat, alkaa olla jo traditio tämäkin.
    Lankana tumman sinistä 7 -veikkaa ja idean sain Lankapirtin Matleenan takaresorisukista.

Heti joulun pyhien mentyä laitoin puikolle samanlaiset ja samasta langasta.

 Nämä toiset sukat menivät lahjalaatikon täydennykseksi.  

Ensi lumi

     Maa on nyt valkoinen lähes kaikkialla maassamme. Näin  kuulin Järviradion toimittajien lehtikatsauksista ja sinne soittaneilta ihmisiltä.
 Kovin paljon ei lunta ole vielä, mutta koko ajan tulee lisää.
     Tässä portailta kuvasin kadulla kiitävää lumipaakkua

     ja toiseen suuntaan keittiön ikkunasta

     Koukkuamisesta on jo kadonnut "flow"  ja tässä on menossa viimeinen, no ainakin viimeisin...

                    Mukavaa viikonloppua!

Lunta maassa?

     Aamulla maisema oli valkoinen ja lisää lunta välillä oikein pyrytti. Onneksi ei tarvitse enää lähteä minnekkään, vaan saan istua sisällä lämpimässä.

Kuva on tammikuun alusta, jolloin täällä oli sen verran lunta, että naapurin lapset tekivät ladut puistikolle.  Siinä taisi olla pientä kilpailua, sillä en saanut mahtumaan kuvaan kuin yhden  hiihtäjän kerrallaan.  Kuvasin keittiön ikkunasta. Olisikohan tässä Matti vauhdissa?

Alla olevassa kuvassa on portailla saman verran lunta kuin tänä aamuna.  

Kuvan olen ottunut tammikuun 15 päivän paikkeilla.                 

   Koko talvi on ollut vähäluminen. Vain helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina  pihamaa oli paksun lumikerroksen peitossa.  Olin juuri päässyt pihalle ihmettelemään, minne saan sen kolattua, kun paikalle saapui kaksi pikkupoika "Lupa välittää"   hengessä kysymään saavatko he auttaa...

     Miten he osaavatkin minut aina yllättää - positiivisesti... 

 

Puhtaan valkeaa

   Kaikkialla on vain valkoista...

           Koko maassa  

                   pientalojen asujat  ahkeroivat ...

                 tai lepuuttavat kolaa, niin kuin täällä teen...

      Eilisiltana kolaaminen oli vaivaloista.  Kola vain jämähti aina paikalleen.
       Tänään oli helpompaa.

                   Näinkö pian lumitöiden tekoon tottuu?



     

"Purppurapilvihin sousi"

jostain nousi nuo sanat, kun katselin keittiön ikkunasta pihalle helteisen lämpimän sunnuntain viimeisen tunnin alkaessa. Tummuvassa illassa pilvet näyttivät ruusuisilta ...

    Vasemmalla kuvassa näkyy kadun toisella puolella olevan naapurin riippakoivu, lähes täydessä lehdessä,  ja oikeassa laidassa on  risteävän puistikkokadun ensimmäisen koivun uloin oksa pienellä hiirenkorvalla.
 Helteisen kuuma maanantai (omassa mittarissa 32,4) sai luumupuun avamaan kukkansa

   Kaikki varsinkin rikkaruohot ja voikukat venyivät vartta aivan silmissä. Iltapäivän helle lamaannutti kevätesikot, jotka makasivat reporankoina pitkin maata.  Taivas alkoi mustua ja  hirveä myrsky riepotti puita. Ilma oli harmaana siitepölyä, hiekkaa, multaa ja ties mitä ja lopulta vettä salamain ja jyrinän säestyksellä.
Tulppaanit ja narsissit selvisivät yllättävän hyvin. Kuvan otin tänään.

 Kaikki esikot ovat virvonneet...

      Leppoisaa viikkoa!

Marianpäivänä

kautta aikojen tämä päivä on ollut huomattava ilmanennustus- ja kevääntulon merkkipäivä Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjan mukaan.
Viimeaikaiset sään muutokset vain ovat olleet niin vauhdikkaita, että näistä ei enää ole ennustusten pohjaksi.....
Alkuviikosta tiistaina  näytti tältä. Keskiviikkona tuli vielä vähän lisää lunta.

    Perjantaina aamulla oli jo monta astetta lämmintä ja satoi vettä kaatamalla. Lumet katosivat hetkessä. Kolaamani  lumikasat ovat sentään näkyvillä pieninä lämpäreinä.  Ja samana päivänä iltapäivällä paistoi aurinko lämmittäen niin ihanasti kuin vain keväällä voi.

      Ennustan vaihtelevaa säätä ja mielenkiintoista maaliskuun loppua!

Viimein valmis

Elokuun alkupuolella aloittamani torkkupeitto vanhoista farkuista jäi ihan pientä tikkausta vaille.
Nyt vihdoin sain sen tikattua. Tähän asti olen tikannut kaikki käsin, mutta ensikertaa kokeilin tehdä tikkaukset koneella. vanhalla Singerilläni.

     Vanu päällisen ja vuorin  välissä olisi voinut olla ohuempi, mutta laitoin varastoistani löytyvää.

          Kuvat otin perjantaina puolenpäivän aikaan. Sitä ennen ehdin jo kolata pihan yön aikana sataneesta raskaasta lumesta.
 Turhaan... tai olihan se hyvää hyötyliikuntaa...
Tänään aamupäivällä satoi jo silkkaa vettä ja lumet ovat kadonneet.
Hiihtolomalaisille tämä on huono juttu, hiihtäminen tihkaisee.
        Ulkoilusää on muuten mitä mainioin.  

                     Voi tuota lintujen sirkutusta!


    

Tiesin tämän...

Ei pitäisi mennä puhumaan lumikolasta ja lumen vähäisyydestä...
Yöllä oli jo tullut lunta helmikuun alkajaisiksi muutama sentti ja nyt satelee koko ajan.
               Tältä näytti keskiviikkona

      Aurinko yritti silloin  pilkistää
                                            
    On mentävä kolaamaan  
    Jos kumminkin odottaisin, kunnes sade loppuu...  
   
           Lumista lauantaita koko Suomeen!

Tammikuu

on kohta  takana päin.  Yhtään kertaa ei tarvinnut lumikolaa liikutella ja lunta on vain malliksi.
Lintulaudalla on vilskettä. Pari päivää sitten viherpeippoja oli  liki parikymmentä,  muutama talitiainen ja varpunen yritti sopia vuorollaan koukkaamaan jyväsen. Siinähän se aika menee lintuja seuratessa. Välillä paikalle pöllähtää joukko puluja. Oli hauska seurata, kun fasaaninuorukainen otti oikein taisteluasennon ja aikoi uhoilla puluille, mutta joutui muina miehinä poistumaan, kun pulut eivät piitanneet mitään.
  Kuva on todella huono, mutta, kun  oikein tarkkaan katsoo, niin siinä on yksi viherpeippo. Tarjoilen linnuille kuorittuja ja kuorellisia auringonkukan siemeniä ja Tintti siemenseosta, kaikkia sekaisin.

                            Leppoisaa viikonvaihdetta!

Alkuvuoden hämäryyttä

kuvasin tiistaina, jolloin oli maa valkoinen ja kolmatta päivää  liki 20 astetta pakkasta. Kuu on  nousemassa huurteisen koivun takaa.    Sittemmin on paistanut jo aurinkokin keskipäivän aikaan.
  Tänään Sitikka hyytyi, kun pääsimme Neuleystävän kanssa  Koulukadun varteen (ilmainen parkkipaikka).
Kolmetuntisen neuletapaamisemme aikana se oli  suopunut ja unohtanut takkuilun.
Kovasta pakkasesta huolimatta meitä oli tapaamisessa 7 henkilöä ja monella oli villasukkaa tekeillä.

                     Mukavaa viikonlopun odotusta!

Urakka loppusuoralla

Lähes kaksi kuukautta kului puiden kaadosta  päivään, jolloin viimeisetkin klapit saatiin sateelta suojaan pienittynä. Hyvänä apuna olivat asialliset välineet ja varsinkin tuo halkomiskone. Halkomiskirvestä en edes kokeillut, vaikka sellaisen hankinkin, kun kuvittelin selviäväni urakasta hartiavoimin (ajan kanssa tietenkin).
Isossa kärryssä on viimeiset halkaistavat ja  edessä olevaan kärryyn halkaistut putoavat hyvällä onnella ihan itsekseen. Koneenkäyttäjänä seison koneen takana ja  tarvitsen molemmat kädet, vasen on koko ajan jarrukahvassa ja oikealla laitan ensin puun paikalleen ja sitten painan napista vauhtia.  Pienten halottavien kanssa pärjäsin hyvin, mutta suurempien kanssa yhden käden voimat olivat koetuksella. Homma hoituu hyvin, kun on kaveri hoitelemassa konetta.

     Taivaalle nousevat mustat pystyt ovat panneet työhön vauhtia iltapäivisin reilun viikon ajan.

Kukkapenkkien perkaamiset ja pihatyöt ovat jääneet rempalleen, siksi nurmikolta löysin hennon roosan orvokin. Lienee  vuosia sitten ruukussa kukkineiden siementämä.

                  Kesäistä viikonloppua!

 

Ainokainen

Lumien sulattua keväisin odotamme sinivuokkoja. Monet kerrat päivän mittaan käydään tarkistuskäynnillä. Jotain samanlaista tunnelmaa siinä on  kuin lapsena joulun odotus. Sinivuokkoja ei ole luonnossa lähimaillakaan. Tähän pihaan sinivuokot ovat tulleet Lempäälästä, niinkuin talon rakentaneen pariskunnan vaimokin. Sinivuokot on haettu oman kodin pihaan silloin joskus 50 -luvulla.
Tänä keväänä kukista ei näy merkkiäkään, lehtiä on. Syytän fasaaneja, joita on vielä yhden parin verran liikuskellut pihalla. Nokkivat heti kaikki nuput. Kerrankin näin ikkunasta herra fasaanin astelevan määrätietoisesti jouluruusutarhaani kohti. Yritin huitoa ikkunassa ja kopistaa lasiin, ei mitään vaikutusta. Oli juostava portaille mekastamaan. Vain jokunen nuppu jouluruususta on nokittu irti.
     Tämä ainokainen nousi seinän vierestä. Paikassa on joskus ollut sinivuokkoja, jotka on siirretty muualle.

Tänään on ollut oikein kaunis aurinkoinen päivä ja iltaa kohden tuuli tuntui lämminneen, vai tottuuko siihen.
Mittari on näyttänyt enimmillään 20,4 astetta.
Risukasat hupenivat melkoisesti (riittää niitä) hakettaessani. Helppoa se on, sen ku seisot ja syötät kitaan oksia, mutta miksi olo on kuin kivikossa pyörineellä.

                       Kevättä, ihanaa kevättä!

Kevään viimeiset lumityöt

Tänään puolenpäivän aikaan tartuin kevyeen lumentyöntimeen ja kolasin koko pihaa peittävän sohjo- ja vesikerroksen. Paikoin oli vielä kovaa jäätä.  Uskomattoman paljon se märkä lumi painaa.
Kuvassa oleva paljas alue oli sohjon peitossa.

Aurinko ja tuuli kuivattivat päivän aikana.
Illansuussa kävin kolaamassa vielä tämän kevään viimeisen kerran.

 Porraspäässä on kinos jäässä. Sille en voinut mitään. Taustalla ruusupuskan juurella pitäisi viikon päästä sinivuokkojen kukkia, mikäli pysytään edellisvuosien rytmissä.

            Aurinko paistoi ja lämmitti 8,7 asteen verran.  

                              Kevät taitaa tulla!

Kevät tulossa

Lupaavat lounaistuulta ja epävakaista.  Josko lumet sitten sulavat ja kevät tulee muuttolintuineen.
Tämä mustarastas on ilmeiseti talvehtinut mäillä main. Helmikuussa näin eka kerran lintulaudan alla, sen jälkeen on ollut päivittäinen vieras. Kovin oli aluksi arka enkä saanut kuvaa. Tämä kuva on maaliskuun lopulta.
                Näkymä on samanlainen tänään, mutta

                               ehkä jo huomenna on toisin.
 
                  Iloista kevätmieltä!