Oma Koirulini!

           
                             Kiltti ja ystävällinen ,
                             ei hauku tulijoita,
                             eikä levittele karvoja ympäriinsä.
                         
                           
Olen tehnyt tämän  noin 8-10 vuotta sitten Kansalaisopiston Antiikkinalle -kurssilla.
Koiruli on tehty aidosta (ja kalliista) mohairkarvasta,  täytetty puulastuvillalla, lasisilmät, kuonon ja suun kursin parsinneulalla villalangasta.
 Sen  pää, takajalat ja häntä liikkuvat ja on lähes Veeti- koiran kokoinen.
Luuli hetken, että saan heidät samaan kuvaan.
 Kun vein Koirulin portaille tuulettumaan, niin naapuri luuli  sitä oikeaksi.

Pietu on retrovauva

 Selaillessani viikolla ilmestynyttä Suuri Käsityö 3/16 lehteä huomasin sivulla 80 tämän jutun.
 Alkuperäinen juttu on peräisin vuodelta 1979.

 Jutussa on annettu linkki suurikäsityö.fi/pietu_ja_pessi, sivut aukeavat kodinkuvalehti.fi sivuille, ja ohjeet löytyvät sieltä.   Jos olet kiinnostunut ohjeista ja kaavoista, löydät ne myös    tästä linkistä.

   Oma Pietuni on järjestysnumeroltaan II ja   valmistunut joskus 2006-2007 tienoilla. Tuolloin kirjastostakaan ei löytynyt kaavoja, lehti kyllä löytyi. Sain kuitenkin ohjeet ja kaavat  eräältä sveitsinnukkekurssille osallistuneelta ystävältä.
                                                  
 Pietu I oli enemmän peikonpoika vuodelta 1979 ja  jäi vuonna 1986 Kalliolammen mökille silloisen tavaroiden tasajaon yhteydessä.
Sen koti oli siellä, enkä hennonnut pyytää mukaani.
       Yksi kuva on jossain hyvässä tallessa.

                                                         

Pyhä Lucia

        Hyvää Lucian ja Seijan päivää!

   Helmiina  toivottelee ja kiittää kaikkia käynnistä

Marraskuun harmauteen

     
         Tonttutyttö lähettää hitusen pirteyttä Teille  kaikille !

       Elisabet on sveitsinnukke, vuosia sitten valmistunut.  Nyt vasta hän sai joulumekon ja lopuista tilkuista tonttulakin. Kaulus on vanhasta baskerista ja vuosien takainen. Valkoiset sukkahousut ovat olleet oikealla vauvalla, kirpparilta löydetyt.
Tänään kudoin jouluiset tossut jalkaan.

            Vielä pitää odotella...

              

Vuosikymmenten takaa

on tämä huivi peräisin ja oma tekemä. Ehdin tätä jo kaivata vuosi pari sitten. Tämän  kutomisessa oli varmaan haastetta ohuen mohairlangan vuoksi ja mallikaan ei ole yksinkertaisemmasta päästä, siksi jäänyt hyvin mieleen. Tämä on väriltään oljenkeltainen, Systerin huivi oli sammalenvihreä. Kooltaan tämä on 60 x 60 cm  ja tätä pidettiin kolmioksi taitettuna päässä leuan alle solmittuna (kuin Audrey Hepburn ikään). Mielikuvani saattaa olla hyvinkin väärä, sillä huivilla alkaa olla jo ikää.
 Kuvausta varten lätkäisin huivin ajan ja säiden rouhentamaan  vajan oveen.

           Lähikuvassa kuvio näkyy selvemmin.

       Tämä huivi saa vielä odottaa, sillä täällä on maa valkoinen ja aamulla oli pakkasta yli  13 astetta.
       Päivän mittaan aurinko kyllä jo lämmitti  ja oli mitä ihanin ulkoilusää.

                Miellyttävää alkanutta viikkoa!

Jotain vanhaa

 Aarteitteni joukosta poimin tämän lukunutun.
Äitini (k. 1983)  virkkasi molemmille tyttärilleen joululahjaksi  samanlaiset lukunutut -80 luvun vaihteen paikkeilla.  Lapsuudessamme Äiti ompeli ja kutoi kaikki vaatteet aina siihen asti, kun itse  opin tekemään.
Aikuisiältä en muista äidin tekemiä, joten tämä lukunuttu oli jotenkin hämmentävä yllätys.
         Edestä näyttää tältä

               ja takaa tältä.

   Yli 30 vuotta  myöhemmin tämä lukunuttu on nimeltään ehkä   "Bolero", tai liivi, jakku, mutta edelleen toimiva ja pidettävä.

Oi niitä aikoja....

 Yli puoli vuosisataa sitten  jakkupuvun kanssa piti olla valkoiset, puoleen väliin kyynärvartta ulottuvat nailonkäsineet...

   Vieläkin ovat ehjät, puhtaat ja mahtuvat...

  En malttanut näistä vielä luopua, vaan laitoin takaisin aarrelaatikkooni!

60-luvun vaihteessa

 Pitsikäsineet olivat muotia ja ne piti itse tehdä. Hyvin ovat kestäneet silloista käyttöä ja vuosikymmenten säilytystä, sormenpäistä alkavat purkautua, joten en yrittänyt käteeni sovittaa.

          Tangokansa alkaa saapua kaupunkiin, luulen.  Vanhastaan tiedän, että katuja suljetaan. Liikennejärjestelyjen takia  ja parkkipaikkojen vähäisyyden johdosta keskustassa on hankala liikkua, tosin ei sinne ole asiaakaan, kauppa ja apteekki löytyvät  radan pohjoispuoleltakin.
     Paitsi   . . .
Huomenna täytyy polkaista pyörällä Kaupunginkirjasto Apilaan neuletapaamiseen.
             Muistattehan, olen helposti tunnistettava...              

 Vinkki:
 Jos olet tulossa Tangomarkkinoille, kannattaa poiketa katsomaan kirjastoa, Ei maksa mitään.


      

Etsivä löytää

aina jotain löytyy, vaikkakin alunperin "etsitty" on edelleen piilossa. Edellisen muuton purkamattomia laatikoita penkoessani  löytyi ikiomat virsuni, Isän tekemät, pituutta  16 cm.

  On pohjat kulunneet käytössä, mutta siltä ajalta ei ole muistikuvia.

  Aikuisen virsuista toinen on jo hukkunut. Jokin mielikuva on siitä, että se olisi jotenkin vaurioitunut ja siksi hävitetty. Omaan jalkaani vähän liian pieni. Muistan että näitä joskus nuorena kokeiltiin, eivät olleet järin trendikkäät.

Vielä kaikki yhteisessä kuvassa ja sitten siirtyvät aarrelaatikkooni.
                                     
Koskaan ei puhuttu siitä, milloin Isä olisi nämä tehnyt, mutta nyt ajatellen, näiden täytyy olla rintamalla tehtyjä puhdetöitä.
Aika ei ole tuoheen jättänyt merkkejään (kuivassa sisätilassa säilytettynä), vaan hyvin  on kestänyt 7 vuosikymmentä.

Kenkälaatikko

Ennen vanhaan uusien kenkien myötä sai myös laatikon. Kengät pääsivät heti käyttöön,eikä niistä ole mitään jäljellä, ei edes muistoja, mutta laatikkoa on käsitelty varoen..

  Laatikossa saattaa olla aarteita tai ihan muuta..

Paljastui ohuesta kalastajanlangasta virkattuja peittopaloja 24 kappaletta ja jo valmiiksi koottuna 4 x 10 palan kokoinen peiton alku, paino sanalla alku, sekä kerä sanomalehtitaitoksen  päälle kerittyä kalastajanlankaa.
 Selvitin, että kerän alla oli takasivu Vaasa -lehdestä (nyk. Pohjalainen)  6 päivänä elokuuta 1970.  Silloinhan olin juuri muuttanut...ja  loma loppunut...ja lehdestä selvisi, että Elintarviketavaratalo Säästö-Market A.Lehtinen myi taloussokeria tarjouksessa 10 kg hintaan 12 mk.  Tänä päivänä Prismassa hinta on 10,70 €.
Ohjeeni  virkattuun peitteeseen  "Ympyrä neliössä"  oli jostain lehdestä leikattu, mutta löytyy mm. Mary Oljen kauneimmat käsityöt (1976).
    Muistot  veivät ajassa taaksepäin. Hetkessä olin nuori  virkkaamassa sängynpeittoon palasia, lättähatussa matkalla töihin ja illalla taas takaisin.
  Mihin ne vuodet ovat kadonneet, eikä peittokaan ole vielä valmis...

Vappua, vappua!

   Murheisna miesnä, jos polkusi kuljet,
konstin mä tiedän, mi auttavi tuo;
Ennenkuin kuolossa silmäsi suljet, piiriimme istu ja laula ja juo!
Hei rullaati, rullaati, rullaati rullaa rullaati, rullaati rullallallei!
Hei  rullaati, rullaati, rullaati rullaa rullaati, rullaati rullallallei!

On elämä lyhyt kuin lapsella paita, muuta kai siitä ei mainita saa.
Siis iloista suruilles karsina laita, joukossa tässä on riemujen maa!
Hei rullaati, rullaati, rullaati rullaa rullaati, rullaati rullallallei!
Hei  rullaati, rullaati, rullaati rullaa rullaati, rullaati rullallallei!

















Täällä ihan kotona epävirallinen omatekoinen Sveitsinnukkekuoro
 esiintyy  Vapun merkeissä

    Iloista Vappua!

Hyvää Pääsiäistä

Pitkäperjantai on ehtinyt kulua jo iltapäivän puolelle. Kävin juuri pihalla käpsehtimässä  ja tuntui niin keväisen lämpimältä,  on kaunis auringonpaiste ja muutama lämpöaste. 

Muistini mukaan useimmiten (ainakin lapsena) tämä erikoinen päivä on ollut harmaa ja sateinen tai räpäskäinen ja sohjoinen ja niiin pitkä. Lapsena ei saanut mennä pihalle, ei kyläilty piti istua sisällä hiljaa, ei sentään piiskattu, niinkuin Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjan mukaan on tehty Kyrönmaalla vielä 1650 -luvulla. 

Vanhoja hyviä tapoja kunnioitettaneen edelleen. Minkäänlaista liikettä ei näy näillä nurkilla, ei lapsia, ei lenkkeilijöitä, ei autoja. 

Pääsiäiskanani  (vuosien takainen tilkkutyö) hautoo kopassa suklaamunia ja karkkeja huomisia trulleja varten.

                           Iloista Pääsiäistä!

Ruusuja

             
                   Ruusun sulle taittaisin
                   vaan mistä sen nyt saan.
                   kun hall' on vienyt kukkaset 
                   ja lumi peittää maan...

 Ruusut ovat vuosien takainen "pistely"työ, joka on  täällä jo esitelty, tyynyn päällinen , koko 30 x 30 cm.
                     

  ja nämä tämän vuotiset pienemmät ruusut, koko 3 x 3 cm, lainasin  Nukkekoto Toiskasta.

               

    Tänään suomalaisen kultuurin päivänä on neuletapaaminen kaupunginkirjasto Apilassa.

                Miellyttävää päivää Sinulle !

Aurinkoa!

Aamulla hakiessani lehteä laatikosta kuulin kadulla kulkeneen  pienen pojan  huutavan:   Äiti katto aurinko paistaa!
Totta, koko pitkän päivän paistoi aurinko, ensin vähän pilviharson takaa, sitten täydeltä terältä.
Juuri olin tiistaina  alueuutisista kuullut ja nähnyt, että näin harmaata säätä (joulukuun alusta helmikuun 18päivään) on alueellamme ollut edellisen kerran vuonna 1988. Aurinkoa oli tuona aikana nähty Pelmaan (Ylistarossa) mittausaseman mukaan 53 tuntia.  Keski-Suomessa aurinkotunteja oli vielä paljon vähemmän.
Röyhelölankaa on ollut aikaisemminkin. Liki viisi vuotta sitten tein tämän laukun, Mustaa 7-veikkaa ja lanka, josta puolet leveydestä on mustaa ja puolet vaalean sinistä. Tarkoitus oli laittaa vuori ja vetoketju.  Ehkäpä vielä sen teenkin.

       Kooltaan  23 x 25 cm, sopiva kässypussiksi...

                                 Kovasti jo kevättää!

4 -vuotias

Helmikuun alkupäivinä on tullut neljä vuotta täyteen blogini ensimmäisistä kirjoituksista. Julkaisupäiväksi valitsin tuolloin Runebergin päivän. Ajattelin talvisen  liputuspäivän  muistuttavan synttäreistä vuosittain.
Vaan ohi meni!
                   

  Vuosien vai peräti vuosikymmenten takakaisen  paperinarukukan myötä
   kiitän Teitä  kaikkia lukijoita ja satunnaisia vierailijoita käynneistänne!

 Innostus käsitöihin ja bloggaamiseenkin on voimissaan, joten tervetuloa  tänne blogiini vierailulle...

Vanhaa siksakkia

70 -luvun loppupuolella virkattiin innokkaasti siksakkia. Siltä ajalta  on säilynyt tämä virkkaamani  tyttösen hame, pituutta on 50cm. Värit ovat säilyneet muuttumatta ja tämä on vielä reilun 30 vuoden jälkeenkin kuin uusi. Lanka lienee jotain tekokuitua. Olen miettinyt tälle uusiokäyttöä...

Kuvien siirrossa on jotain häikkää. Picasa onnistui kadottamaan valitsemiani kuvia tallennuksen yhteydessä. En löydä niitä mistään. Roskakorissakaan ei ole. Tästä ylläolevasta kuvasta puuttuu tallentamani teksti.
Toivottavasti tämä on ohimenevää.

          Miellyttävää tammikuun viimeistä viikkoa!

Tähän pimeyteen

 laitoin kuistin ikkunaan valokranssin, jonka olen tehnyt marraskuussa 2010 metallilangasta taittelemalla mutkia sinne tänne. Kranssi oli kovin karun ja tylsän näköinen, joten leikkelin luonnonvalkoisista huopapaloista kolmioita koristeeksi. Huopapalat ovat Kaarakan syksyn avauskirppikseltä, ihan ilman sai ottaa. Kieltämättä tästä tulee jouluvalot mieleen, mutta en nyt muutakaan keksinyt.

Ompelin muutamalla pistolla kaksi kolmiota päällekkäin ja solmin langanpäillä kranssiin sinne tänne.
Niin ja sitten, kun tulee se joulu, voin vaihtaa oikein jouluiset koristeet, kelloja ja punaisia palloja, tai vaikka tonttuja.
                               
             Olikin yksi poutapäivä, mutta huomenna jo sataa!

Hieman ruskaa

on pihan pihlajassa, mutta sitä enemmän on punaisia marjoja.
 Prätkät = räkättirastaat söivät kaikki punaiset viinimarjat ja sitten tuomen marjat ja viimeiseksi vielä luumutkin, mutta nämä happamet marjat ovat ovat saaneet puhehtua  rauhassa.

 Eilinen oli aurinkoinen  ja raikas syyspäivä, lämmintä + 9 astetta, tuulta kohtalaisesti kuivattamaan pyykkiä, ja kertakaikkisen sopiva pihapuuhastelupäivä.
 Talvisäilytykseen yläkerran sivukkaaseen menossa ovat puutarhakeinun pehmusteet, tikkutyö noin 10 vuoden takaa. Aurinko ja aika on haalistanut värejä, mutta  muuten ovat hyvin säilyneet.
 Säilyneet siksi, että keinuun asti en tainnut ehtiä koko kesänä montaakaan kertaa.

  
                            Syystouhut jatkuvat .......
                   Syksyistä kuun viimeistä viikkoa !
  

Naisten viikko

on alkanut suotuisasti, ulkona on sopivan lämmintä ja poutaa, muttei sitä monien  kaipaamaa hellettä. Vain eilen puolenpäivän maissa tuli muutaman minuutin kestänyt "kiusansade" kastellen nurmikon pinnasta. Hyvin paikallisia tuntuvat tämänhetkiset sateet olevan, mustat pilvet ovat käyneet uhkaamassa ja kaatuneet sitten jonnekin muualle. Tällaisina päivinä on mukava vain olla ja nautiskella tekemättä mitään, ikäänkuin olisin lomalla.
Tähän on paikallaan näyttää vuosien takaisia posliinimaalauksia.
Syviä, matalia ja leipälautasia orvokkireunuksella vuodelta -95.

 Hurmaavan tuoksuinen pioni kukkii parhaimmillaan ja kukkia laskin olevan yli 20 ja nuppujakin vielä tulossa.

              Päivänpaistetta ja rentouttavaa
                  viikonloppua!

Chenille -tekniikka

Selaillessai uusinta Suuri Käsityö -lehtä  bongasin sivulta 63  tilkkutyynyn, joka oli tehty tällä tekniikalla.
Mielenkiinnolla yritin saada selvää ohjeesta, mutta tunnustan, ettei se ihan auennut.
 Siitä sain kuitenkin innostuksen  kuvata omia chenilletöitäni.  Nämä olen tehtyt   yksinkertaisemmalla tavalla vuosia sitten tilkkukurssilla.
Tyynyssä kangaskerroksia pohjakankaan päällä on kuusi, päälimäinen on jotain verhokangasta.
Paras lopputulos tulee, kun kankaat ovat helposti rispaantuvia. Kaikkien kerrosten läpi ommellaan tikkaukset   täysvinoon sentin välein. Tikkauksen suuntaa voi myös muuttaa, kuten alakuvasta hyvin selviää.
Tikkausten väliset kangaskerrokset leikataan auki, paitsi se alimmainen. Pesukoneessa reunat rispaantuvat ja juuriharjalla harjaamalla voi rispaantumista vielä tehostaa.

   Tyyny on kovassa käytössä mun mielipaikassani, sohvalla, kun istun kutomassa.
   Olen tehnyt kissain koreihin alusia, pienemmistä palasista koristeita kenkäpusseihin ym.
 
  Istuinalusessa kaikki materiaali on kierrätettyä, mm. pohkikuluneita lakanoita, jotka ovat parhaita.
Pohjakangas on paksumpaa vaaleaa puuvillaa, johon piirsin lyijykynällä vivoitinta apuna käyttäen kuvion  ja tikkausten paikat valmiiksi.

             (Kuvat suurenevat klikkaamalla kuvan päällä.)

 Sunnuntai-iltana alkanut alkanut sade oli yön aikana yltynyt ja aamulla oli mittarissa 55 mm.
 Sääennustus lupaa edelleen runsaitakin sateita.
 Kaupungissamme valmistaudutaan vastaanottamaan tangomarkkinavieraita. Katuja on jo suljettu ja puistoja aidattu telttailijoille.
 
            Tervetuloa kaikki tangoilemaan!