Blogini hiljenee

Pimeää  syksyä valaisemaan saimme valkoisen maan,
       kun  saapui  suunnaton  suru

           Hän vie minut vihreille niityille,
           hän johtaa minut vetten ääreen,
           siellä saan levätä.

           Psalmi 23: 2

Kurkistus oven raosta

Syksyn ensimmäinen lumisade...

 Puolituntia myöhemmin uusi kurkistus...

Nyt on jo valkoista ......

                                                

         Pientä esimakua tulevasta sitten joskus.... kuukauden päästä,   

                   jos saisin esittää toivomukseni.

Hopeista

Olen ollut mukana kilpaongintaan erikoistuneen seuran toiminnassa sen perustamisesta lähtien. Yhdistys juhli 20 vuotista taivaltaan syyskuun alussa. Juhlissa jaettiin ansio- ja harrastusmerkkejä.
Olin yksi ansiomerkin saajista ja värini on hopeinen.

 Merkin myöntäjä on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry

 Aikoinaan 80- ja 90- luvulla harrastin kesäisin mato-ongintaa osallistumalla onkikisoihin ja muistan saaneeni joskus jopa  pronssia kaupunginmestaruus-kisoissa.
Kilpaonginta poikkeaa monessa kohtaa tavallisesta luomuonginnasta mm. ongitaan tietyiltä, arvotuilta paikoilta, syötetään kaloille houkutusaineita ja välineiden osalta. Koukut ovat pieniä, siimat ohuita  ja kohot sulavalinjaisia, vavat hiilikuituisia ja niitä pitää olla useita, pitkiä ja lyhyempiä (huoltamo-koho-onki ja bambuvapa ei riitä). Saaliskaloja ovat särki, lahna, kiiski ja ahven. Punnituksen jälkeen kalat  jäävät tapahtuman järjestäjien  huoleksi, eli saalista ei tuoda kotiin.
 Tärkeintä on kuitenkin taito, että saa sen kalan narrattua ja nostettua rannalle. Itse olin  enemmänkin vain rannalla istuskelija ja nautiskelija, sijoituksesta  ei niin väliä.

"Yks hallayö voi viljan kaataa..."

nuo kansakoulun aikaisen laulun sanat tulivat mieleeni, kun tiistaiaamuna postilaatikolla käydessäni  katsoin kasvimaalle.  Ensimmäinen halla kesän jälkeen oli kaatanut kurpitsojen varret.

Kurpitsoista suurimman nostin pöydän nurkalle kuvattavaksi ja punnittavaksi. 

Vaaka näytti lukemaa 6,5 kg. Olisin luullut sen enemmänkin painavan, kun läkähdyksissä raahasin sisälle.

   
        Kasvimaan reunalla  kehäkukat  palelevat.  

                   Kylmenee, huiii!

Superkuu

Juhannusaattoa vietimme rauhallisesti  kotosalla. Taivas oli pilvetön ja kävin aika ajoin tarkistamassa kuun asentoa.
 Kuvasin portailta ja kuvan alalaita on juuri naapurin ulkorakennuksen katon yläpuolella.

 Odotin kuun siirtyvän niin, että saisin kuvaan naapurin lipputangossa liehuvan lipun.

   Juhannuspäivän varhaisina tunteina taivaalle ilmestyi ohuita poikittaisia pilviä ja tuuli oli heräämässä.

    Yritin saada lipusta kauniisti liehuvaa kuvaa, mutta sitten kuu alkoi pudota pilveen.

  Vuorokausi on ehtinyt vaihtua. Nyt on taivas pilvessä, kuuta on turha odottaa.
    Eipä yhtään väsytäkkään...


   

Saa sataa!

Tarkoitan otsikolla sitä, että tontilta kaadettujen puiden puolesta saa sataa. Puut ovat suurimmalta osalta olleet pilkottuina osin pinossa ja  osin kasalla paahteessa ja tuulessa sen kolme viikkoa, jolloin ei tullut pisaraakaan vettä. Kesäkuun alussa  puille saatiin lato (paikalla koottuna).

  Tiistaina   Toivon päivänä saimme lähellä asuvat ystävät talkoisiin ja kaikki pilkotut puut  tuli kärrätyksi latoon sateelta suojaan. Mustanpuhuvat pilvet uhkasivat vähän joka suunnalta koko ajan, mutta ensimmäiset pisarat tulivat vasta, kun työ oli tehty.
                                        

      Kiitos Kökkäläiset!  Yhteistyössä on voimaa!

Parhainta Onnea!

           Yhdet täyttyneet unelmat
           kera lyyran ja hymyn kimaltavat...

     Ylioppilas M juhlii lämpimässä joskin  pilvisessä säässä. Muutama sadepisarakin saatiin, mutta sehän tietää vain onnea.  Onnea tarvitaan, sillä uudet unelmat ja koko elämä on vielä edessäpäin.

                 Onnea Kaikille tänään Juhliville!

Arjen aherrusta

Helteessä, paahtavan auringon alla risut muuttuvat hakkeeksi oivallisen apurin toimesta. No, yksin tuo "Stigu" ei sitä tee, vaan jokainen risu pitää sen kitaan syöttää.

 Suurin osa oksista ja risuista lastattiin trktorin lavalle niin paljon kuin mahtui ja kuljetettiin pois. Lopuista lupasin huolehtia itse. Työmaata piisaa, mutta lumen tuloon on vielä aikaa.
Ammattilaiset ongelmapuiden kaatajat viipyivät pihassa lähes koko päivän pätkien takkapuiden pituisiin pätkiin  suuren männyn, valtavan koivun, kaksi monihaaraista tuomea ja kaksi kohtalaista sembramäntyä.
Osa on jo pinossa halkaistuna.
Viikko sitten saatiin valmista aikamoinen kasa, kun  yksi sukulaismies halusi tulla kökkään. Kiitos vielä kökkäavusta!

Olikin hyvä asia, että osa puista  saatiin jo pinoon kuivumaan, kun  puusouviin tuli kahden viikon pakollinen katkos ( Hyvä asia sinällään päästä jonosta peruutuspaikalle).
 Puiden halkaisuunkin on kone, erittäin näppärä ja vahvatehoinen. Työ käy kahdelta joutuisasti ja minäkin osaan käyttää.  Yksinkin se kävisi, mutta silloin kone on hidas. Mulle kaikkea muuta työtä riittää ja risujakin löytyy vielä.
Välillä unohdun katsomaan kuinka rikkaruohot venyvät vartta ja rönsyleinikki levittäytyy narsissien lomaan.

On aika

Scillain ja Narsissien parhainta aikaa...

         Heleää Helluntaita!

Äitienpäivänä

muistan omaa Äitiä, (äidin äitiä) Mammaa ja (isän äitiä) Mummaa, jotka ovat  tästä ajasta poistuneita, viemällä heidän haudoilleen ruusut naapuriseurakuntaan.   Kuvan Äidin haudalta kokosin kollaasiksi.

  Aloitimme ruusukierroksen oman seurakunnan hautausmaalta ruusulla muistaen puolison Äitiä.

Lähipiiriini on aina kuulunut lapsia.  He alkavat olla nuorimmatkin jo aikuisiällä.
 Eräs heistä ilahdutti käynnillään ja ruusullaan.

                Kaikille Äideille ja Äitien lapsille

               Hyvää Äitienpäivää!

"Tupatarkastus"

Lintujen talviruokinta on päättynyt. Viimeiset eväät eivät kelvanneet linnuille, vaan orava kävi monena päivänä  ja viipyi pitkään.
  Kun viimeisetkin muruset olivat kadonneet tuli  "tarkastaja".
               "Onko kaikki ok!"

            " Mitähän tuohon pitäisi vastata?  Riittääkö kop,kop "

      Ei tainnut löytyä lahoa, mutta piti vielä seuraavana päivänäkin käydä tarkastamassa varmuuden vuoksi kaiketi...

Huhtikuun lopulla

päivänä, jolloin aurinko paistoi, vaikka välillä näytti uhkaavia pilviä nousevan taivaalle, pihasta kaadettiin ongelmapuita kahden taitavan ammattilaisen toimesta.  Kaiken sen keskellä  jouluruusu kukkii.

  Sopivasti alkanut sade  järjesti mulle välipäivän  puusouviin. Vaikka suurin osa risuista lastattiin traktorin lavalle, polttopuiksi jääneiden kanssa riittää askaresta  ja siistimistä.

                   Keväistä viikonloppua!


                               

Kevätnäyttelyssä

Kansalaisopiston lukukausi päättyi laajaan ja näyttävään kevättapahtumaan viikonloppuna. Maanantai on varattu koululais- ja opiskelijaryhmille. Kaunis ja aurinkoinen sää sai kiinnostuneet liikkeelle runsain määrin. Olin nukkekotiluokassa valvomassa molempina päivinä pitkälle iltapäivään.
  Monenlaista opistossa on harrastettu ja laaja näyttely oli neljässä kerroksessa katseltavana. Mielenkiintoista   ja kaunista ihasteltavaa, joista muistoksi otin muutamia kuvia.
Kudonnan luokassa löytyi ryijy, johon ihastuin, kooltaan noin 55 x 70,  tekijän nimeä en nähnyt.
Samaisessa luomassa olen lapsena pulikoinut.

           Käytävien seinillä ja monessa luokassakin oli kuvataidetta. 

           Latomaisema,  se vain ... 

      Ompeluluokasta löysin vanhoista vaatteista uudistettuja asuja ja nämä kierrätyskorut.

           Nukkekotikurssien luokassa Kissankellon Sanelma ja Kustaa ovat viettäneet  aikaa katsomalla TV:stä Kotirintamanaisista kertovaa muistelu ohjelmaa. Netta -kissa sohvan päässä on tarkkana. Kustaa vaan ei ole vielä luopunut  karvalakistaan.

                     Aurinkoista viikkoa!

                                         

Pientä punontaa

Muutaman viikon takaisella punontakurssilla opeteltiin punomaan pallo. Kahvipussista leikatuista nelinkertaiseksi taitelluista soiroista  punoin pallon, jonka halkaisija on 2,5 cm. Soiron taiteltu leveys on 10 mm.

 Kansalaisopiston kevätnäyttely  20 - 22.4.2013 
                   klo 11 - 17

                   Näyttely on ilmainen

Edit:  maanantai on koululaisryhmille

Kevät!

             Onnittelut uudelle vuosikymmenelle!

  Isännän merkkipäivä piti vietettämän kaikessa hiljaisuudessa.

  Sisarukset perheineen kävivät onnittelemassa ja lähimmät tuttavat ja kalakaverit.

    Todellinen juhlapäivä!

Kevään viimeiset lumityöt

Tänään puolenpäivän aikaan tartuin kevyeen lumentyöntimeen ja kolasin koko pihaa peittävän sohjo- ja vesikerroksen. Paikoin oli vielä kovaa jäätä.  Uskomattoman paljon se märkä lumi painaa.
Kuvassa oleva paljas alue oli sohjon peitossa.

Aurinko ja tuuli kuivattivat päivän aikana.
Illansuussa kävin kolaamassa vielä tämän kevään viimeisen kerran.

 Porraspäässä on kinos jäässä. Sille en voinut mitään. Taustalla ruusupuskan juurella pitäisi viikon päästä sinivuokkojen kukkia, mikäli pysytään edellisvuosien rytmissä.

            Aurinko paistoi ja lämmitti 8,7 asteen verran.  

                              Kevät taitaa tulla!

Kevät tulossa

Lupaavat lounaistuulta ja epävakaista.  Josko lumet sitten sulavat ja kevät tulee muuttolintuineen.
Tämä mustarastas on ilmeiseti talvehtinut mäillä main. Helmikuussa näin eka kerran lintulaudan alla, sen jälkeen on ollut päivittäinen vieras. Kovin oli aluksi arka enkä saanut kuvaa. Tämä kuva on maaliskuun lopulta.
                Näkymä on samanlainen tänään, mutta

                               ehkä jo huomenna on toisin.
 
                  Iloista kevätmieltä!

Jälkeen juhlan

pääsiäistunnelmaa jäi vielä jäljelle, vaikka pyhät loppuivat.
Syksyllä ruukkuun istuttamani pikkunarsissit olivat kellarissa avanneet nuppunsa juuri sopivasti pääsiäiseksi.
Lauantaina poikenneiden trullien, joita kävi 22 , virpomavitsat täyttävät koko ruukun.
Jälleen meidät on  vuodeksi  virvottu tuoreeks´ terveeks´ ja palkka maksettu.

  Jostain välistä pilkottaa narsisseja.

         Pääsiäiskana hautoin munia ja munista kuoriutui poikasia...

           
            Ai, kuka mahtoi syödä suklaat?

Hyvää Pääsiäistä

Pitkäperjantai on ehtinyt kulua jo iltapäivän puolelle. Kävin juuri pihalla käpsehtimässä  ja tuntui niin keväisen lämpimältä,  on kaunis auringonpaiste ja muutama lämpöaste. 

Muistini mukaan useimmiten (ainakin lapsena) tämä erikoinen päivä on ollut harmaa ja sateinen tai räpäskäinen ja sohjoinen ja niiin pitkä. Lapsena ei saanut mennä pihalle, ei kyläilty piti istua sisällä hiljaa, ei sentään piiskattu, niinkuin Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjan mukaan on tehty Kyrönmaalla vielä 1650 -luvulla. 

Vanhoja hyviä tapoja kunnioitettaneen edelleen. Minkäänlaista liikettä ei näy näillä nurkilla, ei lapsia, ei lenkkeilijöitä, ei autoja. 

Pääsiäiskanani  (vuosien takainen tilkkutyö) hautoo kopassa suklaamunia ja karkkeja huomisia trulleja varten.

                           Iloista Pääsiäistä!

Lunta, lunta

Eilisen päivän aikana ja myöhään yöhön asti saatiin tuulen ja myräkän kera runsaasti lunta.
Pihaamme jostain kumman syystä kertyy lunta runsaasti, mittasin aamulla porraspäässä 33 cm ja triivupaikassa yli 40 cm. Kasat porraspäässä ovat portailta lakaistuja lumia.

 Iso kola on vajan seinustalla, ensin pitää päästä sinne. Onneksi lapion kokoinen lumentyönnin oli jäänyt tuvan seinustalle.

 Jäteastian (Sulon) vierestä portin aukon ja postilaatikon ympäriltä katuosuuden kävin yöllä putsaamassa postinjakajaa varten. Aura ei ollut vielä käynyt meillä asti. Kuvassa oikealla ylhäällä näkyvien lumikasojen edessä on pieni juntu postilaatikolle. Yöllisistä lumitöistä oli sekin hyöty, että auraajan jäljiltä portilla ei ollut ylipääsemätöntä lumikasaa.

 Kolaaminen piti aloittaa aivan väärästä suunnasta, pihan periltä, muuten mun voimillani näitä massoja ei siirretä minnekkään.
Seison porraspäässä kuvaamassa. Autokatoksen varjo näkyy vasemmalla. Etualalla pitäisi näkyä eilisiltaiset autonjäljet, kun kotiuduin klo 17 maissa. Silloin oli jo noin  20 cm lunta. Syvät urat jäi ja mun kahluujäljet, mutta myräkkä on siloitellut kaiken.

 Lumet on nyt kasalla, ei niin siististi, mutta kohtahan ne sulaa. Kolan jätin tuvan seinän vierustalle, kaiken varalta...
Nyt paistaa aurinko ja taivas on pilvetön, pakkasta 8 astetta, tuulee jonkin verran.

             Kaunista ja häikäisevän valkoista viikkoa!