Museokierros Lontoossa

Aloitimme ensimmäisen päivän Lontoossa bussiajelulla museoihin. Ensimmäinen kohde oli Viktoria & Albert museum South Kensingtonissa eli aivan lähellä hotelliamme. mutta täällä selvisi että vanhat nukkekodit, joita olimme menossa katsomaan, olivatkin toisessa museossa toisella puolella kaupunkia.
Tätä lasiteosta, joka oli ripustettu valtavan sisääntuloaulan kattoon, ihailimme odotellessa bussia, joka ehti jo lähteä.


V & A museum of childhoodissa oli vanhoja nukkekoteja ja muita lasten leikkikaluja sekä myymälä. Aikaa tutustumiseen oli liian vähän ja lisäksi kamerani muistutti joka välissä, että akku loppuu.
Ehdin napsia kuvia sieltä täältä. Tässä nukkekoti ulkopuolelta.


Nämä kaksoset, tyttö ja poika ovat vuodelta 1995

tässä lienee hattukauppa

ja tässä vuonna 1932 syntyneet Dionnen viitoset

Olen aina ihaillut nukenvaunuja

toinen toistaan kauniinpia

ja vielä yhdet.En nähnyt sellaisia vanerisia, jotka isä teki mulle sotareissulla.

Kauniit pitsisiä kastemekkoja ja taustalla kastetyynyn päällä nukke kastepuvussa, jossa on leveät silkkinauhat.

Taustalla nuken korin pitsihelmoja ja etualalla kaikenlaisia pikkutarvikkeita.
Aivan edessä on neulottu nuttu samanlainen, kuin nyt kudomme Etiopian oikeille vauvoille.

Tähän kamera sanoi akun loppuvan, mutta me jatkoimme vielä Pollock´s Toy museumiin. Museo oli vanhassa aidossa asuinrakennuksessa. Alakerrassa oli myymälä ja kapeita portaita nousimme toiseen ja kolmanteen kerrokseen. Neljäs kerros oli yksityisaluetta. huoneet olivat pieniä.Vanhoja takkoja oli vielä, tuskin sentään käytössä. Vanhoja kauniita nukkeja kaikkialla (näen vain niitä). Vaikka tuntui ahtaalta niin kuitenkin oli kahdet portaikot. Myymälästä ostin pienen peltirasian, uustuotantoa, kannessa kuva mainoksesta 1930 luvulta. Oppaanamme oli Ian, joka hyvin selkeästi ja hitaasti selosti matkan varrelta nähtävyyksiä, luulen niin. Minähän en ymmärtänyt puoliakaan.

Unohtumaton Lontoo

Kiitos kaikille täällä vierailleille ja teille, jotka toivotitte mukavaa ja onnistunutta matkaa. Me saimme sen!
Osallistuin Mallin kanssa Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajat ry:n järjestämään nukkekotimatkaan Kensington Dollhouse Festivaaleille Lontooseen 13. -17.5.2009.
Tuhannet kiitokset Leealle kaikista järjestelyistä.
Lontoo teki sanoinkuvaamattoman vaikutuksen. Kesä oli jo pitkällä. Syreenit olivat jo kukkineet, muutamia myöhäisiä vielä näkyi. Monenlaisia ihania kukkivia suuria puita, koiranputkia ja voikukkia teitten varsilla ja mitkä minipuutarhat kukkineen satumaisten talojen edessä (ja kamera matkalaukussa).
Nämä kuvat ovat jo kaupungin keskustaa, läheltä Kensington Close hotelliamme.

Kiertoajelun aikana bussista napattuja kuvia taloista,


takorautai-
sista aidoista,
porteista
ja parvekkeista.

Punaisia kaksikerros-
busseja ja puhelinkop-
peja
kaikkialla.

What are you doing?

Kauhistus... Jännittää ja vaikka mitä! Lontoon matka alkaa keskiviikko aamulla kukonlaulun aikaan. Otsikosta voisi luulla muuta, mutta kouluajoista on niin piiiitkä, että olen käytännössä täysin kielitaidoton. Oppikoulussa luin pitkää saksaa ( en kyllä osaa sitäkään). Onneksi matkassa on hyvä ystävä ja muita suomalaisia liki 50.

Tein muovikassien korvikkeeksi pari kangaskassia. Tässä harmaaruutuisessa on kuva isäni paapan rakentamasta talosta, joka on vieläkin pystyssä, mutta ei suvun hallussa. Johan Peter kuoli 95 vuotiaana muutama kuukausi ennen syntymääni.


Tähän kassiin löysin pitsiliinan kirpparilta.


Palaamme päät pyörällä sunnuntai-illalla, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Yritän ensi viikolla ainakin jotain tunnelmia välittää teille, täällä vieraileville!

Vihertää

Autoillessani eilen laajan kaupunkimme länsilaitamilla, ehdin havainnoida ainakin paikoittain lievää virerrystä metsänreunoilla, mutta tänään lehdet puhkeavat aivan silmissä.
Pihastamme kaadetun valtavan koivun tilalle on omia aikojaan alkanut kasvaa uusi, jo parimetriseksi venähtänyt kotikoivu.


Tuomessakin on iso lehti.


Musta viinimarjapensas, aurinkoisessa paikassa lykkää lehtiä. Taitaa tulla kesä!

Rautalangasta

tehtiin monenlaisia koreja ja koristeita. Tämä on kansalaisopiston näyttelystä ja mukana on myös huopatöitä.


Tämä sai vielä kuvauksen jälkeen sivuilleen korvat ja on helpommin siirreltävissä.


Portuan seinälle tein ikioman hyllykön kissien tavaroille.

Ensimmäinen

tekemäni nukke, jota pidän nukentekoharrastukseni alkuna, on tämä Eeva-Stiina. Kummipoijan pikkusiskoolle joululahjaksi tekemäni nukke täyttänee ensi jouluna 9 vuotta. Tein itselleni samanlaisen, kun lankoja jäi jäljelle. Nukke on kudottu puuvillalangoista. Vartalo-osa on valkoinen, niinkuin olisi alusasu päällä ja muuten ihonvärinen. Malli oli jossain lehdessä (ehkä Kotiliesi). Pikkuveljeni sen löysi ja käski tehdä sellaasen. Naamaosassa on muovimaski (ohjeessa käskettiin hakea askastelukaupasta) alla. Silloin en vielä tiennyt Sveitsinnukeista mitään moneen vuoteen. Tukka on puretusta villalangasta. Mekko on haarukkapitsiä, kun harjoittelin sen tekoa ikivanhasta langasta, tyyliin "ei tullut muuta". Huivi on ohuemmasta langasta myös haarukkapitsiä. Mekon alla on alusmekko prodyyripitsikankaasta. Pitsisukat kudoin merkkauslangasta.


Tildan tein valmiista materiaalipaketista "Country Girl" lähes ohjeiden mukaan. Mekon ja essun helmoja en ruvennut sotkemaan.

Rauhallista Vappua !

Aurinko paistaa ja on hyvin kesäinen tuntu. Menneistä vapuista on paljon muistoja. Varhaisimmissa muistoissa alakouluikäisenä pääsi pihalle paljain säärin ja kesätantut ja -kengät sai panna ensikerran, vaikka ei ois millään tarjennu. Vähän isompana juostiin viuhkojen kanssa isolla sakilla lymyystä ja kymmentä tikkua laudalla ja mitä kaikkia niitä oli. Seuraavaksi pyöräiltiin katsomaan paisuntoja. Vesi virtasi tienkin yli ja aina joku muli. Vielä aikuisena käytiin vappuajelulla, nyt jo autolla. Enää aikoihin ei ole ollut paisuntoja. Tänään torilla, meiltä linnuntietä vajaa km, on valtavat hulinat, mutta täällä niistä ei tiedä mitään.
Vietämme rauhallista Vappua, vadelmalimsaa ja tippaleipiä.


Harvinaisen rauhallisia nämäkin!