Vinksin vonksin

   Maailman kirjat sekaisin saanut karkauspäivä, Nurinkurisuuksien päiväksi nimetty, on yksi ylimääräinen päivä kerran neljässä vuodessa. Sitä vietettiin ennen vanhaan (muistan hyvin) Matin päivänä, jolloin se siirsi Matin päivän ja sen jälkeiset helmikuun nimipäivät päivällä eteenpäin. Siinä olikin sekaannusta kyllikseen.

 Vuonna 1998 Suomessa päätettiin, että karkauspäivä on aina helmikuun 29. päivä. Vuonna 2000 oli eka kerran  karkauspäivä uudella paikallaan.  (Lähde Wikipedia)

  Kummallinen päivä tulkittiin kait myös niin, että silloin naisille suotiin oikeus kosintaan.
Ikiaikainen perinne elää vieläkin ainakin puheissa.
  Kosioretkelle en kuitenkaan suunnittele lähteväni, kun en tiedä yhtään ikäistäni vapaata miestä, lienevät kaikki vanhainkodeissa.

    Silti varooksi poikkesin kangaskauppaan katsomaan valmiiksi hamekangasta. Uskon niin, että jos kuitenkin maailma menisi vinksin vonksin ja kosisin jotakuta, niin tämä kohteliaana miehenä kysyisi toivomustani hamekankaan suhteen. Silloin mulla olisi hyvä vinkki valmiina.
 Nimittäin kosinnasta ei saa kieltäytyä, mutta  kosittu voi välttää naimisiin menon ostamalla kosijalle hamekankaan.
                          
       Löysinkin yhden oikein kivan kankaan...

        Vinksin vonksin,  missä viivyttelet, voisit  jo tulla...

Tossut

 Näitä tossuja olen tehnyt aikaisemminkin, eli helmi- maaliskuussa 2011, jolloin muistaakseni näitä kutsuttiin Bosnian tossuiksi.
Ohje löytyy netistä googlettamalla vanhanaikaiset tossut.
Ohje löytyy myös SandnesGarnin Julehefte -llehdestä, jollaisen ostin aikoinaan Käsityöaitta Fionan loppuunmyynnistä.

  Lanka on 7-veikkaa ja pyöröpuikko 3.5mm. Tossut kudotaan tasona ja pohjasauman silmukoin neulomalla.

        Tänään juhlitaan ja liputetaan  Kalevalaa.
   Äkkiseltään ei tule muuta mieleen, kuin että

         "Moni on kakku  päältä kaunis, kuorelta kovin sileä,
         vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren".

                 Juhlavaa Kalevalan päivää!
           toivottaa Teille   "Pohjan Akka"

           Ps.    Jo tulevi Pohjan eukko, 
                    lintu kumma liitelevi,
                   harte`ista kuin havukka, 
                   vaakalintu vartalolta!

Jämien jämä

  Löysin laatikollisen jämälankoja ja niiden joukossa oli kaksi keskeneräistä virkattua tekelettä.
     Toinen niistä on nyt tässä

 Aikani tuota pyörittelin ja ihmettelin, mitä siitä olin joskus aikonut.
Ei selvinnyt, mutta se näytti nyt aivan selvästi haluavansa kassiksi. Virkkasin lieriön toiseen päähän vajaan 10 cm leveän kaitaleen ja siitä tuli pohja. Kassin rivoiksi ompelin napakasta puuvillasta nauhat, jotka sitten vielä naamioin virkkaamalla. Kooltaan tämä on kuin kaupan muovikassi.
 Lähden tästä kohta testaamaan, kestääkö tämä  käytössä...

Häikäisevän valkoista

Valkoisempaa ei enää voisi olla, nimittäin tuolla pihalla.  Yksi auringonsäde pääsi muutaman sekunnin ajan pilkistänään jostain raosta ja virkisti mukavasti, kun lumien kolaaminen oli viedä voimat.

    Tämän peiton palasen kudoin Kartopu bebe (100 %Micro Polyester) langasta ja 7 -veikasta, vuorotellen kerros kummallakin  4,5 mm puikoilla.  Langan sain Neuleystävältä "lahjuksena".

 Kooltaan 40 x50 cm kokoinen pehmeä lappunen voisi toimia esim. vauvan hoitopöydällä tms.
              Menee nyt  kuitenkin lahjahyllylle odottelemaan...

Vanhoista kirjoista osa 2

Kuulin neuleystäviltä, että Seurakunnan käsityöpajassa  askarrellaan  helmikuun tapaamisessa vanhoista kirjoista kuusi ja siili.  Kiinnostuin, enkä malttanut odottaa, vaan etsin netistä vinkkejä.
 Ja toimeksi

     Vanha adventti laulukirja oli kulunut ja sidontalangat osin jo hajonneet. Kirjan lehdet olivat hyvin ohutta ja haurasta paperia ja niiden taittelu oli hidasta ja vaikeaa. Kirjaa ei ole vuosikymmeniin kukaan tarvinnut.

   Nopealla selailulla kaikki laulut tuntuivat aivan vierailta, mutta siinä taitellessa osui silmiini  pari lapsuudesta tuttua laulua. Ihan pakko oli ottaa ne talteen muistoksi.

      Kirjan reunat olivat valmiiksi  punaiset, joten nokka saa olla noin.
      Silmiksi leikkasin paperista pyörylät ja liimalla kiinni.

           Hyvää helmikuista viikkoa!

Abit ajelulla

Jälleen kerran sain olla mukana karkkisateessa.  Tuolla, letkassa viidennen,   kuorma-auton lavan peränurkassa, siinä, missä  helavyö näyttää lähtevän alaspäin,  on ystäväni  "M 4".
 Huomaan päässeeni samaan kuvaan (alalaidassa).

Vuosi sitten oltiin tanssiaisissa.

Hetki ennen tanssin alkua ja sitten  

 M 4  parinsa kanssa johdatti  200 päisen tanssijajoukon Poloneesiin.

Taustalla Rautatieläisten soittokunta virittelemässä.

                    Ja sitten jo vapautuneena tanssin kuvioissa.

Viimeisen auton perälaudassa oli plakaatti, jossa komean kalan kera oli teksti jotenkin  näin.

Kuha pääsee yo:ista läpi

voi laittaa lakin päähä ...

Kuha pääsee abiristeilylle...

Kaikkea hyvää koulunsa jättäneille abeille!

Vanhoista kirjoista

 Aiheesta postasin jo    täällä   ensimmäisen kerran.
Joulun alla tein jälleen tähtiä, samoja joita tein jokunen vuosi sitten  täällä .
Kuvassa alla on kaksi eri materiaalista tehtyäkin mukana.

  Tällä kertaa käytin materiaalina  Wilho Siukosen laulukirjaa. kirja on paljon laulettu sen kunnosta päätellen. Alusta puuttui sivuja, joten julkaisuvuotta voi vain arvailla. Se voi olla 20- luvun lopusta 30-luvulle. Omistajan nimikirjoitus, kansakoulun kolmannelta luokalta,  oli vielä tallella.

  Ensin täytyi kuitenkin tehdä yksi tärkeä homma.. Yhtenä yönä, kun uni ei kertakaikkiaan tullut, nousin sohvalle ja  lauloin  kaikki laulut kannesta kanteen.  Omakotitalossa näin voi tehdä, eikä kukaan häiriinny, korkeintaan se "kummitus".
  Yllättävän paljon oli outoja lauluja, tässä muutama näyte (anteeksi huonot kuvat).

           Akka, joka vaihtaa, puijaa, tyhjää ostaa, hyvää myy;
           juoksee, kiusaa, puuhaa, puijaa, räpättää kuin turkinpyy;
           kujein kulkee, liehuu, leijaa, tunkee kyökkiin totta mar