sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Vanha ryijy

 on arvoisellaan paikalla suuren talon salissa. Kuvasin sen joulun aikaan  vieraillessani sukulaisissa.
Muistan vielä oikein hyvin sen ajan, kun ryijyä tehtiin. Ryijy on nimeltään Pyhä Yrjänä. Keskikuvan yläpuolella on vuosiluku 1949. Tämä on äitini tekemä.  Langat ovat kaikki kotona värjättyjä ja  innolla osallistuin lankojen pätkimiseen tietyn pituisiksi nukiksi. Muistan sen tavankin, miten se tehtiin ja paljon niitä piti olla. Ryijy on yli 2 m korkea ja noin 1,80 leveä. Olen saanut muutaman nukankin siihen tehdä. Pientä tyttöä jalopeura ja ratsu kiinnostivat kovasti.
Vanhimpana lapsena "pelastin" ryijyn  vanhempien kuoltu oman olohuoneeni seinälle reiluksi 10 vuodeksi.
Joitakin vuosia sitten lahjoitin ryijyn seuraavalle sukupolvelle. Parempaa paikkaa ryijy ei voisi saada!

10 kommenttia:

sirkkis kirjoitti...

Voi mahdoton vaan on se komia ryijy. Minä olen aina ollut kiinnostunut ryijyistä jo taidemuotonakin. Tuon ryijyn värit ovat upeita. Ihanaa kun vielä arvostetaan ja pidetään esillä

vekki kirjoitti...

Kyllä onkin upea ryijy! Todellinen aarre ja hienoa, että onkin päässyt arvoiselleen paikalle suvussa. Kyllä emännät ennen vanhaan oli taitavia, jopa langat ensin lampaasta kehrättiin, värjättiin ja työstettiin, mallit keksittiin.

Sude kirjoitti...

Kyllä on komia ryijy.

Päivikki kirjoitti...

Näin ryijyintoilijana voin sanoa, että onpas kaunis ryijy ja mukavia muistoja.

Seijasisko kirjoitti...

Huikean upea ryijy! Hienoa kun säilyy suvussa.

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Voi, on kyllä todella hieno ja nuo värit!

intsu kirjoitti...

On tosiaan upea ryijy ja mittaamattoman arvokas!

Matleena kirjoitti...

Upea, muistorikas ryijy! :)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Oi, miten kaunis!! Upeat värit!!

Sipi kirjoitti...

Onpas kaunis ryijy! Suuritöinen on ollut, hienoa että säilyy suvussa :)