keskiviikko 9. marraskuuta 2011

In memoriam

                                     Tutta Auroora 
                         27.4.2002 - 6.11.2011
                        Salakavala sairaus eteni nopeasti ja
                     Tuttuskamme lähti kissojen taivaaseen.

16 kommenttia:

sirkkis kirjoitti...

Voi kuinka kyynel nousi silmääni kun aatos kulki luoksesi. On kotisi tyhjä yhden sen asukkaan siirtyessä kissantaivaaseen. Tunnen surusi ja ikäväsi kun rakas asistentti puuttuu.Iloitse muistoista ja voimia ♥♥

Päivikki kirjoitti...

Lämpöisiä ajatuksia.

Sipi kirjoitti...

Niin surullista, kun rakastettu lemmikki poistuu luota.

Matleena kirjoitti...

Voi sinulla on ikävä ja haikeus, kun assistennti lähti pois. Halit sinutlle.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Voi mikä suru. Halauksia.

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Oi voi... Pieni lemmikki jättää ison tyhjän tilan jälkeensä. Onneksi on kuitenkin hyvät muistot- minä muistan mainosti kauan sitten kuolleet kissakaverini. Ikävä kuitenkin on kova.

Sirkka kirjoitti...

Voi kun surullista. Halauksia.

KristiinaS kirjoitti...

No voi sentään:( Tuttalla on nyt kuiteski hyvä olla, sairaana ei ole kiva kissan eikä ihmisen. Tyhjää varmasti nurkissa nyt on ja ruokakipon paikalla. Kurjaa . . .
Jaksuja sulle ja josko uus Laaduntarkastaja ja vahti sitten sais paikan sun luona kunhan aikaa tovi kuluu.
(sanavahvistuskin on kissatuulella: pincat)

Sude kirjoitti...

Voi miten surullista. Kuinka monta kertaa olenkaan saman kokenut ja tiedän surun syvyyden. Tutta vietti kyllä varmaan hyvän kissanelämän sinun hoivissasi ja sen muisto elää sinussa vielä pitkään.

eevamummo kirjoitti...

Voi, onpas murheellista.Tykkään niin eläimistä ja sitten kun tulee luopumisen aika, niin se on ihan hirveetä!! Mutta kyllä kisulla on nyt ihan hyvä olla, voi kissakavereittensa kanssa juoksennella ihan vapaasti :)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Surullista, luopuminen on vaikeaa.
Ehkä hän lähti taivaallisille silakkamarkkinoille...

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Voi, otan osaa!

Seijasisko kirjoitti...

Surullista..otan osaa.

Kangaskasa kirjoitti...

Ystävän kuolema on aina vaikeaa, osanottoni!

Auli kirjoitti...

Voi, tuo on niin kauheata kun joutuu jättämään rakkaan lemmikin. Silti, sairaus on vielä kauheampaa kun ne raukat eivät osaa kertoa vaivojaan. Otan osaa, itsekin tätä surua kokeneena...

Kaisa kirjoitti...

Rakkaan ystävän mentyä ikävä on kova, vaikka hyvät muistot jäävätkin!!